Mopsi's

Asun suht korkealla. Näköala ikkunastani on mukiinmenevä katsoen kauas kaupungin ylikin.

Katson ulos, aurinko paistaa ja lumipeite valaisee. Käännän selkäni ikkunalle, teen pari minuuttia töitä koneella ja katson taas ulos. Koko maailma on muuttunut harmaaksi ja sankka lumipyry täyttää ilman. Minuutissa muutos. Things change...

_______________________________________________________

Vuosi sitten räpiköin itseni ja elämäni kanssa. Elämä oli sekaista ja näköalatonta. Yksinäistäkin kai. Aloin epäröiden tutustua uusiin ihmisiin ja elämänalueisiin. Nyt, vain vuotta myöhemmin, lyhyt aika elämässä, minulla on ihana poikaystävä, opinnot rullaavat hyvin eteenpäin, asun mukavasti Turun keskustassa ja minulla on monia mahdollisuuksia käytettäväksi tulevaisuudessa. Things change...

_______________________________________________________

Lauantaina olin onneton, eilen onnellinen, tästä päivästä en vielä tiedä. Things change...

_______________________________________________________

Käännän pääni bloggauksen päätteeksi. Lumipyry hälvenee. Sininen taivas palaa takaisin. Things change...

Netistä bongasin. Kyllä, olen niin säälittävä, että selailen kuvaton.comia. So judge me!

Kuitenkin tuollainen siellä kerran tuli vastaan. Mitenkäs tämä näin on:

Voi hemmetti, että osaa olla vaikeaa. Ai mikä vai? Rahankäyttö.

En käsitä. Rahaa tulee määrä x ja menee määrä y. Tilanteessa x>y kaikki on hyvin ja tilanteessa x<y oot kusessa.

Miksi meikäläinen ei sitten onnistu tuossa?!

Ymmärrän periaatteen, mutta sen noudattaminen ei onnistu. En ehkä vain sitten ymmärrä rahan arvoa, sen hankinnan vaikeutta tms. Sitä kuluu enemmän kuin tulee. Nyttemmin olen todennut, että jopa peruselämiskustannukset (asuminen, ruoka, peruskulut kuten netti ja puhelin) vievät käytännössä kaikki rahani. Muuhun kulutukseen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Ei vain ole. Ei ole. Ja vaikka kuinka tuota hokee, on tiliote täynnä korttisuoritteita mitä erilaisimpiin ei-elämiskustannuksia koskevista asioista.

En tiedä, onko muuta vaihtoehtoa kuin kategorisesti kieltäytyä käyttämästä rahaa mihinkään muuhun kuin pakolliseen ja pakollisestakin säästä mistä vain voi. Ei kai sitten. Onnistuuko, en tiedä.

On vähän nihkeää todeta aina ja joka kohdassa, että sori, en voi, ei oo rahaa. Ei se mikään häpeä ole tietenkään, jopa kiitettävää näinä aikoina. Mutta vaikeaa se on, jostain käsittämättömästä syystä.

Ehkäpä minulla sitten vain on ollu aina a) liikaa rahaa ja b) huono käsitys rahasta huonon rahankäytön esimerkin takia (äitini, joka on aina elänyt seuraavan kuun palkalla). Huono käsitys rahasta johtunee siitä, että 6. luokalla sain duunin, jossa tienasin silloista rahaa 750-900 mk/kk eli noin 120-150 €/kk. Tuota duunia, joka ei oikeasti vaatinut kuin 1 h työtä kuukaudessa, tein pari vuotta. Käsittämätön määrä rahaa noin nuorelle. Kaiken sain itse käyttää. Mitään ei säästetty. Tyhmää. Lienee vääristänyt käsitystäni siitä mistä raha tulee. Tosin olen kyllä sitten monta vuotta siivonnut, raskaitakin kohteita, joten olen oppinut senkin, että rahaa saa kun tekee töitä. Sijaisena sitä tulee suhteellisen helpostikin vain istumalla persiillaan ja juttelemalla mukavia oppilaiden kanssa ;)

Mutta vaikeaa on. Ehkä vihdoin otan sen vihkosen mukaan ja merkitsen KAIKKI ostot senttiä myöden siihen. Tavoite on saada mahdollisimman monta ostovapaata päivää. Tällä tenttimäärällä tuo ei taida edes olla vaikeaa. Ruoka vain on niin pahuksen kallista :'(

Vali vali vali vali...sopeudun kulta, sopeudun...

