Scherzo-journalism

Tänä aamuna oli aivan ihana herätä kun tunsi nukkuneensa kunnolla. Tosin yöllä heräsin siihen, että olin nukkunut sikiöasennossa ilmeisesti koko yön ja kummatkin käteni olivat aivan puuduksissa. Muistan heittäneeni itseni X-asentoon ja tunteneeni kuinka veri alkoi kiertää sormissani. Inhan ihanaa kihelmöintiä.

Huomenna on onneksi perjantai, mutta silloinkaan ei pääse kotiin ja kullan viereen vaan pitää jäädä tänne Alppien keskelle viikonlopuksi, kun maanantaiaamuna pitää olla aikaisin toimistolla. Kräh.
Tosin hani menee muuttamaan siskoaan viikonloppuna, ettei hänestä niin kamalasti olisi ollut iloakaan sitten kuitenkaan. Olenpa siis täällä. Tuleepahan Zürich tutummaksi.

Syön pähkinöitä. Ihanaa. Rakastan pähkinöitä. Samalla mietin jaksaisinko pukea päälle ja lähteä pienelle kävelylle, laiskottaa vaan niin kamalasti enkä jaksaisi pukea päälle.
Munasiltaan on hyvä olla.

Nuts? Anybody? No? Nuts?

Täällä on ihan pirun kylmä!!
+9 astetta lämmintä, sataa ja tuulee ja on harmaata. Tuliko sittenkin takaisin kuukaudentakaiseen Suomeen? En, olen Zürichissä. Tänä aamuna lähtiessäni kotoa Helsingistä kuuden aikaan, lentoasemalla oli +19 astetta. Nyt kuulema siellä kotopuolessa on kolkuteltu hellelukemia.
Perhana.

Kohta voisi läheä töistä hotellille, olen ihan katkipoikki. Aamulla kuitenkin piti herätä viideltä Suomen aikaa, siis neljältä paikallista aikaa, enkä saanut kunnolla nukuttua viime yönä.
Mä inhoan aamulentoja, mutta en raaskisi tuhlata edellistä iltaa lentämiseen, vaikka olisi niiiiiin mukava nukkua edeltävä yö kunnolla ja tulla toimistolle aamulla pirteänä.

Koskee päähänkin.

Nää sveitsiläiset on oikeesti hurahtanu näihin lehmiin aika pahasti... Kattokaa nyt tätä keittiön pöytää toimistollakin...

Takana on ihana viikonloppu. En osaa siitä oikeen muuta sanoa. :-)
Huomenaamuna 7:55 Finnar kuljettaa minut jälleen Zürichiin, takaisin tulen vasta ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona. Toivottavasti tiistaina.

Pitäisi mennä nukkumaan mutta ei... pitää vielä pakata vähän ja silittää paita huomisaamuksi. Huomiseksi luvattiin Zürihiin kokonaiset 8 astetta lämmintä. Brrrrr....
Viime viikolla siellä saikin hikoilla 29 asteen helteessä.

Mutta pitää olla viikko erossa hanista!!! ARGH!!!
Musta on tullut addikti!!!
Toisaalta, järkiperäisenä ihmisenä ajatellen, tämäkin on vain hyvästä :P

pakkausmusiikkina: Danny Saucedo - Tokyo

Ihanaa! Aurinko, terassi ja lonkero!

Kotiiiin!!!!
Tämän blogauksen jälkeen laitan masiinan kiinni ja lähden kohti lentoasemaa!!!
Ihanaa! Pääsee kotiin ja kullaan käsiksi!!!
*kiäh-häh-hää*

Tänään sain kuulla lisää työreissuista.
Ensi viikolla tänne Zürichiin takaisin tiistaiaamuna ja täällä olen sitten seuraavan viikon tiistaihin tai keskiviikkoon.
Sitten 11.6. alkava viikko pitäisi olla Madridissa... (ihana kaupunki ja hinkuan sinne kovin, mutta nyt ei tekisi mieli mennä sinne vaan...)
Jotenkin kun tottui oleilemaan kotosalla melkein vuoden, ettei tarvinnut matkustaa niin tämä matkustelu on nyt jotenkin niin tahmaista. Ja tämä yhtäkkiseltään muuttunut parisuhdestatus ei auta tässä asiassa yhtään.

Nyt kone kiinni, pissille, taxiin ja check-inniin!!!!

