Kuka haluaisi opettaa mua neulomaan? Mun ope lähti vaihtoon britteihin... :(
Tänään tuntuu olevan poikkeuksellisesti makaan sängyssä -sunnuntai (yleensä kun nousen, annan sängyn vähä hengittää aamutoimien ajan ja sitte vaa peitettä päälle ja sohvalle löhöön, jos löhöömistä tiedos). Makoilen täällä pehmoisten peittojen ja tyynyjen joukos ja kaivoin laatikosta äitin tuomat iiiisot musta silkkibokseritki. Kiinantuliaisina aikanaan saatu ja erinomaisen mukavat nukkumiseen. Silkki on mun valinta alushousuihin, varsinkin pukua käytettäessä :)
Ehkä sitten alan harjotella neulomista (mattoja kudotaan, oikeat käsitteet, sano käsityötieteen tohtorimme) youtuben avulla. Perussilmukoita tekeen vaa, jotta ei tuu ihan toimeton päivä. Teetä kuppiin ja väkertää.
Heti ku nousen sängystä, ehkä...
Saksaakin voisi lukea vähän eteenpäin, sillee etukäteen, jotta pysyy tunnilla sitten perässä :)
___
Onkos täällä tulijoita 21. pvä homoglobiinin uusien iltaan?
___
Mietin tuossa yöllä perhettä ja sukua. Oma sukuni on suhteellisen paljon tekemisissä keskenään, 'äidin puoleinen suku siis. En ole sen suuremmin pohtinut erilaisia perheitä tai sukuja ennen kuin tutustuin erilaisiin ihmisiin.
Ympärilläni on ainoita lapsia, pienisukuisia , adoptoituja, suvustaan vieraantuneita, eroperheistä ja yhden vanhemman perheistä olevia kavereita.
Omat vanhempani erosivat 7 vuotta sitten, mutta lapset olivat aikuisia jo silloin, joten ero on ainoastaan tehnyt sen, että emme ole enää kiinteä perhe, vaan lapsilla ja lapsenlapsilla on erillinen side vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Muuten sukumme on iso ja sukutapaamisia järjestetään (joskaan en niihin ole itse osallistunut). Isoäidin 80-vuotispäivilläkin oli sukua ja vieraita lähemmäs 100.
Sitten kun tulee vastaan kavereita, joilla ei välttämättä ole juurikaan sukua tai perhettä, alkaa väkisinkin jotenkin pohtimaan omaa suhdettaan itsestäänselvyytenä pitämäänsä sukuun, saati perheeseen ja oppii arvostamaan pain in the ass -poppootaan :)
Oman perheeni sisällä on hyvät välit, lukuun ottamatta äidin ja isän viileää suhdetta, joka on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että samassa huoneessa kykenevät olemaan juhlissa. Pehmenemään päin kylläkin menossa. Sisarusten kanssa meillä on hyvät välit ja juttelemme esim. feissin välityksellä paljonkin ja livenäkin näemme suhteellisen usein.
Olen kai aika onnekas sukuni suhteen sitten, vaikka välillä koko porukka tuntuu rasittavalta :)
___
Family-related kuva ohessa. Palkinto on kiertopalkinto metsanleimauskilpailusta ja sain sen isäni isältä yo-lahjaksi. Pappa (rip) voitti sen neljänä vuonna, joten sai sen sitten lopulta omakseen. Kilpailun voittajien nimet on kaiverrettu pystiin ja ovat väliltä 1955-1964. Kyynisenä totean, että lahjaksi tuon sain, kun pappa-vainaa oli ahkera totoaja ja tuo lienee tarttunut hyllystä käteen, kun muutakaan ei ole ollut. Tunnearvoa palkinnolla on kuitenkin erittäin paljon.
Pantterin olen saanut aikanaan isäni äidiltä (rip) joululahjaksi. Esineenä se on tiimarin tuotantoa (hintalappu oli paikallaan :), mutta tasan ainoa esine, joka minulla on muistona isoäidistäni. Mustana se uppoaa sisustukseeni kivasti.
Punainen auto on äidiltä saatu laivatuliainen jostain 20 vuoden takaa. Kestäny leikkiä hyvin ja pelastin sen siskonpojan käsistä äitini leluvarastosta. Muistoja muistoja...
Smurffien ilkeän noidan äiti iski käteeni ja sanoi sen jostain kaapinpohjalta löytäneensä. Ajattelin ensin laittaa sen nettiin myyntiin, josko joku keräilijä olisi kiinnostunut, mutta nyrpeä ilme sopii minun hyllyyni keskeiselle paikalle.
Kindred spirit and all, like me most of the time :P
Sitä paitsi täytyy olla vähän huumoria sisustuksessa.
Ja huomatkaa pöly! Siivousneuroosini hoitamiseksi en ottanut uutta kuvaa pyyhitystä hyllystä, jotta vaikutan edes vähän normaalilta...
