Kulissin takaa

Joka kerta, kun menen sikarille, vaimoni huokailee tyytymättömyyttään.
Joka kerta, kun hän palaa työmatkoiltaan ulkomailta, saan tuliaisiksi sikareita.

Vaimoni lähti tiistaiaamuna alansa vuosikongressiin Madridiin. Olen ollut viikon kahdeksanvuotiaani kanssa kahdestaan. En voi valittaa.

Tänään meillä kävi työsuojelutarkastaja. Kolme tuntia puhuimme hänen kanssaan minä työsuojelupäällikkönä ja kanssani työsuojeluvaltuutettu. Olipa valju tyyppi se tarkastaja.

Pullo punaviiniä juotu, kohta sikarille ja nukkumaan.

Keskiviikkopäivän aloitin neuvottelemalla Pulssissa firmallemme työterveyssopimuksen. Nykyinen sopimuksemme kunnallisen palveluntuottajan kanssa ei tyydytä henkilökuntaamme. Toivottavasti saamme jatkossa parempaa palvelua.

Lounaalla kävin Smörissä. Voin yhtyä kaikkiin myönteisiin arvioihin ruuan mausta näin yhden lounaan perusteella. Söin tomaatti-punaviinirisottoa ja munakoisioa.

Asemalle kävellessäni kävin juuri sinä aamuna avatussa uudessa pubissa siinä Humaliston ja Ratapihan kulmassa, jossa aikoinaan toimi (oliko se nyt) Jake's and Mike's. Siisti paikka, jotenkin newyorkilainen tunnelma huomioiden etten koskaan ole uudessa Yorkissa käynyt.

Illalla vielä ammattiliiton kokoukseen Pasilaan.

Eräs tuttavani on nelikymppinen, naisen kanssa naimisissä oleva mies ja isä. Hän on teinistä lähtien määritellyt itsensä biseksuaaliksi. Hänen vaimonsa tietää tämän tuttavani biseksuaalisesta suuntautumisesesta.

Nyttemmin tämä tuttavani seksuaalinen identiteetti on muuttunut ja hän määrittelee itsensä homoseksuaaliksi vaikka seksiä tuttavani harjoittaa pääsääntöisesti vaimonsa kanssa.

Nyt tämä tuttavani on alkanut pohtia, josko hän eroaisi vaimostaan ja eläisi avoimesti homona ja pyrkisi rakentamaan parisuhteen miehen kanssa.

Tämä tuttavani pohtii, onko oikein jättää vaimo ja lapset sen takia, että hän haluaa toteuttaa seksuaalista identiteettiään ja toisenlaista elämäntyyliä. Tuttavani perhe-elämä ja parisuhde ovat riittävän toimivia muilta osin, ettei se ole syynä eroaikeisiin.

Tuttavani miettii, mikä vastuu hänellä on lapsestaan, kun tilastojen mukaan avioero on merkittävin yksittäinen yhdistävä tekijä sosiaalisesti ja psyykkisesti pahoinvoivien lasten taustassa.

Hän miettii myös, mikä vastuu hänellä on vaimostaan ja kuinka paljon avioliiton solmimisen yhteydessä annetut lupaukset painavat.

Alkuviikosta piristin tylsää työpäivääni sättäilemällä Koodissa. Siellä juttelin kivanoloisen ukkomiehen kanssa ja päätimme jatkaa juttujamme Qruiserissa. Tänään satuimme yhtäaikaa linjoille ja saimme ja annoimme vertaistukea.

Keskustelumme 43. minuutilla se kysymys sitten tuli: kuinka jämerä ase minulla on. Meni vähän fiilikset. Sielujen sympatiaa etsivä saakin kuvan erektoituneesta sukupuolielimestä. Eihän siinä periaatteessa ole mitään vikaa, tykkään niistä kyllä, mutta ajoitus oli vain täydellisen väärä. Varmaan tämä ei olisi ongelma myöskään, jos olisi vakuuttunut kuuluvansa joukkoon jämeräaseiset.

Kävin eilen trendikkäällä kuntosalilla kuntoilemassa. Tuntui mukavalta. Sitä vain ihmettelin, kuinka tarkasti saa katsella niitä toisten miesten lihaksia ja sen sellaista siellä salissa tai suihkussa, etteivät ne toiset miehet kiusaannu.

=======

Kävin nyt sitten testaamassa toisen salin, hieman vähemmän trendikkään. Mukavalta tuntui tämäkin. Väliäkö sillä, että on käyty kouluja, tehdään haasteellista työtä, saa tuttavapiirissään arvostusta, kunhan saisi lihaksia ja pienemmän mahan.

