Scherzo-journalism

you just feel like the boy with the martini...

Syksy on saapunut ja syysmyrsky möyrii ulkosalla. Töissä ajatukset alkoivat harhailemaan ja päädyin ranneliikkeeseen ja blogailemaan. iPhone soittelee Priscillan soundtrackiä ja ajatukseni harhailevat vieläkin pidemmälle Australiaan ja aurinkoisille, lämpimille rannoille ja Great Ocean Roadin mahtaviin näkymiin ja valtameren pauhuun...

Petula Clark - Downtown.

Multitaskaan... päivitän Exceleitä ja testausdokumentteja. Kirjoitan bloggausta.

Ce Ce Peniston - Finally.

Mitä teistä tulee isona?
Minä en todellakaan tiedä mitä minusta tulee isona... vaikka vaihdoin keväällä työpaikkaa, tuo sama kysymys kummittelee aina mielessä.

Donna Summer - MacArthur Park.

"Someone left the cake out in the rain. I don't think that I can take it 'cos it took so long to make it, and I'll never have that recipe again!"

Kappaleen sanat saavat aina minut hymyilemään, mutta samalla mietteliääksi. Jotain herkullista ja kaunista on mennyt pilalle, mutta sitä ei saa enää koskaan takaisin.

Köynnösruusu täydessä kukassa parvekkeella :-)

Kevät tuli taas ja uusi työpaikka on tiedossa. Perhanan huumausainetesti vain antaa odotuttaa itseään. Ennen negatiivisten tulosten saapumista ei työsopimusta työnantajan puolelta allekirjoiteta. Saisivat nyt sen kusnäytteen analysoitua. Toukokuun alussa pitäisi aloittaa jo, niin olisi hyvä saada se soppari allekirjoitettua...
blah...

Näköjään lisääntynyt valo ajaa ihmisen palaamaan vanhoille käyntiurilleen, eli painoin "Lisää Bloggaus" namiskaa. Reilu vuosi näköjään on kulunut edellisestä namiskanpainalluksesta, no eipä tuota blogattavaa asiaa tässä välillä niin kamalasti ole ollutkaan. Katsotaan nyt jaksaako tänne taas kirjoitella useamminkin.

Jotenkin kevät on, ainakin minulle, jonkinlainen mentaalisen heräämisen aika. Keväällä tekee mieli pistää aina elämä uusiksi, hommata se unelmien työpaikka ja auto ja asunto ja vaikka mitä... Saa nähdä mitä tänä vuonna saa aikaiseksi.

Talvilomalla käytiin Wienissä ja Bratislavassa, ihan kiva reissu, joskin talvella Euroopassa matkailu on aina hieman tylsähköä kun kaikki on niin harmaata, tosin eipä ollut turistilaumoja tiellä ja Café Sacheriinkin pääsi jonottamatta kakulle ja kaffelle. Wien on kyllä kaunis kaupunki, mutta hieman tylsähkö ehkä - vanhoja pompöösejä palatseja, kirkkoja ja museoita ja historiaa riittää liiaksi asti ja muutamia mielenkiintoisia uudempia nähtävyyksiä sen päälle, mutta siinä se sitten olikin.

Näissä vanhoissa suurvalloissa tuntuu olevan aina jotenkin pysähtynyt mentaliteetti, kuvitellaan olevansa vieläkin maailmannapoja ja eletään vanhan loistonajan tunnelmissa ja egolla. Toisaalta kyllä Wienissä pitää käydä uudelleen kesällä, jolloin taas tunnelma on täysin toisenlainen ja tapahtumia on paljon enemmän.

Nyt kuitenkin sunnuntain kunniaksi voisi käväistä pienellä ajelulla vaikka Kasvihuoneilmiön suunnassa :-)

Loma on lusittu ja huomenna on taas edessä karu paluu arkeen.

Mitä kolmen ja puolen viikon aikana tapahtuikaan?
Täällä koto-Suomessa yllättävän paljonkin. Ja täällä talven ihmemaassa on iloista olla auton omistaja, auton kaivamiseen lumesta ja jäästä kesti vain n. kaksi tuntia. Erityiskiitokset Helsingin kaupungin katujen kunnossapidosta vastaavalle osastolle, jonka ahkerat työntekijät olivat saaneet aikaiseksi lähes puolimetrisen jääkimpale- ja lumibarrikaadin auton ajoradan puolelle. Argh.

Noh, ainakin tuli tämän päivän treeni tehtyä siinä samalla.
Ja autokin lähti käyntiin ensimmäisellä yrittämällä!

Mutta mitäs muuta kolmeen ja puoleen viikkoon mahtui?
Lentämistä. Yhteensä 10 lentoa, yhteiskestoltaan reilut 65 tuntia.
Autolla ajamista, n. 1800 km.

Upeita maisemia, Blue Mountainsin metsäiset rinteet ja Great Ocean roadin varren maisemat mykistivät, Uluru oli henkeäsalpaava.
Uusi Seelanti on ehkä maailman kaunein maa, vaikka kuulemma eteläsaari on vielä upeampi kuin pohjoissaari, jota kiersimme hieman.