My life's greatest regret is regretting not to have regretted before for not having lived at all.

Mikään ei ole ihanampaa kuin saada oma rakas kiinni tuijottamisesta ja kysyessä: "mitäs katselet", saada vastaukseksi: "sinua rakas".

<3

Periaatteenani (ja periaattenamme bfn kanssa) on olla tinkimättä hyvästä ruoasta. Käytännössä opiskelijana on pakko. Ruoka on liian kallista opiskelijalle, varsinkin tuoretuotteet.

Valtiovalta käskee huolehtimaan terveydestä, mutta ruoka maksaa. Kiitos osittain polttoaineverotuksen, joskin sen osuus on vain yksittäinen kaiken muun joukossa. Ensi syksyn ALV:on alennuksen, noin 4 %, kauppa on luvannut siirtää hintoihin.

Olen skeptikko. Kauppa on ahne ja tuo syödään omaksi eduksi jonkin ajan kuluttua, vaikka sitten "yleisellä kustannustason nousulla". Em. lause on muutenkin jotenkin yleinen hyväksytty syy nostaa erinäisiä hintoja. VR viimeisenä. Hallitus herätys, ei auta että käsketään käyttää julkista liikennettä. Siihen pitää myös olla varaa ja sen pitää ennen kaikkea olla KILPAILUKYKYINEN muiden liikkumismuotojen, esimerkiksi yksityisautoilun, kanssa. Noudattakaa omia oppejanne markkinataloudesta...

Ok, en ole ekonomi, kumotkaa rahvaanomainen mielipiteeni järkiargumentein, niin muutan mieltäni.

Raivostuttaa olla hyvän ja terveellisen ruoan ystävä, mutta käytännössä joutuu hedelmistä ja kasviksistakin tinkimään, yksinkertaisesti koska ei ole varaa. Eihän kaikilla kaikkeen olekaan varaa, mutta silti mielestäni ihmisellä on oikeus hyvään ruokaan. Ja tässä kohtaa vielä huomautan, etten ole poropeukalo keittiössä ja halvimmillakin aineilla (jotka ovat monesti yhtä hyviä kuin kalliimmatkin vastaavat, monesti kyllä myös huonompia) saa aikaan nautinnollista ruokaa. Monet vaihtoehdot ovat silti tavoittamattomissa.

Onneksi sentään opiskelijaruokailu on ainakin Turussa laadukasta ja ravintoloissa on valinnanvaraa. En voi valittaa, jos kävelen ruokailun takia päivän 45 minuutin reippaan lenkin ja saan kattavan valikoiman lämpimiä ruokia, hyvän salaattipöydän ja valikoiman tuoreita leipiä hintaan 2.60 €/annos. Kårenilla päälle saa vielä erittäin viihtyisän funkkismiljöön alkuperäisessä asussaan sekä ehkä parasta asiakaspalvelua erään naismyyjän taholta mitä Turussa olen kohdannut (hän kerran teki minulle ja bflle erikseen kastikkeen ja toi sen pöytään pahoitellen kastikkeen loppumista ja hyvää ruokahalua hymyillen toivottaen. ja tämä hintaan 2.60...)

Ehkä joskus sitten, kun olen valmistunut, maksanut erinäiset velvoitteeni ja tienaan hyvin, voin myös syödä hyvin. Tai sitten ei. Syödä on pakko. Onneksi sen voi tehdä nauttien vähemmälläkin panostuksella. Luovuutta kai sekin on, että rääpii kasaan vähästä ja saa osiensa summaa paremman kokonaisuuden loihdittua. Bf tuntuu ainakin arvostavan kokkailuani, kun kiimaisena (sori <3) pyörii jaloissa aina kun olen keittiössäni (joka siis on keittokomeroksi kutistunut Rauman kämpän valtavasta köksästä; nykyinen yksiöni huone on saman kokoinen kuin edellinen keittiöni).

Bloggaaminen=valittaminen :d

Noin.

