Scherzo-journalism

Aika kiitä nykyään aivan hirmuista vauhtia!
Ei oikeen enää meinaa pysyä mukana!

Vastahan oli kesä! Ja vasta käytiin Lontoossa! Missä välissä tuli kylmää ja pimeää?!?!

Melkein tuntuu siltä, että pitäisi saada jonkinnäköinen jarru ajankululle...

Mutta... enää 58 päivää lomaan! Woops!
Toivottavasti edes saisi silloin jotenkin hidastettua ajankulua... Kolme ja puoli viikkoa joutenoloa tiedossa ihan jossain muualla kuin kylmässä ja synkässä Suomessa :-)
Tosin... loma on aikataulutettu jo ja teemmekin tuon kolmen ja puolen viikon aikana 10 eri lentoa :D

Lisäksi, päätin, että yritän olla tämän viikon ilman kahvia!

Jep, tänään se oli. Qualitative Research in International Business kurssin koe, joka tehtiin virtuaalisesti, elikäs siis onlinena. Aivan täyttä bullshittiä tuli tarinoitua viiteen kysymykseen. Kyllä niistä ympäripyöreistä vastauksista varmaan pääsee kärryille, että tiedän asiasta jotain, eri asia on sitten pitääkö opettaja tuollaisista ympäripyöreistä vastauksista, joissa on lahjakkaasti käytetty hienoja sanoja :-D

Noh, onneksi tentti taisi olla vain 30 tai 40% loppuarvosanasta. Bläh.
Mutta silti, aikas abstrakti oli koko kurssin aihe ja samoin koekysymykset. Eli kun antaa bullshittiä niin sitä samaa saa takaisinkin.

Nyt pitäisi vain sitten asennoitua uuteen kurssiin, joka alkaa heti perjantaina ja sitten taas istutaan myös lauantai koulussa, bläh. Kaikista ärsyttävintä seuraavassa kurssissa on se, että lähitunteja on vain neljänä päivänä ja itseopiskeluun on merkitty 110 tuntia!!! WTF!?!??!

Noh... tod.näk. tuosta 110 tunnista itseni kohdalla toteutuu 11....
Remains to be seen...

Aivan sairas väsymys!
Muuta en voi sanoa.
Koko viime viikko meni ihan helistessä.
Töitä oli kivasti koko ajan, mutta siihen päälle kun länttää ne MBA-opiskelujen kotitehtävät, joita muuten opettajat eivät millään tavalla tunnu osaavan säännöstellä...
Toki, kun ollaan MBA-opiskelijoita, niin meiltä varmaan odotetaankin vähän enemmän kuin normiopiskelijoita. Tuntuu vaan silti aika kohtuuttomalta lukea viisi artikkelia, osa onneksi tosin lyhyitä, mutta osa 20-30 sivuisia ja vääntää niistä vielä referaatitkin, joita opettajat eivät kuitenkaan lue, merkitsevät ne vain palautetuiksi.
Toki, kun sitä referaattia väsää, joutuu pureskelemaan asiaa kantilta jos toiseltakin, mutta silti vitutuskäyrä nousi välillä kohtuullisen korkealle.

Perjantai-iltana siis meni rattoisasti töiden jälkeen kolme tuntia koulun penkillä, samoin lauantaina kuusi tuntia. Onneksi viime viikonloppun luennot olivat sentään kohtuullisen järkeviä ja teimme paljon ryhmätöitä ja -keskusteluja. Aika meni onneksi nopasti.

Mutta en voi sanoa levänneeni viikonloppuna.
Lisäksi eilen käytiin kissanäyttelyssä Kirkkonummella, ja jotenkin sekin vähän kypsytti. Etenkin kun Borikselle tuli samaan luokkaan vastaan 8-vuotias herra, joka oli jo kerännyt pajon meriittiä siitosurallaan ja nyt pallien poistuttua kilpaili Boriksen kanssa samassa luokassa ja vei voiton Boriksen nenän edestä.
Tosin, Boriksen eduksi voi sanoa sen, että Boris on vielä ihan teini ja Norjalaisen metsäkissan standardien mukaiseksi kissaksi on erinomainen, esim. tuomari sanoikin, että Boriksen profiili ja yleensäkin pään muoto ja korvat ovat paremmat kuin vanhalla konkarilla. Mutta tällä kertaa kokenut kolli vei vaan voiton, kun Boris on vielä niin honkkeli teinipoika...
Seuraava näyttely onkin sitten Tallinnassa marraskuun puolessa välissä. Nyt äkkiä jotain aikuistumispillereitä meidän pojalle :-D

Taas maanantai, aika tuntuu jotenkin vain lipsuvan käsistä. Ja nyt on lisäksi jo lokakuu! ARGH!