Kuvia, niitä tuli räpsittyä n. 6000, joista n. puolet Sydneyn oopperatalosta ja Harbour Bridgestä.

Harbour Bridgen kävely yläkaarella oli upea kokemus, koko Sydney levittäytyi ympärillä ja meri oli reilut 130 jalkojen alapuolella. Lähestyvä ukkosmyrsky tarjosi oman jännityksensä kokemukseen myöskin :-)

Mutta kotona on kiva olla silti...
Kuvia tulossa, kunhan nuo reilut 6000 kuvaa saa käytyä ensin läpi...

Jaahas... tänään on siis taas vuosittainen AIDS-päivä. Yritin aamulla etsiskellä red ribboniani laatikon pohjalta, mutta jonnekin liian hyvään jemmaan olen sen taas tunkaissut. Olkoon.

Enää muuten 22 päivää lomaan! Yay!

Kävin ottamassa sikainfluenssarokotukisen pari viikkoa sitten ja nyt sen jälkeen olen ollut pienessä flunssassa koko ajan. En tiedä johtuuko rokotteesta, vai onko samaan aikaan iskenyt joku basilli ja pöpö. Kuitenkin ärsyttävää kun yhtenä päivänä on aivan täysin kunnossa ja seuraavana päivänä taas nenä vuotaa ja koko pää on täynnä räkää.
Sain muuten aivan tolkuttoman päänsäryn siitä rokotteesta saman päivän iltana kun sain rokotteen. Lisäksi hartiaseudun ja niskan lihakset juntturoituivat aivan täydellisesti.

Nyt tänäänkin aamulla kurkku tuntui inhan karhealta ja limaiselta, joten en tiedä menenkö tänään sitten spinningiin ja kahvakuulatreeniin ollekaan töiden jälkeen.
Mieli tekisi kovasti, sillä en ole käynyt salilla taas viikkoon.

Eilinen spinning-kahvakuulatreeniyhdistelmä aiheutti mukavan olon illalla ja tänäänkin tuntuu ihan siltä, että on tehnyt jotain kropallaan.
Mahtavaa :-)

Tänä aamunakin piti lähteä salille, mutta sängyn muodostama gravitaatiokenttä oli liian voimakas klo 6:00 tapahtuneen herätyksen aikoihin.
Noh, tänään illalla pitää sitten käydä vaikka kävelemässä ja tehdä vähän kotijumppaakin, niin saa vähän kompensoitua aamuista laiskuuttaan.

Huomenna sitten aiottiin taas mennä pilatekseen. Aika hyvin saa syvät vatsalihakset tuntumaan niinkin kevyentuntuisen tunnin aikana. Ilmeisesti syviä vatsalihaksia puristellessa suolistokaasut lähtevät liikkeelle, sillä kesken rauhallisen ja hiljaisen tunnin kaasut päättivät lähteä liikkeelle ja eihän siinä lattialla pyöriessä ja vatsaa jännittäessä tule kamalasti kontrolloitua sulkijalihastaan ja salissa kajahti mehevä turahdus.
Noh... Onneksi kanssapilatesoijat lohduttivat, ettei tuo piereskely kovin harvinaista pilatestunneilla ole, puhumattakaan joogatunneista.

Pierkää ihmiset avoimesti siis :-D

Enää muuten 42 päivää lomaan!

Mitähä!?!?
Nyt on jo marraskuu pitkällä?!?!
Eihän tässä meinaa pysyä kärryillä!

No menen virran mukana, enkä yritäkään rimpuilla vastaan.
Laisser passer sitten vaan...

Oletteko muuten kokeilleet fakiirimattoa?
Ei siis sentään sellaista aitoa metallipiikkistä vaan nyt hyvinvointitrendinä villitsevää versiota?
Ostin sellaisen viikonloppuna ja nyt muutaman makoilusession perusteella voin kyllä sanoa, että kivasti se tuntuu aineenvaihduntaa kiihdyttävän. Tosin selkä näyttää nyt siltä, että olisi pahemmassakin S/M -sessiossa ollut vastaanottavana osapuolena :D

Jep, maanantaina en nostanut ensimmäistäkään kahvikuposellita huulilleni, enkä ole sen koommin nostanutkaan :-D

Noh... neljäs päivä menossa, saa nähdä milloin ensimmäinen kupponen tulee kumottua.

Maanantaina vähän jomotti päätä, samoin tiistaina, mutta todennäköisesti tukkoinen nenä avitti myös päänsärkyä.
Ah joo... ja hommasin Sarvikuonon, siis sellaisen nenähuuhtelukannun. Ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen nenä ja poskiontelot tuntuivat raikkaammilta ja ilmakin kulki helpommin. Lisäksi ylimääräiset limat tunkivat pihalle.
Joten pitääkin jatkaa huuhtelua ja tunnustella, josko nenähuuhtelu olisi ase piinaavaa nuhaa vastaan!