Katras on kasvanut sitten viimeisen kissa-aiheisen bloggauksen :-)
Eli perheeseemme on myös tullut Boris!
Boris on ehta Norjalainen metsäkissa, pienoinen on neljä ja puoli kuukautta vanha ja painaa kolme kiloa!
Me puhumme hyvää suomea :-)
Tulipa mieleeni...
Oletteko koskaan miettineet ketkä kaikki lukevat blogianne? Ranneliike.netin vakiporukka, satunnaiset nettisurffailijat, nettikyylääjät, jne...
Rupesin miettimään kuinka paljon minun elämästäni täysin minulle vieras ihminen saa selville lukemalla blogiani. Aikas paljonkin. Samalla rupesin miettimään pitäiskö minun kenties poistaa joitakin bloggauksiani tai jopa lopettaa bloggaaminen kokonaan.
Se miksi rupesin näitä asioita miettimään, on, että eräs hanin vanhoillisajatuksellinen miljoonasosasukulainen oli kiinnostunut hanin mystisestä asunnonvaihdoksesta ja tonkinut ihan Väestörekisterikeskuksesta nimet selville, kenen kanssa hani elelee... Ja yllättäen oli sitten päätynyt tänne ranneliikeeseen ja lukemaan blogiani. Ja siitähän sitten riemu ratkesi...
Ihme porukkaa kun eivät osaa pitää neniään erossa toisten elämistä, jotka eivät hänelle kuulu pätkääkään.
Että terveisiä sinne nettikyylääjille vaan :-)
Syksy on tullut taas!
Oikeastaan pidän syksystä vuodenajoista eniten. Totta kai kesällä on lämmintä ja ihmiset ovat iloisia ja silloin on yleensä loma. Syksyllä taas ilahtuu aurinkoisista päivistä harmaudessa, kirpeistä aamuista jolloin kirpeä ilma tunkeutuu keuhkorakkuloiden perälle, kun astuu ulko-ovesta kadulle. Puiden värit ihastuttavat, syksyn tuoksu on lisäksi uskomaton.
Kun kävelee vaikka puistikon vieressä nenään tunkeutuvat maatuvien lehtien tuoksu, kostean maan tuoksu ja kaikki muut syksyyn kuuluvat pienet hajuvivahteet. Sienet tuoksuvat torilla, sade tuoksuu syksyllä erilaiselle kuin muulloin ja tuntuukin erilaiselle.
Syksyinen sade on yleensä aika raaka, kun sataa on kylmä, ainakin Helsingissä, ja sateen kalseus tunkeutuu vaatekertojen ja ihrakerroksen läpi luhin ja ytimiin. Lisäksi sadetuuli on sadetta raaempi. Sadeilmallakin on syksyllä parempaa tekemistä kuin sadeilmalla kesällä. Syksyllä voi sateentullen hyvällä omallatunnolla sytyttää kodin täyteen kynttilöitä, käpertyä peittoon ja ottaa lasin (tai pari...) punaviiniä ja katsoa hyvänmielen elokuvia. Kun olisi vain takka, jossa loimuaisi tuli, tunnelma olisi täydellinen :-)
Käynpä hakemassa uuden kipollisen teetä, jotta pieni flunssanalku pysyisi aisoissa...
Hiii!
Pomo on ollut meillä nyt kolme ja puoli päivää ja ainakin päällisin puolin on kotiutunut erittäin hyvin.
Nyt jo testaillaan huushollin sääntöjä. Pompitaan pöydällä, raapaistaan mattoa ja sohvaa ja lähdetään ammuksena karkuun kun pikkaisen heristetään sormea katin suuntaan :-)
Hassu poju.
Ihanan pörröinen, pehmeä, vilkas, rakastettava ja vekkuli velikulta, joka kiipeää aina iltaisin isien viereen nukkumaan ja kehräämään. Tosin vuodevaatteet eivät pidä kissan käsittelystä ihan yhtäpaljon... tarpomiseen kun tarvitaan kynsiä... noh... On se kissa tärkeämpi kuin puuvillasatiinipussilakanat... :P
Lauantaina käytiin Pomon kanssa Hakaniemessä ostoksilla, torilla ja hallissa. Ja arvatkaa kuka keräsi katseita ja huomiota osakseen!
Kalatiskillä (juu tiedetään, ettei eläimiä saisi viedä ruokakauppaan hygieniasyistä...) tuli kommenttia, että kisu tuli hakemaan viikonlopun kalat. Niinkuin tulikin hakemaan :-)
Torilla kaikki myyjät olivat myytyjä. Ja Pomo käyttäytyi mallikaasti, katseli ja ihmetteli kiltisti sylissä. :-)
Ja kissan avulla saa kylkiäisiä myyjiltä :P
Ette ikinä sitten arvaa minkä parissa koko viikonloppu sitten menikin :-)
Kattia paijatessa :-)
Meille tuli kisu!
Tässä on Pomo!
Pomo on isän puolelta norjalainen metsäkissa ja äidin puolelta persialainen.
Aivan ihana karvaturri!
Me ollaan ihan tohkeissaan täällä!
Onpas tästä bloggaamistest tullut väkinäistä, tänne ei meinaa milloinkaan saada mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Eli siis olisin voinut erittäin loistavasti jättää tämänkin herneitten kolinan aiheuttaman ajatuksen tuonne pääkoppaani, mutta ilmeisesti sormeni päättivät itsetahtoisesti naputtaa tämän tekstin tänne.
