Periaatteenani (ja periaattenamme bfn kanssa) on olla tinkimättä hyvästä ruoasta. Käytännössä opiskelijana on pakko. Ruoka on liian kallista opiskelijalle, varsinkin tuoretuotteet.
Valtiovalta käskee huolehtimaan terveydestä, mutta ruoka maksaa. Kiitos osittain polttoaineverotuksen, joskin sen osuus on vain yksittäinen kaiken muun joukossa. Ensi syksyn ALV:on alennuksen, noin 4 %, kauppa on luvannut siirtää hintoihin.
Olen skeptikko. Kauppa on ahne ja tuo syödään omaksi eduksi jonkin ajan kuluttua, vaikka sitten "yleisellä kustannustason nousulla". Em. lause on muutenkin jotenkin yleinen hyväksytty syy nostaa erinäisiä hintoja. VR viimeisenä. Hallitus herätys, ei auta että käsketään käyttää julkista liikennettä. Siihen pitää myös olla varaa ja sen pitää ennen kaikkea olla KILPAILUKYKYINEN muiden liikkumismuotojen, esimerkiksi yksityisautoilun, kanssa. Noudattakaa omia oppejanne markkinataloudesta...
Ok, en ole ekonomi, kumotkaa rahvaanomainen mielipiteeni järkiargumentein, niin muutan mieltäni.
Raivostuttaa olla hyvän ja terveellisen ruoan ystävä, mutta käytännössä joutuu hedelmistä ja kasviksistakin tinkimään, yksinkertaisesti koska ei ole varaa. Eihän kaikilla kaikkeen olekaan varaa, mutta silti mielestäni ihmisellä on oikeus hyvään ruokaan. Ja tässä kohtaa vielä huomautan, etten ole poropeukalo keittiössä ja halvimmillakin aineilla (jotka ovat monesti yhtä hyviä kuin kalliimmatkin vastaavat, monesti kyllä myös huonompia) saa aikaan nautinnollista ruokaa. Monet vaihtoehdot ovat silti tavoittamattomissa.
Onneksi sentään opiskelijaruokailu on ainakin Turussa laadukasta ja ravintoloissa on valinnanvaraa. En voi valittaa, jos kävelen ruokailun takia päivän 45 minuutin reippaan lenkin ja saan kattavan valikoiman lämpimiä ruokia, hyvän salaattipöydän ja valikoiman tuoreita leipiä hintaan 2.60 €/annos. Kårenilla päälle saa vielä erittäin viihtyisän funkkismiljöön alkuperäisessä asussaan sekä ehkä parasta asiakaspalvelua erään naismyyjän taholta mitä Turussa olen kohdannut (hän kerran teki minulle ja bflle erikseen kastikkeen ja toi sen pöytään pahoitellen kastikkeen loppumista ja hyvää ruokahalua hymyillen toivottaen. ja tämä hintaan 2.60...)
Ehkä joskus sitten, kun olen valmistunut, maksanut erinäiset velvoitteeni ja tienaan hyvin, voin myös syödä hyvin. Tai sitten ei. Syödä on pakko. Onneksi sen voi tehdä nauttien vähemmälläkin panostuksella. Luovuutta kai sekin on, että rääpii kasaan vähästä ja saa osiensa summaa paremman kokonaisuuden loihdittua. Bf tuntuu ainakin arvostavan kokkailuani, kun kiimaisena (sori <3) pyörii jaloissa aina kun olen keittiössäni (joka siis on keittokomeroksi kutistunut Rauman kämpän valtavasta köksästä; nykyinen yksiöni huone on saman kokoinen kuin edellinen keittiöni).
Bloggaaminen=valittaminen :d
