Pääsiäistä Helsingissä

Täällä taas, julkisten liikennevälineiden luvatussa maassa. Onneksi alan jo tottua elämään sen kanssa, että on aina varattava aikaa, teit mitä tahansa, joka sisältää asunnon ovesta ulos menemisen. Silti minua huvittaa ihmisten "kiire". Aina juostaan, joko liikennevaloihin, junaan, bussiin jne. Masentavaa minuuttiaikatauluelämää. Onneksi tuleva kotikaupunkini Turku on vielä ihmillisissä mitoissa mitä liikkumiseen tulee.

Lauantai on käytetty kaupungilla ruokaostoksiin, kämpän siivoukseen (tooodella likainen, mutta olenhan puhtaanapidon ammattilaisen lapsi ja siivoustyötä ammattimaisesti tehnyt viimeiset 10 vuotta, ala-asteelta lähtien. Näen Kaiken lian...), ruoanlaittoon ja leipomiseen. Pidän siivoamisesta, varsinkin jos kohde on kunnon siivousta vailla ja saa asukasta opettaa tavoille. On aina yhtä elähdyttävää näyttää, kuinka paljon likaa pinnoista irtoaa. Varsinkin, jos niitä puhtaiksi väitetään. Pedanttisen siivousneurootikon huvittelua ;)

Sujuupa arjen ahertaminenkin meiltä hyvin, suuresta egostani ja pienestä keittiöstä huolimatta :D

---

Totesimme, että jos olisimme pariskunta, olisimme oppikirjaesimerkki homo-stereotypisestä pariskunnasta: viiniä ja hyvää ruokaa, matkustelua, taidetta ja arkkitehtuuria, designia ja sisustusta, ylevää ja asiantuntevaa keskustelua kulttuurista, oopperaa ja balettia, muotia jne. Homomaista on, juu :D, mutta tyytyväinen tuollaiseen elämään olisin.