Ilmeisesti silloin, kun oli ja eli yksin, tuli purettua omia tuntojaan tänne enemmän. Nyt kun voi hölpöttää päivän turhanpäiväiset pölinät kotosalla jollekulle muulle, niitä turhanpäiväisyyksiä ei tule sitten enää kirjoitettua tännekään. Tosin elämä tuntuu kyllä jotenkin tylsemmältä tällä hetkellä, ei tapahdu enää niin paljon, tai sitten on vain yksinkertaisesti turtunut niin, ettei mikään tunnu enää missään.
Pitäisi ilmeisesti joka päivä olla draamaa ja äksöniä niinkuin Mi Gorda Bellassa.
Se muuten on ehkä kaikkien aikojen addiktoivin saippua!
Ah juu!
Breaking news!
Pääsin eroon kynsien pureskelusta!
Ainoa ongelma nyt sitten on että nyt kun kynnet kasvavat pidemmiksi, niitä pitää viilata ja leikellä säännöllisesti, ettei niihin pääse ilmestymään mitään röpöjä ja säröjä joita voi sitten ruveta rapsuttelemaan ja repimään kun tulee tylsä hetki.
Koneella kirjoittamisesta on tullut jotenkin erilaista kun kynnet naputtelevat näppäimiin.
Pitäisi hommata jotain kynsiä vahventavaa tököttiä, jotteivät kynnet lohkeaisi ihan niin herkästi.
Vai hommaisinko samantien rakennekynnet ranskalaisella manikyyrillä :P
Olisi siinä uudessa työpaikassa monen ilmeet tallentamisen arvoiset kun marssisin maanantaina korppikotkan kynsineni paikalle. :-D
Jos ei sittenkään....
Uusi elämä jatkuu!
Tänä aamuna sain perseeni raahattua taas salille, oli outoa. Salilla olivat pistäneet kaikki laitteet uusiin paikkoihin ja muutenkin uudistaneet ulkoasua, mutta kovin harmaaseen suuntaan. Kamalan kalseanoloista oli, mutta taidan vaihtaa salia kun tämä Talin sali jää vähän uuden työreitin ulkopuolelle.
Lisäksi, hikoilin salin jälkeen varmaan enemmän kuin koko treenin aikana! Kävelin salilta toimistolle ja eikö sitten paidan koko selkä ja rintamus olleet ihan ihan hiestä läpimärät. Yök.
Jälleen muistutus siitä, miksi en yleensä käy salilla aamuisin. Jälkihiki.
Mutta, tällä viikolla on pakko päästä vähän myöskin pumppailemaan, tai mikäs Poweri se nyt Elixiassa tällä hetkellä onkaan nimeltään! Voi taas persus olla kipeä ensimmäisen pumppauksen jälkeen.
Epäilen myös, että tissit ovat huomenna kankeat, sillä tänään tein sekalaisen ohjelman ja painotin tissejä kohtalaisen paljon.
Oletteko muuten nähneet Simpsoneista Homerin Man-Woman peilinedusta harjoittelun????
Meillä siitä on tullut kotona meidän oma pieni inside joke :D
en löytänyt Youtubesta videopätkää, ja sitä on hieman vaikea tässä kuvailla sanoin.. se pitää nähdä :P
Jep Jep
Tästä se alkaa... enää muutama työpäivä jäljellä. Eilen oli myöhään illalla viime vuosipuoliskon tavoitteiden katselmus, ainakin ihan hyvää palautetta pomo antoi vaikka koko kevään huipennusprojekti meni päin persettä, tosin se ei ollut kenenkään muun kuin managementin oma vika. Ilmeisesti on bonuksiakin tulossa ihan kivasti, ihan mukavaa vaikka aion karistaa tämän tönön pölyt jaloistani.
Mutta mitä kaikkea pitääkään muistaa... pitää palauttaa adsl-modeemi, puhelin, sim-kortti, luottokortit ja kaikkea muuta mahdollista. Sitä oli vain jotenkin tottunut tiettyihin itsestäänselvyyksiin ja nyt pitää itse maksaa puhelinlaskut ensimmäistä kertaa melkein 8 vuoteen, samoin kuin nettilasku... argh!
Luottokortteja onneksi en jää kaipaamaan, niitä oli muutenkin jo liikaa.
Nyt alkaa jo vähän jänskättääkin!
Ja uusi elämä on alkanut, kävin aamulla spinningissä!
Noh, taas täällä töissä. Loma oli ja meni, ihan liian nopeasti, jälleen kerran.
Onneksi on vain kaksi viikkoa jäljellä ja sitten pääsee ihan kokonaan uuteen työpaikkaan!
Tänään, ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi, menen hierontaan. Komia hierojapoika saa taas hivellä minut orgasmin partaalle. Siitä on muuten aika tarkalleen vuosi aikaa kun olen viimeksi käynyt hieronnassa. Vai kävinköhän talvella, ei voi muistaa.
Huomenna alkaa myös jälleen kerran uusi elämä. Kuntosali kutsuu ja vatsan tienoille kertynyt vararavinto saa (toivottavasti) kyytiä, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Tällä kertaa tulokset voisivat olla hieman paremmat kuin viimeisillä kerroilla :-P
Mutta kun on vaan tällainen herkkuperse....