Terkkuja taas Zürichistä.
Olen nyt vetänyt kaksi ja puoli päivää koulutuksia, ihan näännyksissä. Miten voi kouluttaminen olla näin raskasta joka kerta. Vaikka ei enää jännitä pätkääkään mitään esiintymistä tai muuta ja kaikki asiat tulevat selkärangasta, silti aina koulutuspäivän jälkeen on ihan puhki.
Phuh.

Pitäisi kohta lähteä toimistolta hotelliin ja tänään on pakko päästä purkamaan paineita hotellin kuntosalille. Juoksumatto ja stepperi saavat kyytiä.
Väsyttää tosin niin pirusti, että saatan romahtaa sängylle puolikuolleena, toivottavasti tuo 10 min kävely hotellille hieman virkistää edes. Hanikin on työreissussa ja kuulema ihan yhtä poikki kun minäkin.

Vielä pitää kaksi yötä odottaa että pääsee kaappaamaan hanin kainaloonsa ja nukahtamaan sen lämpöpatterin viereen :-)

hmm... mitä söisin tänään... hotellin ravintolan antimia vai.... hmmm... salaatti maistuisi kyllä varmaan treenin jälkeen.

Suihkussa on tapahtunut jotain kamalaa...

Oli oikein kiva iltapäivä :-)

Puin päälleni Sydney-outfitin. Kaukaa alhaalta kotosuomeen raahatut Quicksilverin camouflage shortsit, tanktopin ja flipflopit, totta kai vielä aurinkolasitkin :-)
Kävin ruokkimassa hanin kalat ja lurautin parille nuokkuvalle kasville vettäkin.
Samalla soitin Australiaan työkaverilleni, jonka luona siellä ollessani asustin.
Annoin auringon paistaa niinkuin tein Sydneyssäkin.
Kävelin. Puhuin puhelimessa, erään parhaimman ystäväni kanssa.
Hän on huolissaan hänen ja poikaystävänsä omituisesta suhteesta. He ovat olleet yhdessä reilun vuoden, eikä ystäväni ole koskaan käynyt hänen asunnollaan, puhumattakaan, että hän olisi tavannut poikaystävänsä ystäviä. Lisäksi mies tuntuu menevän omien mieltymystensä mukaan, sen kummemmin ystävälleni ilmoittelematta.

Eksyin kävellessäni Lintsille, paljon iloisia lapsia ja ihmisiä.
Kesäinen tunnelma.
Hattaroita, vohveleita, laitteiden ulinaa, kirkunaa.

Minun oli vain aivan pakko ostaa makkaraperunat.
Ensimmäiset Lintsin makkaraperunat tänä kesänä.
Ensi kerralla pehmis.
Kunpa olisi ollut oma kulta mukana.

Tuo pieni kävely piristi mielen ja nyt olen jotenkin ihan toisella mielellä liikkeellä kuin aamulla.

Nyt pikainen suihku ja suuntaan kohti Punavuorta, Druusi on kutsunut kokoon kevätjuhlan. Ihanat juhlat!

Hengähdän hetkeksi.

Cher laulaa toivovansa kääntää aikaa taaksepäin.
Minä en.

Hani on Tampereella sukuloimassa, minä olen kotosalla. Pyykki peseytyy, tiskit tiskaantuvat koneissaan.
Minä istahdin soffalle.

Silloin kun ollaan yhdessä, ei kerkeä ajattelemaan asioita kunnolla. Yksinollessa niitä asioita sitten kerkeää ajattelemaan ihan liian kanssakin.

Kai se vain pistää miettimään, kun tämä pari kuukautta mitä ollaan tunnettu ja oltu yhdessä on mennyt periaatteessa niin hyvin kuin vain voi mennä. Molemmat tunnetaan toisemme aika hyvin. Me ajatellaan aika samalla tavalla. Ollaan aika samanhenkisiä hyvinkin monella tavalla. Ja kummankin kaverit ja ystävät on tuumanneet, että sovitaan toisillemme poikkeuksellisen hyvin. Ovat mm. sanoneet että olemme kuin samasta puusta veistetyt.

Mutta, silti, minkä ihmeen takia mulla on tämmöinen kamala pelko tämän suhteen onnistumisesta, vaikka ollaan kummatkin luvattu itsemme toiselle.
Tämä on tätä ihanaa paranoiaa. Oh joy!
Ja kaikenlisäksi.... Mä en ole ikinä ollut kenestäkään mustasukkainen, nyt hanin kanssa sekin on tapahtunut, tosin en tiedä vain miksi.

Silti, mä rakastan sitä miestä.

CeCe Peniston - Finally (7" Choice Mix)