Scherzo-journalism

Näköjään on taas kulunut reilu viikko edellisestä blogauksestani, noh.. hiljaa hyvä tulee...

Ihmettelen taas tätä kellojenvääntämistraditiota, eihän tässä ole mitään järkeä. Muutenkin päivät tuntuvat lyhenevän syksyn edetessä ja sitten vielä aikaistetaan pimeäntuloa tunnilla. Sadistista. Virkamieshapatusta. On se sitten kivaa lähteä aamulla valoisaan aikaan töihin, ja viettää se koko valoisa aika siellä toimiston pimeydessä loisteputkien ihanassa loisteessa. Ja kun lopulta sieltä kubiikkelistaan pääsee illalla ulos on pimeää. Ei ihme että Prozacia kuluu tässä maassa talvisaikaan. Have a Prozac and smile :-)

Keskiviikkona olisi taas lähtö, Budapestiin, taas. Lauantain pyykit roikkuvat vielä tuossa telineessä, taidan kahmia ne suoraan huomenna laukkuun. Ei ole pakkausongelmia ainakaan. Reissuelämässä on se hyvä puoli, että oppii pakkaamaan aivan ällistyttävällä nopeudella oikeat kamat mukaansa kahden viikon reissulle ja onnistuu vielä mahduttamaan ne alle 100 litran matkalaukkuun, mukaanluettuna 5 paria kenkiä ;-)
Noh... tää rupeama on kohta onneks ohi, bye bye Budapest. Mieli ei tee ainakaan sinne kovin äkkiä lomamatkalle. Warsaw, here I come...!!! (jippii....)
Löysin jotain uutta mihin voin paneutua, Buddhismi. Saa nähdä miten pitkää sekin innostus kestää....
Nyt sukellan peiton alle lämpimään unelmoimaan jostain..... jostain :-)

Tänä viikonloppuna olen nukkunut ennätykselliset 24 tuntia kahden yön aikana, mikä on järkyttävä määrä meikäläiselle. Tänään olenkin ollut ihan kuuppa hukassa koko päivän. Piti mennä salille taas rääkkäämään itseään, mutta eihän siitä mitään tullut, huono itsekuri ;-P

Keitinkin sen sijaan kahvea itsejauhetuista pavuista ja napostelin kahveen kera hieman Fazerin sinistä *nam*.
Huomisaamuna kello herättelee taas puoli kuuden maissa lähtemään lentokentälle, Budapest odottaa taas. Alan pikkuhiljaa kyllästymään siihenkin kaupunkiin. Ollakseen parin miljoonan asukkaan kaupunki, Budapestissa on yllättävän vähän mitään. Kaupunkireissutkin yleensä keskittyvät pariin ostoskeskukseen ja pariin hassuun kadunpätkään, jonka varrella on pari kiinnostavaa puotia.
Tietysti aina voisi piipahtaa kulttuurillisissa tapahtumissa, oopperassa, jne... mutta työpäivien jälkeen ei oikeen jaksa istua enää muutamaa tuntia hämärässä salissa torkahtamatta. Mutta voihan siellä taas pyöriä turistina (jälleen kerran) ja näpsiä kuvia ;-D

Hmmm... viimeiset pari-kolme viikkoa ovat siis ilmeisesti olleet kovin tapahtumaköyhiä, sillä en ole blogaillut mitään.
Mutta syys on tullut, sen huomaa... päivät lyhenevät entisestään ja maisema muuttuu harmaammaksi päivä päivältä.

Miksiköhän kukaan ei keksi laitetta, jolla pysytyisi tallentamaan unia, viime yönä näin taas perin merkillistä unta (tai ainakin mulla on sellainen mielikuva että se oli aika outoa hommaa mitä siinä tapahtui) joka olisi erittäin viihdyttävää nähdä uudelleen. Toisaalta, unet saattaisivat paljastaa toisen pimeämmän minäni, enkä tiedä haluanko tutustua häneen ;-) (oikeesti kuitenkin kutkuttaa niin paljon että haluan tutustua)

Löysin koneeni kätköistä kivan syksyisen kuvan ja pistänpä sen tuohon töllisteltäväksi :-)