Olen taas saanut itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt aamuisin salille.
Eilen kävin aamulla Xyclingissä ja hikoilin kuin pieni sika. Varmaan myös näytinkin pieneltä sialta. Jostain ihmeestä vaaka näyttää taas yli 90 kg ja se on 178 senttisessä varressani vähän turhan liikaa... Nyt tähän väliin sanon jo, ennenkuin kukaan rupeaa laskemaan BMI:tä tuosta, että minun on turha kuvitellakaan BMI lukemista jotka ovat n. 20, se "ylipainoisuuden raja", eli BMI lukema 25 on sekin minulle todella vaikea saavuttaa ellen menetä läskieni ohella viittä kiloa lihasta myöskin...
Mutta eikös se peili olekin paras mittari siihen onko lihava vai ei?
Töissä asetettiin kaikille halukkaille yhteinen kuntoilutavoite, kevään Helsinki City Run. Lähdin mukaan haasteeseen ja lähdin juoksulenkille viime viikolla ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. En kuollut.
Yllättävän kevyesti jopa tuli hölköteltyä melkein tunti ja ainoaksi ärsyttäväksi asiaksi totesin astman, en sitten muistanut vetää Bricanyliä ennen lenkillelähtöä, joten 20 ensimmäisen minuutin aikana meinasin tukehtua kun kaikki keuhkoputkissa oleva lima rupesi tunkemaan ylöspäin.
Sunnuntaina sain jopa hanin mukaan pitkälle kävelylenkille Keskuspuistoon, jossa muhi ihana syksyn tuoksu!