Hämeen ammattikorkeakoulu järjesti pienimuotoisen alumnitapahtuman perjantaina ja kävinkin moikkaamassa vanhoja opettajia ja kanssaopiskelijoita. Ihan kiva oli nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt melkein kymmeneen vuoteen.
Mutta, äh... mikä siinä on, että heti ruvetaan kyselemään lapsista jne... En sitä mitenkään sopimattomana tai tunkeilevana pidä, mutta jotenkin tämä normihetero-olettamus aina tökkii. Tyydyin vain toteamaan, että kaksi kissaa on, eikä niitä sinappikoneita ole pahemmin varmaan tulossakaan.

Noh, onneksi sitten mukaan tarttui punatukkainen bööna (ts. vanha koulukaveri Virva), joka on säännöllinen miukkiterapiavieras meillä :-)
No kyllähän ne miukut sitten antoivat sitä terapiaa oikein kahden yön edestä :-D
Vuodesohva on nimittäin mitä parhain kissanlähtölaukaisualusta! Vuodesohvan ympärillä ja päällä on kiva pomppia ja peiton alta pilkistävät varpaat ovat ihan vain pikku kisseä varten siihen laitetut leikkikalut, joita on kiva kynsiä :-D

Mutta juu, kasvimaa pitäisi laittaa nyt sitten tällä viikolla talvikuntoon. Ensin pitäisi käsin muokata maa ja nyhtää ne kaikki viisi ziljardia rikkaruohoa maasta juurineen irti. Sen jälkeen tilata kuorma hevonpaskaa ja muokkaus maalle, niin sitten on keväällä taas ilo pistää siementä vakoon!

Tänään pääsee tirkistelemään Picasson aikaansaannoksia!
Viimeksi näin Picassoa kunnolla jotain 15 vuotta sitten kun Retretissä oli pari hassua maalausta esillä. Silloinkin jäin niitä tuijottelemaan piiiiitkäksi aikaa, tosin oli ärsyttävää kun äiti ja muut mukana olleet ryysivät Picasson läpi n. kahdessa sekunnissa ja jäivät sitten puoleksi tunniksi tuijottamaan Repiniä, jota ei ikinä muutenkaan ole Retretissä ollut esillä... pah!

Nyt onneksi seura on vähän enemmän taidetta ymmärtävää ja pitkiä tuijotussessioita on toivottavasti luvassa :-)

Taisi kyllä New Yorkissa olla MoMassa tai Metropolitanissa muutama Picasso, muttei muistaaksi yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää kummassakaan yhteensä. Monet'a kyllä riitti vaikka muille jakaa :-D

Työkaveri kävi eilen jo tirkistelemässä näyttelyn läpi ja kertoi sen olevan loistava, ainakin on siis jotain positiivista odotettavissa :-)
Enemmän kuin kaksi maalausta ja yksi veistos, siis :-)

Ja muuten... vain 83 päivää lomaan :-)

Olen taas saanut itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt aamuisin salille.
Eilen kävin aamulla Xyclingissä ja hikoilin kuin pieni sika. Varmaan myös näytinkin pieneltä sialta. Jostain ihmeestä vaaka näyttää taas yli 90 kg ja se on 178 senttisessä varressani vähän turhan liikaa... Nyt tähän väliin sanon jo, ennenkuin kukaan rupeaa laskemaan BMI:tä tuosta, että minun on turha kuvitellakaan BMI lukemista jotka ovat n. 20, se "ylipainoisuuden raja", eli BMI lukema 25 on sekin minulle todella vaikea saavuttaa ellen menetä läskieni ohella viittä kiloa lihasta myöskin...
Mutta eikös se peili olekin paras mittari siihen onko lihava vai ei?

Töissä asetettiin kaikille halukkaille yhteinen kuntoilutavoite, kevään Helsinki City Run. Lähdin mukaan haasteeseen ja lähdin juoksulenkille viime viikolla ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. En kuollut.
Yllättävän kevyesti jopa tuli hölköteltyä melkein tunti ja ainoaksi ärsyttäväksi asiaksi totesin astman, en sitten muistanut vetää Bricanyliä ennen lenkillelähtöä, joten 20 ensimmäisen minuutin aikana meinasin tukehtua kun kaikki keuhkoputkissa oleva lima rupesi tunkemaan ylöspäin.

Sunnuntaina sain jopa hanin mukaan pitkälle kävelylenkille Keskuspuistoon, jossa muhi ihana syksyn tuoksu!

Mjaahas.

Edellisestä päiväkirjamerkinnästä onkin jo vierähtänyt tovi.
Kesäkin on jo ehtoopuolella ja lomat lusittu.
Näköjään eivät ole lomalla lähetetyt MMS bloggaukset päässeet perille asti. Johan on kumma.

Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi Esteri on antoisa ja kasteli lounasmatkalaisen läpimäräksi. Onneksi sentään toimiston katto ei vuoda... tosin tuolla veden määrällä en ihmettelisi ollenkaan, jos huomisaamuna töihintullessa joudun kahlaamaan reisisaappaat jalassa työpisteelleni.

