Scherzo-journalism

Jep, maanantaina en nostanut ensimmäistäkään kahvikuposellita huulilleni, enkä ole sen koommin nostanutkaan :-D

Noh... neljäs päivä menossa, saa nähdä milloin ensimmäinen kupponen tulee kumottua.

Maanantaina vähän jomotti päätä, samoin tiistaina, mutta todennäköisesti tukkoinen nenä avitti myös päänsärkyä.
Ah joo... ja hommasin Sarvikuonon, siis sellaisen nenähuuhtelukannun. Ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen nenä ja poskiontelot tuntuivat raikkaammilta ja ilmakin kulki helpommin. Lisäksi ylimääräiset limat tunkivat pihalle.
Joten pitääkin jatkaa huuhtelua ja tunnustella, josko nenähuuhtelu olisi ase piinaavaa nuhaa vastaan!

Aika kiitä nykyään aivan hirmuista vauhtia!
Ei oikeen enää meinaa pysyä mukana!

Vastahan oli kesä! Ja vasta käytiin Lontoossa! Missä välissä tuli kylmää ja pimeää?!?!

Melkein tuntuu siltä, että pitäisi saada jonkinnäköinen jarru ajankululle...

Mutta... enää 58 päivää lomaan! Woops!
Toivottavasti edes saisi silloin jotenkin hidastettua ajankulua... Kolme ja puoli viikkoa joutenoloa tiedossa ihan jossain muualla kuin kylmässä ja synkässä Suomessa :-)
Tosin... loma on aikataulutettu jo ja teemmekin tuon kolmen ja puolen viikon aikana 10 eri lentoa :D

Lisäksi, päätin, että yritän olla tämän viikon ilman kahvia!

Jep, tänään se oli. Qualitative Research in International Business kurssin koe, joka tehtiin virtuaalisesti, elikäs siis onlinena. Aivan täyttä bullshittiä tuli tarinoitua viiteen kysymykseen. Kyllä niistä ympäripyöreistä vastauksista varmaan pääsee kärryille, että tiedän asiasta jotain, eri asia on sitten pitääkö opettaja tuollaisista ympäripyöreistä vastauksista, joissa on lahjakkaasti käytetty hienoja sanoja :-D

Noh, onneksi tentti taisi olla vain 30 tai 40% loppuarvosanasta. Bläh.
Mutta silti, aikas abstrakti oli koko kurssin aihe ja samoin koekysymykset. Eli kun antaa bullshittiä niin sitä samaa saa takaisinkin.

Nyt pitäisi vain sitten asennoitua uuteen kurssiin, joka alkaa heti perjantaina ja sitten taas istutaan myös lauantai koulussa, bläh. Kaikista ärsyttävintä seuraavassa kurssissa on se, että lähitunteja on vain neljänä päivänä ja itseopiskeluun on merkitty 110 tuntia!!! WTF!?!??!

Noh... tod.näk. tuosta 110 tunnista itseni kohdalla toteutuu 11....
Remains to be seen...

Aivan sairas väsymys!
Muuta en voi sanoa.
Koko viime viikko meni ihan helistessä.
Töitä oli kivasti koko ajan, mutta siihen päälle kun länttää ne MBA-opiskelujen kotitehtävät, joita muuten opettajat eivät millään tavalla tunnu osaavan säännöstellä...
Toki, kun ollaan MBA-opiskelijoita, niin meiltä varmaan odotetaankin vähän enemmän kuin normiopiskelijoita. Tuntuu vaan silti aika kohtuuttomalta lukea viisi artikkelia, osa onneksi tosin lyhyitä, mutta osa 20-30 sivuisia ja vääntää niistä vielä referaatitkin, joita opettajat eivät kuitenkaan lue, merkitsevät ne vain palautetuiksi.
Toki, kun sitä referaattia väsää, joutuu pureskelemaan asiaa kantilta jos toiseltakin, mutta silti vitutuskäyrä nousi välillä kohtuullisen korkealle.

Perjantai-iltana siis meni rattoisasti töiden jälkeen kolme tuntia koulun penkillä, samoin lauantaina kuusi tuntia. Onneksi viime viikonloppun luennot olivat sentään kohtuullisen järkeviä ja teimme paljon ryhmätöitä ja -keskusteluja. Aika meni onneksi nopasti.

