No niin. Elämässä on monia periaatteita tai kynnyksiä, joiden yli astumista ei ehkä kuvittelekaan koskaan tekevänsä. Joitakin sellaisia asioita, joista tehty päätös on pitänyt periaatteellisista syistä, eikä päätöstä ole ehkä kyseenalaistanutkaan lainkaan.
Minullakin tiedostavana ihmisenä on näitä muutama, mutta onneksi vain ihan muutama ja nekin tiedostan.
Kaapissa on äidiltä saatua omenasosestta. No eihän mun kaappi oo semmosta luomuihmettä nähny ja piti oikeen soittaa äiteelle, että minkä kanssa tai miten sä tätä niinku syöt. Se naureskeli pojalleen, tietenkin, äitin oikeudella. Totes käyttävänsä maustamattoman jukurtin (on allerginen kaikille lisäaineille) kanssa, leivonnassa, pannarin päälle ja kaurapuuron kanssa.
Niin, k a u r a p u u r o, yksi nöistä harvoista asioista, joita olen päättänyt olla koskaan syömättä. Ajattelin tässä, että ehkä olisi näin 26-vee päivän kynnyksellä aika maistaa kaurapuuroa. Siinä ei ole ruista, jota en voi syödä ja sen kanssa voi mutustella vaikka mitä marjoja ja hilloja ja sun muuta terveellistä. Ja kai se on sitten halpaakin.
Täytynee ostaa kaurahiutaleita ja alkaa ihmetellä kaurapuuroa...
...kaikkea sitä tällainen daredevil vanhemmiten uskaltautuu kokeilemaan :P
___
Säilöntäajatusta viety sen verran pidemmälle, että meen systerin ja ehkä kamunki kaa mustikkaan. En oo ennen itelleni kerännykkää. Täytyy vaa löytää spotti. Mummulta muutossa onneksi sain kauheen kasan säilöntärasioita. Eikä sitte vituta toi sähkösyöppö pakastinkaa, ku täynnä ilmasta ruokaa :)
___
Tarttis viedä uffille kamaa, vaikka mulla on pieni moraalinen ongelma sen kattojärjestön toiminnan kanssa. Toisaalta, ei jaksais viedä tohon jumalakirpparillekaan, ku mulla on senkin kattojärjestön kanssa vähän moraalisia ongelmia. Ehkä otan tähän semmosen viileen loogisen aattelun: kumpi on lähempänä. Toi jumalakirppis ihan hitusen lähempänä, toisaalta vois kantaa noi uffin laatikkoo, mut neki heittää hirveesti pois.
Pelastusarmeija kyl ehkä kuitenki vähemmän jumalaa ku joku muu. Sprki olis tietty, mut niille ei kelpaa mun saastunut homoveri, joten en niille vaatteitanikaan viä. Ehkä siis tohon pelastusarmeijalle, oon sieltä ostanu kaks pleiseriäki ja myyjä on kiva. Niillä on opiskelija-alennuski. Jätän niille joku päivä tohon vaatteita. Mun kokosia ne kaipaakin, ku yleensä lahjotukset on cirka '80 ja kooltaan mammutti.
___
Oon tässä pyöritelly, ja kamutki sano et miksei, et pitäiskö kokeilla naista, sillee fyysisesti vaa. Heteromiäskaverit ku ei tajuu mitään ees esileikin päälle, oon huomannu järkytyksekseni. Homot tajuu naisten ajatusten juoksusta paljon enemmä.
Jouduin kaverin äijälle lyhyesti selittää, että se esileikki alkaa vähän aikasemmin, kun housujen riisumisesta. Voivoi, oisin niiii mahtava heteropoikkis jollekulle kivalle tytölle.
Ei täs proggikses ois ees mitään kyseenalasta, jos vaan yhenyön juttu, eihä? Nooh, ehkä nyt ei kuitenkaan, mutta jos joku ärsyttävä vosu änkee dtmssä syliin (niinku kerran: vittu ihkuu, homoja, uu uu...lääppi siinä mua ihan avoimesti, ku ei kai homoilla mitään personal spacee oo...prkl) ja vonkuu siinä, nii kai sen vois koeajaa :P
no ei.
___
Partyliten kynttilät odottavat hyllyssä, että maltan joku ilta laittaa tulta niihin. Hyvät tuoksut: gardenia-tryffeli ja vadelma-timjami. Mmmmm, ehkä joku ilta punkkua, kaveri kylään ja Pariisin varpunen dvd-pesään. Vadelma-timjami taustalle käryyn.
___
Olis vähän semmosta kevyttä proggista, ku ehkä pitäs tehä, mut luulen, et tänään nautin vaa olosta. Eka semmonen turku-päivä pitkästä aikaa. Ehkä katon hyllystä jonku kirjan ja meen vaa puistoon juomapullon kaa istuksii ja kattoo ihmisii ja luomaa fantasiia ohi kävelevistä kundeista. Ja siis ehkä luenki vähän :D
___
Oon todennu, et oon aika versitile, noi seksuaalisesti. En oo kauheen ronkeli. Se on kiva olotila, ku kattelee vaiks gaybaaris ihmisii ja totee, et toi o iha ok eikä toikaa paha. Ois kauheeta olla kauhee nirso. Ainoo on ylipaino liiallisena, se on semmonen, et ei kiitos. Ikäkin vähä, mutta kyllä tossa yhessä jaksossa ku Patric Stewart Star Trekissä hihhuloi paidatta nii ei paha jannu, ei todellakaa. Aika timmi :P
...ja jotta ei kuullosta kauheen pinnalliselta, nii kyllä se persoona kuitenki on se tärkein :)
___
Rennot ihmiset elävät kauemmin. Oon ihan järkyttynyt, miten jotenki rennoksi oon heittäytyny. Oon vähä äärimmäisyysihminen, mutta silti, sama ku laihutukses, rentoilu vaatii tämmöseltä ku mä nii sen asentee, et sitte ollaa kaikes rentoi tai ei missää. Ettii sen tasapainon sitte myöhemmin. Mun rento ei kuitenkaa oo jonku semmosen elämä roskikseen -tyypin rento :D
Rentous on jotenki kivaa. Kuka vittu välittää, niinku kaveri tokas kerran. Ei kannata ottaa pulttia mistään turhaa, elämä ohjailee ihan kivasti ilman omaa sähläämistä siinä joukossa (vaikka toki väliin täytyy vähä ottaa asioita niska-persotteella ja alkaa viedä mihi haluaa), aurinko paistaa ja vaik ei paistais, nii kivaa o silti. Ihmisille voi puhuu, jopa turus, eikä ne siitä hajoo. Jos mulkasee pahasti, nii sen oma ongelma, eikä mun (jos mun käsi ei oo sen ihmisen haarois samal...:P).
Ihmiset repäsee liian harvoi!
Yksiki kaveri, joka lukenee tätä blogia, ainakin oman sanansa mukaan ;) (itselleenhän aivovauriota lukemisella hankkii :D) otti ja lähti tall ships racen yhden laivan mukaa, tosta vaa. Viikko purjesdusta ja kauheeta ryyppäämistä ja uusia ihmisiä. Sitte vaa määränpääsatamasta koneella kotio.
Hauskinta on monesti silloin, ku tekee päätöksiä, joita ei ajatteleva pää tekis.
Carpe diemkö se oli?
...tosin, päädyin tässä kerran siihenkin toteamukseen, että toi on jonkun rikkaan hepun keksintö. Hetkeen tarttuminen ku yleensä vaatii massiaki, ainaki sen hetken jälkiseuraukset :D
