Eilen oli ihan hauskaa, käytiin hanin kanssa Ikeassa (en ostanut mitään turhaa!!!!) ja Puutarhamessuilla, ostinkin muutaman plantun parvekkeelle käristymään kesäksi - pari ruusua, kiivipuun, viiniköynnöksen ja sitruspuun. Saa nähdä miten pärjäävät, aurinkoisena ja lämpimänä päivänä olen mitannut melkein 60 astetta tuossa länsiparvekkeella.
Illalla pelattiin kahdestaan Trivial Pursuitia, hauskaa, kun on joku josta on oikeasti vastustakin siinä pelissä. :D
Samalla kumosimme kurkkuumme pari pulloa viiniä ja erinäisiä Cosmopolitaneita, yök. Samalla kävimme läpi omia taustojamme ja vanhoja ihmissuhteita ja sukulaisuussuhteita.... noh... on ihmisiä joilla on sukupuu ja sitten on ihmisiä joilla on SUKUPUU, olen vieläkin vähän äimänkäkenä. Noh.. se siitä.
Tänä aamuna oli krapula, inhan nihkeää herääminen. Olen selvinnyt tähän asti kahdella Buranalla. Puhuin myös yöllä sujuvasti tanskaa. Mölläsimme sängyssä puoli neljään jutellen ja ihan vaan nauttien toistemme seurasta. Kun hani tuossa tunti sitten painoi oven kiinni perässään, kun lähti käymään kotona, minulle tuli aivan kamala tunne kun kuulin oven menevän lukkoon. "Nyt se on ohi" ajattelin, en enää näe tuota miestä uudelleen. Aivan kamala tunne. Ja se jatkuu vieläkin.
En tiedä johtuuko tuo tunne krapulasta, mukamorkkiksesta, vai mistä. Kamala angsti. Ihan kuin oikeasti suhde olisi menossa poikki, tai menisi todella huonosti.
Hanin äänensävy oli toisaalta kyllä oudon kylmä, asiallinen, kun hän sanoi "moikka" astuessaan ovesta ulos. Tiedättehän, sellainen pirteä "moi", josta kuitenkin kuulee sen olevan tekopirteä huudahdus. Tai sitten krapulainen minäni maalailee piruja seinälle.
Kohta lähdenkin hanille, saa nähdä millainen on olo vierailun jälkeen.
