Henkinen ylinopeus

Pääsiäinen meni kivasti! Nautin olemisestani, vaikka aika menikin arkiseen puuhailuun lähes kokonaan ja lähdin taas pikaisesti ja hätäisesti.

Syy edelliseen on aikeeni muuttaa Turkuun. Olen viimeiset pari viikkoa katsellut asuntoja. Ei ole kiire muuttaa, joten voi rauhassa katsella ja makustella. Noh, vastaan tuli kiva asunto, josta kiinnostuin. Yksiö, ylimmässä kerroksessa ja Aivan Turun keskustassa, korttelin päässä kauppatorista ja kävelykadusta. Unelma, vieläpä remontoitu.

Olin tiistaiaamuna vielä ajatuksissa kierrellä Helsingissä museoita ja käydä hanin kanssa syömässä päivällä, jahka tämä opinnoiltaan ehtii. Sitten olisin kaverin kanssa päässyt keskiviikkona kotiin Raumalle. Erehdyin kuitenkin, 10 minuuttia ennen lähtöämme paikallisjuna-asemalle soittamaan ja tiedustelemaan, että miten ko. asunnosta on näyttöjä tarkoitus järjestää. Ilmoittivat siinä, että tänään klo 16.30 on näyttö, laitanko nimenne listaan?

Öh, tota, öh...ei, ilmoitan myöhemmin. 20 sekunnissa päätin, että lähdenkin Turkuun ja katsomaan kämppää. Sulloin - pieni kyynel silmässä - vaatteeni vauhdilla laukkuuni, ryttyyn ja kasaan. Kiire meillä oli muutenkin, kun isäntäni ei oikein hallitse etukäteen varautumista - tässä kohtaa siihen, että jos herätään 45 minuuttia ennen lähtöä, käytän tuosta ajasta kylppärissä 30 minuuttia. Herralle jäi omiinsa aikaa vain 10 minuuttia. Opetin kantapään kautta, että ehdottamani klo 8 herätys olisi ehkä ollut hyvä. Tosin saimme tunnin makoilla yhdessä <3, joten ehkä ei ihan turhaa...

Juoksimme sitten asemalle ja siitä junalla steissille (opettelen slangia, sori ;) Siellä nautin piparminttuteen ja sain kahvilan yli huudettuna englanninkieliset kehut paitavalinnastani ja siitä, kuinka hyvin paitani sopi nahkatakkini kanssa (sama takki, joka on syynä taannoiseen konkurssiini, kiitos noksun). Kiitin, hämilläni mutta hyväntuulisena. Mukava sattumus sinällään.

No, Turkuun pääsin, noksu otti vastaan ja kiertelimme kaupunkia. Asunto oli mukava, joten täytin hakemuksen. Aamulla soittivat, että asunto on teidän. Pieni shokki.

Ei säntillisesti organisoivat aivoni oikein pysy mukana, sillä tiistaiaamulla olin vielä jäämässä museoita kiertämään ja sitten olenkin jo seuraavana aamuna Turussa vuokaralla...Seuraavaksi kaikki muodollisuudet (ja kinua isiltä rahat takuuvuokraan ja ekan kuun vuokraan, olenhan Raumalla vielä asukkina).

Ehkä tällaiset muutokset on hyvä toteuttaa vähän laput silmillä ja vauhdilla. Ei sitten ehdi liikaa ajatella. Asuntokin on ihana... 8)

Henkinen ylinopeus...huh