Olen ollut päivän todella vittumainen kaikille kaikkialla. Purkanut kaikkiin vastaantuleviin ihmisiin pahaa oloa ja muutenkin taantunut teiniangstiminäolenoikeassajakärsineikäkukaantajua-asenteelle. Ei toimi outlettina masennukselle ja pahalla ololle, ahdistukselle jne. jne.
Vittu.
Yritän saada aikaan jonkinlaisen tasapainon ennen viikonloppua, jotta en pura kaikkea poikaystävääni. Se ei ole reilua millään tasolla. Tasapaino on kuitenkin niin langanohut, että se ei vaadi kuin yhden sanan tai katseen tai kosketuksen ja se menetetään. Menen lukkoon tai alan "krampata" muuten vaan, kun ei ole kaikille tunteille mitään ulospääsyä päästä. Malja vuotaa yli ja kroppa alkaa reagoida.
Päätä seinään.
Äitinikin on sitä mieltä, että nyt menet hoitoon. Hän on kuulemma katsellut tilaani jo pidempään, vaikka en ole siitä mitään puhunut.
Alkoholikin viehättää, surkein vastaus ehkä ongelmaani, eikä tuo mitään ratkaisua. Helpottaa hetkellisesti.
Enpä tiedä, kehän kiertämistähän tämä on. Pieni tasapaino ja sitten taas horjutaan, kunnes taas pieni tasapaino. Horjunta vaan muuttuu suuremmaksi ja laajemmaksi. Kaatuminen on nurkan takana odottamassa.
Selviäisinkähän vielä seitsemän viikkoa, ennen kuin turku'udun taas ja voin harkita terapiaa Turussa. Seitsemän viikkoa isäni luona ja 100 km ajamista päivittäin, erossa poikaystävästä.
Eieiei...kestää, sisulla menee...sitten olenkin varmaan rikki. Toivottavasti liimattavissa. Eipä ole vaihtoehtoja juurikaan, taloudellisesti tai muuten.
Kiristyy, niin vanne kuin köysikin.
2 kommenttia
arkadas
3.7.2008 22:38
Ei tuosta nyt ihan teemapäivän aineksia saa, mutta josko rauhoittaisit tahtia, jättäisit aikaa itsellesi ja bf:lle... Viunan kanssa ei kannata alottaa ollenkaan... Voimia kuitenkin jaksamiseen!
Rokkihomo
4.7.2008 02:21
Rauhallisesti ottaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin mahdollinen "hoitoon meneminen".
Sen jälkeen mie-le-käs työ tai opiskelu on tärkeää. Ei pakkopullaa. Ja vakituisessa asuinpaikassa saa mielenterveysapua myös ilman omaa ylmääräistä rahaa.