Scherzo-journalism

Äiti ei soittanut eilen!
Huh... mietin, että onko tämä nyt tyyntä ennen myrskyä...

Nyt tämä viikko on mennyt ihan zombiena töissä, en ole oikein voinut keskittyä töihin kun päässä humisee asiat valonnopeudella sikinsokin...

Kyllä tässä itsekin on jo friikannut "muutaman" kerran tämän muuttoasian kanssa. Ollaan juteltu hanin kanssa asioita, eri vaihtoehtoja, kaikkea mahdollista, mutta ei olla päästy kovin ihmeesti muuhunkaan vaihtoehtoon.

Pitää nyt yrittää vakuuttaa porukat, että tiedän mitä teen ja olen miettinyt noin miljoonaan kertaan kaiken läpi. Hani soitti eilen äidilleen ja sieltä päin ei ainakaan tullut yhtä suurta draamaa kuin minun puoleltani... huhhhoi...
Mutta, päälläni on ainoan lapsen kirous.

Tänä aamuna suihkussa, yhtäkkiä päähäni jysähtivät syvälliset ajatukset.
Onko hani se oikea? - Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tällä hetkellä tuntuu 99,99% oikealta
Luotanko haniin? - Luotan
Olenko mustasukkainen? - Olin kenties yhdessä vaiheessa, en enää
Haluanko viettää ja jakaa hänen kanssaan loppuelämäni? - Haluan, vaikka se pelottaakin
Rakastanko häntä? - Rakastan, enemmän kuin ketään muuta tähän mennessä elämässäni.

Varmaan ikinä ole ollut näin tiheässä puhelinyhteydessä äitiin ja isään sen jälkeen kuin muutin pois kotoa, kuin nyt.
Joka päivä äiti soittaa vuodattaa saman satsin. Tänään tosin mukaan mahtui arkipäiväisiä asioitakin, kuten marjoja ja sieniä.
Isällekin soitin, olivat puhuneet äidin kanssa. Sanoi, että pidä oma asunto ja harkitse tarkkaan mitä teet. Järkevän ihmisen puhetta.
Oman asuntoni pitäminen tällä hetkellä valitettavasti ei ole mahdollista. Kompromisseja on pakko tehdä, niin järkevää kuin oman asunnon pitäminen olisikin.
Olemme pohdiskelleet, laskeneet ja pyöritelleet eri vaihtoehtoja hanin kanssa, mutta taloudellisesti minun asuntoni myyminen on kannattavin vaihtoehto.

Noh... vanhemmat ajattelevat aina lapsensa parasta, ymmärrän sen täydellisesti. Nyt on vain se tilanne, että on pakko katkaista napanuora.
Hani syöttää minulle suklaata.

No äitee taas soitti tänään ja sama purkaus jatkui edelleen... tällä kertaa tuli itku kurkkuunkin...
Ymmärrän kyllä... ne lapsenlapset kun jokaisella äidillä on mielessä.

Soitin isälle myös.
Isän kanssa jutustelu on aina yhtä mukavaa, tuntui ymmärtävän asian, eikä hänelle ole ollut epäselvää missä mennään ja kuka hani on.
Sanoi, että olet sen verta vanha, että varmaan tiedät mitä teet.

Olo helpotti isän kanssa juttelun jälkeen. Silti tuntuu pahalta äidin puolesta kun hänellä on paha olo. Äidin piti tulla tänään tänne käymään, isälle oli sanonut, että silmälasit olivat rikkoutuneet, mitä ne kyllä myöskin olivat tehneet... Näin meidän perheessä.

Tuli lounastauolla mieleen joku ihan kamalan hyvä juttu, mitä mun piti tänne laittaa mutta sitten kun pääsin tähän "Lisää Bloggaus" kohtaan niin en enää muistanut mitä tänne piti laittaa.
Hö.
Ei kai se mitään kamalan tärkeää sitten ollutkaan ilmeisesti :P

Tänään on muutenkin ollut ajatus hukassa, tosin töitä olen saanut tehtyä aikas hyvin! Varmaan tänään aamupäivän aikana sain tehtyä enemmän tuottavaa työtä kuin koko alkuviikon aikana yhteensä.

