Eilen jännitettiin omassa kotikatsomossa hanin kanssa Neuroviisuja. Serbia oli meidän kummankin suosikki ja lesboviisuhan se otti ja meni voittamaan koko kisan.
Samalla parannettiin maailmaa ja ruvettiin keskustelemaan syvällisiäkin asioita parin viinipullon voimin.
Tätä maailmanparannusta kesti aamuseitsemään asti, tänään on ollutkin vähän nuutunut olo.
Mulla on kuitenkin kaikesta maailmanparannuksesta huolimatta vähän omituinen olo. En tiedä oikeen mitä se on. Pitää ilmeisesti tutkiskella itseäni ja ajatuksiani lisää, jotta tiedän mikä minua vaivaa.
Hassua.
Hani sanoi minulle, että olen se mies, kenen kanssa hän haluaa viettää loppuelämänsä.
