Aamun valoon hautautuu ihmisiä,
enemmän viileään kuin lämpimään,
ihmisiä tarpomassa arkeensa,
kaiketi kiireissään.
Lämmin aurinko ei peitä tuoksua,
viileää tuulta mereltä,
iholla olevaa tunnetta tulevasta.
Kaupungin varjot pidentyvät,
eivät enää kokonaan katoa,
vaan nopeammin palaavat koitteessa illan.
Lehti putoaa. Toinenkin.
Viileässä maassa makaa kesän vehreys,
mehevät metsät muuttuvat luurangoiksi,
peittyy huurteeseen mielen keveys.
Saapuu syys.