Mutta en voi sanoa levänneeni viikonloppuna.
Lisäksi eilen käytiin kissanäyttelyssä Kirkkonummella, ja jotenkin sekin vähän kypsytti. Etenkin kun Borikselle tuli samaan luokkaan vastaan 8-vuotias herra, joka oli jo kerännyt pajon meriittiä siitosurallaan ja nyt pallien poistuttua kilpaili Boriksen kanssa samassa luokassa ja vei voiton Boriksen nenän edestä.
Tosin, Boriksen eduksi voi sanoa sen, että Boris on vielä ihan teini ja Norjalaisen metsäkissan standardien mukaiseksi kissaksi on erinomainen, esim. tuomari sanoikin, että Boriksen profiili ja yleensäkin pään muoto ja korvat ovat paremmat kuin vanhalla konkarilla. Mutta tällä kertaa kokenut kolli vei vaan voiton, kun Boris on vielä niin honkkeli teinipoika...
Seuraava näyttely onkin sitten Tallinnassa marraskuun puolessa välissä. Nyt äkkiä jotain aikuistumispillereitä meidän pojalle :-D

Taas maanantai, aika tuntuu jotenkin vain lipsuvan käsistä. Ja nyt on lisäksi jo lokakuu! ARGH!

Hämeen ammattikorkeakoulu järjesti pienimuotoisen alumnitapahtuman perjantaina ja kävinkin moikkaamassa vanhoja opettajia ja kanssaopiskelijoita. Ihan kiva oli nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt melkein kymmeneen vuoteen.
Mutta, äh... mikä siinä on, että heti ruvetaan kyselemään lapsista jne... En sitä mitenkään sopimattomana tai tunkeilevana pidä, mutta jotenkin tämä normihetero-olettamus aina tökkii. Tyydyin vain toteamaan, että kaksi kissaa on, eikä niitä sinappikoneita ole pahemmin varmaan tulossakaan.

Noh, onneksi sitten mukaan tarttui punatukkainen bööna (ts. vanha koulukaveri Virva), joka on säännöllinen miukkiterapiavieras meillä :-)
No kyllähän ne miukut sitten antoivat sitä terapiaa oikein kahden yön edestä :-D
Vuodesohva on nimittäin mitä parhain kissanlähtölaukaisualusta! Vuodesohvan ympärillä ja päällä on kiva pomppia ja peiton alta pilkistävät varpaat ovat ihan vain pikku kisseä varten siihen laitetut leikkikalut, joita on kiva kynsiä :-D

Mutta juu, kasvimaa pitäisi laittaa nyt sitten tällä viikolla talvikuntoon. Ensin pitäisi käsin muokata maa ja nyhtää ne kaikki viisi ziljardia rikkaruohoa maasta juurineen irti. Sen jälkeen tilata kuorma hevonpaskaa ja muokkaus maalle, niin sitten on keväällä taas ilo pistää siementä vakoon!

Tänään pääsee tirkistelemään Picasson aikaansaannoksia!
Viimeksi näin Picassoa kunnolla jotain 15 vuotta sitten kun Retretissä oli pari hassua maalausta esillä. Silloinkin jäin niitä tuijottelemaan piiiiitkäksi aikaa, tosin oli ärsyttävää kun äiti ja muut mukana olleet ryysivät Picasson läpi n. kahdessa sekunnissa ja jäivät sitten puoleksi tunniksi tuijottamaan Repiniä, jota ei ikinä muutenkaan ole Retretissä ollut esillä... pah!

Nyt onneksi seura on vähän enemmän taidetta ymmärtävää ja pitkiä tuijotussessioita on toivottavasti luvassa :-)

Taisi kyllä New Yorkissa olla MoMassa tai Metropolitanissa muutama Picasso, muttei muistaaksi yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää kummassakaan yhteensä. Monet'a kyllä riitti vaikka muille jakaa :-D

Työkaveri kävi eilen jo tirkistelemässä näyttelyn läpi ja kertoi sen olevan loistava, ainakin on siis jotain positiivista odotettavissa :-)
Enemmän kuin kaksi maalausta ja yksi veistos, siis :-)

Ja muuten... vain 83 päivää lomaan :-)