Sain siivottua kämpän kunnolla joulun pölyistä. Kyllä paskaa olikin kertynyt. Vähän tarkemmalla seulalla siivosin, järjestelin ruokakaappia ja kaivoin kahvinkeittimen esiin, noin tammikuuta ajatellen. Opiskelusta ei tule mitään, jos ympäristö on sekainen. Neuroottinen olen siinä mielessä, myönnän, mutta aivoni pystyvät työskentelemään paremmin, jos on siistiä ja seesteistä ympärillä.

Tänään illalla ehkä sussuun tai patiolle, niin kuin siskon nainen sitä nimittää. Yksin olen, mutta sisko naisineen tullevat myös, joten voin siellä juoruta. Siskon nainen (millä häneenkin nyt viittaisi sitten?) on samaa maata kanssani: neuroottinen monissa asioissa jne. Siskoni on taas sellainen suht hyvännäköinen ja fit tyttö, johon kaikki aina iskevät silmänsä, vähän kuten mun bf. Joten siskon naisen kanssa on ymmärrystä mustasukkaisuudesta, mitä eivät nuo muiden huomiota helpommin saavat bffäni ja siskoni ymmärrä.

Sisko on ollut naisensa kanssa jo 10 vuotta...kunnioitettavaa sinällään, sanoisin.

Huomenna teen ehkäpä retken kauppakeskus Myllyyn ystäväni kanssa. Tarkoitus on mennä alehulinaan katselemaan ärtyneitä isiä, väsyneitä lapsia ja seonneita äitejä (anteeksi ydinperhestereotypiani). Itse ajattelimme ihan retken kunniaksi pukeutua mukavan kevyesti ja ottaa termariin kahvit tai kaakaot sekä kylkeen muutaman voileivän. Kevyellä huumorimielellä ilman tarvetta löytää takkia ja sukkia ja paitaa ja pukua ja...

Ihan vain sadistista hupia ;)

Nyt kuitenkin keskityn lukemaan maailmanpolitiikkaa. Asunto on siisti, pinnat pölystä vapaana, joulun aikaan ahkerassa kokkauskäytössä ollut keittiö kaapinovineen kiiltää ja kaikki ylimääräinen kama on omalla paikallaan. Kuppi kuumaa teetä, hämärä valaistus, muutama kynttilä ja hyvä lukuvalo auttavat kummasti tenttiinluvussa. Tunnelma, ah, niin iso osa elämää ja niin helposti saavutettavissa. Jos osaat luoda oikean tunnelman tilanteeseen, pääset elämässä pitkälle. Sanoisin.

"mitenkäs ne valtiot nyt kansainvälisesti toimivatkaan..hmm, kiinnostavaa....hmmm......."

Saasta! Viisi tenttiä keväällä, joista 4 isoa. Viisi tenttikertaa kolmelle noista isoista tenteistä. Ja yksi sattuu jäämään berliininmatkan jalkoihin. Hitto.

Tarkoittaa sitä, että yritän seuraavan viiden viikon aikana omaksua 11 kirjallista tietoa, viisi erityispedagogiikan kirjaa ja kuusi valtio-opin. Ensimmäinen tentti on jo puolessa välissä tammikuuta, kaksi suurempaa helmikuun alussa.

Ei ehkä onnistu kuin vetämällä pyöreää päivää, erittäin itsekurisesti ja kofeiinitabuja popsien. Jos noi saan tehtyä, on matka suorastaan ansaittu, ja oikeastaan hyvä tasauskin. Joskin ennen matkaa on noin kolme viikkoa aikaa tehdä jotain muuta, naistutkimuksen esseita todennäköisesti. Näin jäisi pari tenttiä, yksi suurempi ja yksi pienempi, loppukeväälle.

I must be crazy. Ja niin todellakin äitini pyysi saada pitää minulle valmistujaisbileet. Meaning "lahjat voi laittaa tilille...." :D Tämä siis toimii minulle lisäkannustimena suorittaa nämä hemmetin sivuaineopinnot joskus poiskin.

Mistä saisin sen suomalaisen sisun ja hulluuden itselleni? Tai edes sen perfektionistin, joka kerran minussa asui ja jonka ystäväni häätivät pois (hyvä niin, paitsi tässä kohtaa)?

rakkaus näkyy ikävän määrässä

Cirque du Soleil osaa visuaalisuuden.

Outoa, olen jotenkin haikea. Tippa linssissä. Ilman sen suurempaa syytä. C du S vielä omalla melankolisella tavallaan lisää olotilaa.