Pridessa oltiin viikonloppu. Perjantai oli ihan mukavaa Kalliossa istuskella poikaystävän ja emännän kanssa. Vähän syötävää ja juotavaa ja ajoissa unille.
Lauantai ei sujunut ihan minun mieleeni. Poikaystävällä oli hauskaa, mutta seurue koostuikin hänen ystävistään ja heidän ystävistään. Minulla ei vain ole suuressa tuntemattomassa nuoressa porukassa mitään yhteisiä keskustelunaiheita kenenkään kanssa. Istuin siis hiljaa koko päivän ja illan. Ei kauhean kohteliasta, mutta en jaksanut kylmässä tuulessa olla seurallinenkaan.
Ilta oli pettymys siinä mielessä, että kaikki paikat olivat täynnä ja seurueen nuoriso (eli muut kuin minä) juoneet itsensä jo kohtalaiseen kuosiin. Itse en jaksanut juoda, koska olisi vaatinut totaalisen kaatokännin, jotta olisin jaksanut olla seurallinen ja kiinnostua nuorten marinpolttelusta ja valituksiin narttumaisistä ämmistä, jotka vastailevat puhelimeen poikaystäviensä puhelimiin ja muistikatkoista missä milloinkin bileissä jnejne.
___
Tulen paremmin juttuun hieman, no, miten sanoisi, rauhallisemmassa seurueessa, jossa impulsiivisuudesta on jo hioutunut vähän terää pois...
___
Poikaystävä veti launtaina loppuillasta väsyneenä ja humalaisena oman perinteeksi muodostuneen draamatappelunsa aiheesta ei mikään. Juo, väsyy eikä ole syönyt mitään, joten on verensokerikin alhaalla. Sitten draamaa ja riidanhaastamista ei mistään. Siinä vaiheessa on jo sama sanonko jotain vai olenko hiljaa, olen joka tapauksessa ääneen väärässä tai sitten hiljaa ja ylimielinen. Meni hermo kunnolla pitkästä aikaa. Vedin mykän päälle. En ala tappelemaan asiasta, jota ei ole edes olemassa ja niin, että on aivan sama mitä sanotaan, huuto vain kovenee. Totally pointless.
Lienee parasta välttää baari-iltoja poikaystävän kanssa. Useamman kerran kokemuksella pitäisi oppia. Näen jossain määrin samanlaisen käyttäytymiskaavan bfssä kuin mitä olen katsonut isässäni 20 vuotta elämästäni. Sitä ei jaksaisi enää omassa henkilökohtaisessa elämässään katsella, kun siitä on kerran päässyt eroon. Ja kaavalla tarkoitan liikaa juotavaa ja riidanhaastamista ja sammumista ja loppuillan tapahtumien unohtamista. Samoin tietyn pisteen jälkeen illan aikana, toisen ihmisen juomisen määrään on vaikea enää puuttua ilman riitaa. Enkä tiedä kyllä pitäisikö siihen edes puuttuakaan, aikuisen ihmisen elämään.
Piireissä liikkuu itse asiassa jonkin verrankin ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa, mutta eivät käy koskaan samaan aikaan kumppaninsa kanssa iltaa istumassa syystä tai toisesta, oli sitten kyseessä mustasukkaisuus tai riitely tms.
___
Blogini ongelma on jossain määrin se, että liian moni tuttavapiiristäni lukee sitä. Se ei voi enää toimia siinä tarkoituksessa, johon sen aikanaan perustin, eli jonkinlaisena outlettina ajatuksille. Jokainen uusi minulle tuttu lukija aiheuttaa jonkinasteista sensuuria. Poikaystävä ehkä suurimman siinä mielessä, että parisuhde on aika elimellinen osa elämää ja samoin yksi suuri ristiriitojen ja ongelmien lähde. Ja näitä ongelmia on hyvin rajallinen mahdollisuus pohtia täällä ilman sitä mahdollisuutta, että toinen lukee niistä ensin täältä ja ymmärtää ne päin helvettiä.
___
Minulla on pieni (täysin epärealistinen) koirakuume, tarkemmin ottaen halajaisin ranskanbuldoggia.
___
Stellalle kiitos piipahtamisesta puun alla. Pieni halaus piristi päivää :)
___
Tässä kohtaa bloggausta alan yleensä miettiä, että josko sittenkin sensuroisin jotakin kirjoituksesta, koska ajatuksiani ei jostain syystä aina ymmärretä tai haluta ottaa vastaan. En kuitenkaan jaksa sensuroida vaikka se järkevää olisikin :/
___
Parisuhteessa on kiinnostava balanssi sen suhteen, että kuinka paljon sen pitäisi toimia "itsestään" ja kuinka paljon työtä suhteen pitäisi vaatia m o l e m m i l t a osapuolilta. Aina tietysti on kaksi osapuolta peliä pelaamassa. Sitä vähän yrittää tietoisesti tehdä asioita ja ottaa aiheita esille, mutta tietysti miettii, että yrittääkö tarpeeksi tai yrittääkö toinen samalla mitalla. Kuinka paljon suhteeseen mahtuu järkeä ja toisaalta tunteita? Kuinka paljon pitää tehdä työtä ja voiko sitä tehdä liikaa? Tunteiden varaan ei voi pelkästään rakentaa mitään?
Lienen liian analyyttinen ihminen parisuhteeseen.
___
Heinäkuu tulee jo, seuraavaksi elokuu, sitten alkaa työn metsästys ja "oikea" palkkaduunarin elämä. Ainakin toivottavasti, sillä vuokraan pitää kaapia sentit jostakin.
___
Harkitsen takaraivossa muuttoa Helsinkiin. Opettajan palkalla ja yksin asuvana täysi itsemurha taloudellisesti. Eikä siinä kaupungissa mitän ihmeellistä ole, suurta gay-scenea lukuunottamatta. Turku on jossain määrin ihan viehättävä. Ehkä takaraivossa on pientä pakomentaliteettia. Turkuun oli helppo tulla Raumalta, koska täällä oli joitain tuttuja ja sitä kautta sosiaalista verkostoa. Helsingissä sitä ei ole. Voisi kyllä tehdä ihmeitä meikäläiselle rakentaa sellainen alusta asti uudestaan. Tai sitten erakoituisin, eläisin sossun rahoilla ja ampuisin itseni. 50-50 change for either one to happen.
___
Voiko ihminen olla liian kyyninen??
___
Ehkä parempi päättää maratonbloggailu tähän aikaan yöstä. Sanon liikaa asioita liian monelle lukijalle, ja jälkeen päin vittuunnun siitä, että olen turpani edes avannut :)
story of my life, always wrong, no matter what.
1 kommentti
stellagrrrl
29.6.2009 21:41
:)