Noksua, Castroa ja vähän sitä yhtäkin tyyppiä

Hmm, mitäs tekisin Turussa torstaina Noksun kanssa? Onko mitään ideoita antaa, vaikka toki luotan Noksun suunnitelmiin (juujuu, ihan oikeesti luotan :)?

Castrokin luopuu vallasta lähes 5o vuoden jälkeen. Toki valta ollut jo jonkin aikaa muissa käsissä, mutta yhtä kaikki merkkipylväs historiassa. Olen kiinnostuksella seurannut 1900-luvun puolenvälin jälkeen valtaannousseiden diktaattorien ja muiden kauan hallinneiden miesten katoamista. Hussein, Ariel Sharon (no joo, ei diktaattori, mutta liian kauan vallassa), Castro jne. Tulee vanha olo, kun seuraa maailman muuttumista ja etenemistä.

Miksi olen muutenkin kuullut tässä lähiaikoina, että nyt pitäisi elää, kun on nuori (ja kaunis). Onhan se niinkin, että jos homomaailmassa haluaa harrastaa "baareilua ja perää" niin nuorelta se onnistuu; onhan kaikki yli 25 homot jo lähes haudassa :) Noh, Noksun kanssa jo tyydyimme siihen, että olemme sitten 3kympin korvilla siellä baarin seinustalla kuluneina kukkasina katsomassa "teinien" menoa nenä sillee vähän ylimielisesti pystyssä, ettei vaan tule sellainen olo, että ollaan jo lähdetty, seilattu ja saavuttu satamaankin, ruosteisena purkkina. Iloiset esieläkepäivät :)

Viiniä vetää kiskoin puoliitoista pulloa eilen illalla, olin aika mukavassa tuiskeessa, kun kävelin ovenkarmiakin päin. Sen verran vino kuitenkin irrottaa blokkeja, että sain aikaan ihan tyydyttävän keskustelun erään kanssa. Tuli oikein hyvä olo, kun toinen on ihan hukassa, kun olen niin mahtava ja ihan liian ihana, eikä oikeen tiedä mitä mun kanssa tekisi. On se hyvä, etten ole ainoa. Sain vapautuneessa mielentilassani hieman enemmän irti analyyttisyydestänikin, kun sain sen verbalisoituakin. Muutamia "havaintoja" esitin, rakentavasti kylläkin. Sain kerrankin suunvuoron ja vaginamonologia yleensä pitävä opponenttinikin myönsi kerrankin olevansa vähän aikaa hiljaa ja vaan kuuntelevansa. Baby steps.

Slowly simmering, first mellow heat, the turning it up gradually, hopefully boiling, not burning....