Jostain oudosta syystä tunnen outoa sympatiaa Väyrysen Paavoa kohtaan.
Miksi, en tiedä, mutta kaverissa on jotain raikkaan umehtunutta itseluottamusta, vaikka maailma lähinnä nyrpistää nenäänsä.
Onkohan se sitä asennetta, jota aina peräänkuulutetaan, mutta jota ei sitten kuitenkaan saisi olla tasapäistävässä Suomessa. Että erotu, mutta älä kuitenkaan.
Täytyy Väyryselle sen verran antaa krediittiä, että onhan kaveri ollut mukana politiikassa ministeritasollakin mukana suhteellisen kauan ja luulen, että kaverin älykkyys on ehkä vähän jäänyt taka-alalle - kenties tarkoituksellisesti piilotettuna hassunhauskankokokansanlupsakanmaalaissedän imagoon.
Väyrysmukia harkitsin, mutta vähän turhan arvokas. Ja en siis itselleni, vaan joululahjaksi...
Äänestän Haavistoa.