Perjantaina saavuimme illansuussa anoppini huvilalle keskelle syysmyrskyä. Takkatulen loimussa Laphroaigia nautiskellessa tunsi itsensä ihan Muumipapaksi.

Lauantaina kova tuuli jatkui. Nostimme veneet ja laiturit maalle. Illalla pidimme rapujuhlat kesätuttavillemme.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja tuuli oli tyyntynyt.

Kävin presussilaisten ja luterilaisten arvojen kodissa Berliinissä erään järjestön hallituksen suunnitteluseminaarissa.

Asuimme Bayreutherstrassella Wittenbergplatzin nurkalla.

Hyviä ruokakokemuksia:

Lutter & Wenger Gendarmeriemarktin äärellä (1811 perustettu ravintola, jossa on keksitty sana sekt): kylmä pinaattikeitto, munuaiset kanttarellikastikkeen ja vuohenjuustoraviolin kera, nougatparfait.

Die Ständige Vertretung (ddr-muistoja ylläpitävä kansanpaikka): perunakeitto, makkaraa.

Einstein Kurfürstenstrassella: hummerikeitto, pihvi katkarapujen ja nuudelin kera, kostea suklaakakku.

Myös lounaspaikka Nölle Friedrichstrassen asemalla on suositeltava.

Vierailimme Berliinin Suomi-instituutissa ja Suomen Berliinin-suurlähetystössä, joka on kuulemma nykyarkkitehtuurin helmi (harmaata betonia, terästä).

Vapaa-aikaa oli yksi aamupäivä. Puolet siitä meni KaDeWessä eli aivan ihanassa tavaratalossa. Toinen puoli meni Hotelli Adlonin aulabaarissa Pariserplatzilla Belliniä siemaillen.

Lämpötila huiteli kolmenkympin tienoilla, joten miehisistä sääristä viehättyneelle oli paljon silmänruokaa.

Berliini on ihana kaupunki.

Kävin Rovaniemellä. Menomatka makuuvaunussa kesti 13 tuntia 36 minuuttia ja paluumatka 10 tuntia 2 minuuttia päivävaunussa.

Asuin Pohjanhovissa mahtavan Kemijoen rannalla. Pohjanhovi on yksi Rovaniemen kolmesta rakennuksesta, jotka säästyivät tuhoamiselta Lapin sodan aikana.

Söin erinomaisen päivällisen Sky Hotel Ounasvaarassa. Keittiön tervehdyksenä porkkanakeitto pekonin kera, alkuruokana kukkakaalikeitto chorichotäytteisen raviolin kera, pääruuaksi öljyssä haudutettua Jäämeren lohta porkkanasoseen ja lämpimien vihannesten kera, kolmea erilaista ravintolan keittiön valmistamaa leipää ja kirnuvoita, jälkiruuaksi ananaspannacotta. Alkudrinkiksi kuusenkerkkäkuohuviinia, ruokajuomana Hartwallin Gourmet-olut ja ruuan päälle lasillinen lakkalikööriä. Suosittelen.

Tuliaisiksi kotiin ostin karhunlihaa. Maku muistutti kovasti hirveä.

Kävin iltakävelyllä Arktikumissa. Arkkitehtuuri kummastutti, olisin kuvitellut olevani fasistisessä mausoleumissa. Näytttely oli kohtuullisen kiinnostava. Nautin pikkupullon ilomatsilaisen Hermannin viinitilan Hengi-kuohuviiniä, joka olikin yllättävän hyvää.

Palijasjalakasena oululaisena löysin helposti saman sydämen sykkeen peräpohjalaisten kanssa.

Luin Jonathan Littellin kirjan Hyväntahtoiset. Siinä pohjoisranskalainen pitsitehtailija kertoi sodanaikaisen tarinansa SS-everstiluutnanttina, lakitieteen tohtorina, homoseksuaalina, kansallissosialistina. Hyvä kirja. Pani pohtimaan, mitä itse olisin tehnyt Hitlerin Saksassa. Luultavasti ollut tomera kansalainen kuten nytkin.

Hyväntahtoiset innosti lukemaan Bengt Liljegrenin kirjan Adolf Hitler, joka pyrki kuvaamaan Hitleriä ihmisenä.

Nyt luen Beevorin Berlin-kirjaa Berliinin taisteluista keväällä 1945.