Kamlaa automaattikaffea ryystäen luen samalla uutisia. Nyt on siis tämä työpäivän tuottamaton hetki....

ja miksi :(
äiti

olisihan tämän asian tietysti toisellakin tapaa voinut hoitaa
mutta silloin kun se pitää tehdä niin se pitää tehdä

ikävää, että se tuli juuri nyt
toivottavasti äiti osaa nyt järjestellä asiat päässään
totta kai sieltä tuli nämä pakollinen "kun olisi edes lapsenlapsia" puhe
ainoan lapsen kirous

nyt jotenkin meni ajatukset sekaisin
ah juu
pitää kuulema maksaa takaisin kaikki rahat mitä hän on antanut asuntoa varten

hauskinta koko asiassa on se, että äiti piti juuri sellaisen palopuheen kuin olin odottanutkin
juuri ne ukaasit mitä odotin
juuri ne draamavuorosanat mitä odotin
jne...

itseasiassa minua rupesi huvittamaan koko keskustelu, koska se oli niin kliseinen
eniten minua harmittaa se, että oma äitini on niin ahdasmielinen
ja totta kai se pieni syyllisyydentunne kalvaa, mutta onneksi omaan senverta terveen itsetunnon ja omakuvan, että se on helppo käsitellä

otinpa nyt sitten elämäni omiin käsiini oikein kunnolla, ei ole enää äidilläkään mitään epäilystä asiasta

mutta oikeesti
argh

pitää kai jutella iskän kanssa...

Pankkilaina on ilmeisen selvä.
Asunnosta on tehty hyväksytty tarjous.
Omasta asunnosta on tänään tehty myyntitoimeksianto.
ARGH!!!

Tehdäänkö tässä nyt viisaasti?!?!?!
Tiedän erään naispuolisen henkilön, joka on reilut 28 vuotta sitten pinnistänyt tämän blogin kirjoittajan maailmaan, olevan eri mieltä.
En ole vielä kertonut mammalle, että muutetaan hanin kanssa nyt yhteen. Siis olihan hänellä tiedossa, että ollaan katsottu asuntoja...
Puhumattakaan siitä, että myyn oman asuntoni, johon hän on antanut rahaa, joten josta osa hänen ajatuksenkulkunsa mukaan kuuluu hänelle.
Noh...

Tällaista on elämä.

On onnellinen olo.
Toisaalta hirvittää.
Sanokaa nyt, onko tämä ihan täysin hullua?!?!?!
AAAAAAAAAAAARGH!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minusta on hullua, mutta terveellä tavalla hullua :-)
kai....

No enkä tule!!! Se helevatan infernaalinen renkutus on soinut koko aamun mun päässä!!!

Mutta juu...
Nyt on syksy.
Tiedättekö mistä sen huomaa viimeistään?
Ihmiset pukeutuvat suomalaisten ikuiseen suosikkiväriin, mustaan.
Tänä aamuna bussissa, Pasilan asemalla, mustia takkeja, mustia housuja, mustia sateenvarjoja... Mustanharmaata massaa.
Tosiaan, paraskin puhuja minäkin, musta nahkatakki ja musta sateenvarjo.
Pitäiskö käydä ostamassa edes pinkki sateenvarjo....

Nyt, valtaistuinsali odottaa! Odotan brainstormia....

Kuten varmaan blogauksista käy ilmi, perjantaina oltiin ulkona hummaamassa.
Kuten yleensä, kun lähdetään perjantaidrinksuille ja päätetään ottaa "parit" niin silloin karkaa mopo käsistä ja aika pahasti :D
Näin tälläkin kertaa, tosin oli aivan törkeän hauskaa!
Kierros alkoi Glo Hotellin aulabaarista, josta sitten suuntasimme Sling In:iin, jossa kumoutui drinkki jos toinenkin. Taisimme myös aiheuttaa yleistä pahennusta aika laajalti...

Ja kuinka ollakaan, viekas ystävämme sai raahattua meidät Katri-Helenaa katsomaan DTMään...
Pankkikorttkuittien perusteella Suomen alkoholiteollisuus voi hyvin... pelkästään minulla kuitteja 120€ edestä. Tarjosimme siis kierroksia.... meitä oli neljä...

Tosin ei hauskaa baarikierrosta ilman kommeluksia. Seitsemältä lauantaiaamuna heräsin veden lorinaan... pomppasin sängystä ja herätin hanin huutamalla vessasta "SCHEISSE!!!" huomattuani vessanpöntön säiliön haljenneen....
Pönttö oli irronnut liimauksistaan lattiasta ja osunut seinään ja haljennut. Kummallakaan meistä ei ollut havaintoakaan tapahtuneesta.....
Kunnes tänään todisteet viittasivat minuun.
Oikeassa perskannikassani on oikein mehevä mustelma....

Huomenna, toivottavasti, huoltomies tulee ja korjaa vessanpöntön ja liimaa sen takaisin lattiaan ettei tarvitse harrastaa tasapainoilua paskallaollessa....

Säkkijärven polkka

Kutri-Hulina :-)