Tänään piti mennä palstalle kastelemaan, mutta epäilen suuresti tämän olevan turhaa...
Palstalla on muuten aika kiva möyriä!
Joskus aikoinaan kun kotosalla äiti patisti sinne kasvimaalle kitkemään ja harventamaan, niin ei voinut epämieluisampaa tehtävää olla. Nyt taas kun koko pläntin on itse alusta asti käsin kääntänyt ja siemenet vakoon itse kylvänyt, niin jotenkin sitä mielellään myös pitää huolta aikaansaannoksestaa.

Perunat ovat muuten aivan järkyttävän kokoisia, melkein nyrkin kokoisia, ottaen huomioon, että nyt on vasta heinäkuun loppupuolisko menossa!

Marjapensaat palstalla ovat aika vanhoja ja vähämarjaisia, joten ne menevät uusintaan varmaan vielä tänä kesänä, jotta kerkeävät juurtua ennen talvea. Lempilapseni, kesäkurpitsa, on myös innostunut kovin kasvamaan. Kohta meillä saadaan kesäkurpitsaa grilliin!!!

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen on väsyttävä ja uuvuttava... tarvitsen elämän eliksiiriä, jumalaista juomaa, mielen piristäjää, kahvia!

Käytiin eilen hanin kera tuolla "maalla", eli ts. palstalla katselemassa kuinka plantut ovat muutaman päivän poissaolon aikana kasvaneet.
Ja olivathan ne!

Peruna on noussut, samoin porkkanat, punajuuret, kaalit, melkein kaikki!
Paitsi sitruunamelissa, jota en ole koskaan saanut kasvamaan siemenestä, en sisällä ruukussa, ulkona parvekelaatikossa, enkä avomaallakaan sitten näköjään. Perkele.

Ilmeisesti meidän pitää hommata palstalle uudet mustaviinimarjapensaat. Vanhoja on palstalla useampikin, mutta näyttävät, ja ovatkin kuuleman mukaan, ikivanhoilta raakeilta. Muutama oksa niissä näyttäisi olevan ja muutama marjakin tulossa, mutta ovat pahasti punkkien vaivaamia. Punaviinimarjapuska kyllä tosin näyttää satoisalta.

Keväällä istutetut vatut vielä odotuttavat itseään, parissa oksassa näyttää olevan lehtiä tulossa, mutta kovin kuivilta käppyröiltä muut näyttävät. Jos vaikka lähtisivät juuresta kasvamaan, juurelle tuli dumpattua sen verran runsaasti peitekariketta, ettei ihan pienimmät versot kovin helposti sieltä näy vielä. Ja karhunvatukkakin näyttäisi olevan elossa :-)

Tänä vuonna on vielä turha odotella runsasta satoa, mutta ehkä ensi vuonna muutaman vatun saisi jo vaikka pakastimeen astikin :P

Tickets, money, passport!!!

Helatorstai on kyllä mainio mahdollisuus tehdä neljän päivän getaway kevään ja alkavan kesän kunniaksi!
Tällä kertaa teimme pakoreissun Lontooseen!

Reissuhan oli suunniteltu jo aikaa sitten vain yhtä tapahtumaa silmälläpitäen.
Priscilla-musikaalia!!!

Vaikka olekin nähnyt tuon camppiyden huipentuman jo aikaisemmin Sydneyssä, se oli koko reissun kohokohta!
Eli jos olette suuntaamassa tänä keväänä tai kesänä Lontooseen, käykää ihmeessä katsomassa Palace -teatterilla!

Saatiin hanin kanssa palsta Pakilasta Elontien viljelyspalsta-alueelta, jeeeeeeeeee!

Kohta päästään möyrimään multaan ja toteuttamaan marjapuskavisioita :-D
Mutta mikä tärkeintä, palstalla oli jo vanha raparperi, joka jo innokkaasti tunki ensimmäisiä varsiaan maasta, sekä melkein 10 viinimarjapensasta!
Nyt vain sitten vatukko pystyyn ja muutama karviaispuska ja puutarhamustikkapensas niin siinä on marjat jo valmiina! Samoin palstalla näytti olevan muutama puutarhamansikkapuska, mutta ne näyttivät aika säälittäviltä, joten siirrämme parvekkeella hyvin talvehtineet kuukausimansikat palstalle.

Mitäs muuta... ah joo!
Palstan kulkukäytävän puoleisella sivustolla oli ilmeisesti aika tiheä iirisrykelmä, mikä on tietysti aika komia kukkanen, jos vain puskat ovat elinvoimaiset.
Ja hani pääsee toteuttamaan puutarhurin "kykyjään" palstalla myöskin... hahaaa :D

Parvekkeille sitten ei jääkään muuta hyötykasveja kuin tomaatit, paprikat, ruohosipuli ja persiljaa... tosin kahta jälkimmäistä tulee palstallekin runsaasti.

Terassiparvekkeella olemme jo tehneet kesävalmisteluja. Heitimme ison vanhan lasipöydän menemään ja otimme tilalle pienemmän kovapuisen parvekekaluston, nyt pääsee jopa pöydän ympäri kävelemään.

Lisäksi parvekkeelta häipyy vielä runsas määrä ruukkua ja muuta roinaa kunhan saadaan vähän järjesteltyä juttuja palstalle pääsyn jälkeen...