Kulissin takaa

Epämiellyttävin piirre työssäni on rahan ympärillä pyöriminen: markkinoiminen, myyminen, kehittäminen lisärahan toivossa. Kiinnostavin piirre työssäni on rahan ympärillä pyöriminen: tehdä töitä jotta työkavereille ja itselle riittäisi palkkarahaa.

Minustahan piti tulla virkamies, joka rauhallisesti ilman talousvastuuta kehittelee kaikkea kaunista ja hyvää kansalaisille. Nytkin kehittelen sellaista mutta ilman virkaa.

Aiemmin pidin itseäni kärsivällisenä asiantuntijana. Vuosien mittaan olen muuttunut kärsimättömäksi enkä viitsi perehtyä yksityiskohtiin enää.

Tavarantoimittaja kutsui kesäjuhliinsa. Kävin maistelemassa uutuuksia. Laura Voutilainen lauloi. Tämä laulajatar on jotenkin mennyt ohitseni lähes kokonaan: ainoa tuntemani hänen laulunsa on "Prinsessaa saan tanssittaa" tai jotain sinnepäin.

Osallistuin erään järjestön kehittämisseminaariin Gustavelundissa Tuusulassa. Tauolla käveleskelin läheisellä kirkkomaalla. Aleksis Kiven haudalla tunsin henkistä yhteyttä suomalaisen kulttuurin alkujuuriin: järisyttävää.

Olipa Hesari tässä alkuviikosta vetänyt komean uutisetusivun: Eurooppa hylkäsi vasemmiston. Seuraavalla sivulla oli muistokirjoitus tästä poliittisesta aattesta. Jopa kaikki haastatellut (vasemmistolaiset) tutkijat olivat lohduttomia.

Mutta nyt: Paavo Arhinmäki tulee ja voittaa.

Minähän olen ollut rakastunut Paavoon jo vuosia. Hänen lempeä ja älykäs katseensa ja äijämäinen habituksensa saavat meikäläisellä sukat pyörimään jaloissa jne.

Kokoomuksen kolme paikkaa oli luonnollisesti pettymys. Neljä olisi ollut hyvä, viisi unelma. Äänestin Sirpa Pietikäistä. Kokoomuskolmikko kuvastaa puolueen nykyistä imagoa hyvin: pehmeitä, sosiaalista ulottuvuutta ja ympäristöä ymmärtäviä.

Keskusta se vaan jatkaa porskuttamistaan kaiken järjen vastaisesti.

Sdp:n rappio on hämmästyttävää. Liisa Jaakonsaaresta olen aina tykännyt.

Heidi Hautalan valinnasta iloitsen. Hassi olisi saanut jäädä valitsematta.

Rkp:n menestys sopii minulle.

Hyvä, että kom... ei kun siis vasemmistoliitto putosi pois koko parlamentista.

Kristillisistä ja vennamolaisista en osaa sanoa mitään, not interesting.

Omalla äänestysalueellani Turku kakkosessa Kerttulin koululla kokoomus vei kolmekymmentä prosenttia äänistä ja vihreät olivat demareita selvästi suositumpia.

Tänään on sitten viimeinen päivä, kun baarissa saa sikaroida ja juopotella yhtäaikaa.

Skaribaari järjesti bileet tapahtuman kunniaksi ja olinhan siellä minäkin. Jatkossa polttelemme sikareita lasikopissa ja käymme erikseen nauttimassa mahdollista juotavaa kopin ulkopuolella.

Hyvä, että meistä pidetään huolta.

Jälleen elämme sitä päivää, jolloin miettii, olisiko sittenkin pitää alkaa opettajaksi.

Kävin eilen veljeni tyttären lakkiaisissa. Perinteisesti Suvivirsi, Gaudeamus igitur ja Kymmenen virran maa sekä sankarihaudat. Omista lakkiaisistani on tänään 23 vuotta. Kummallista, että lakkiaisten viehätys/status kestää vaikka puolet ikäluokasta kirjoittaa ylioppilaaksi.

Jännä huomata, ettei keksi mitään sanottavaa joillekin sukulaisilleen ja joidenkin kanssa juttu luistaa useiden vuosien tauon jälkeen kuin tyhjää. En taida olla kovin sukurakas ihminen.

Aikoinaan vaimoni kanssa haaveilimme neljästä lapsesta. Niitä on tullut tasan yksi kappale.

Lieneekö vaimoni biologinen kello tikittänyt, mutta hän passitti minut ja itsensä tutkimuksiin, josko vielä olisi mahdollista. Molempien värkit toimivat tutkimuksen mukaan normaalisti. Näytteessäni uiskenteli otsikossa mainittu määrä reippaita nuijapäitä etsimässä kohdettaan. Mutta mitään ei tapahdu. Olemme selittämättömä lapsettomuuden esimerkki.

Itse en ole äärettömän innostunut enää lisääntymään, tuntuu että tämä on koettu jo.

Nyt sitten mietimme, otammeko lääketieteen temput avuksi.

Kansanedustajani Petteri Orpo oli pois eduskunnan sisäinen adoptioäänestyksestä. Niinpä lähestyin häntä tiedonhaluisena. Hän kertoi olleensa Berliinissä valiokunnan matkalla ja kertoi myös, että olisi äänestänyt hallituksen esityksen puolesta, mikäli oliisi äänestykseen osallistunut.

Eija-Riitta Korhola ei ole vieläkään löytänyt aikaa vastata lähettämääni kysymykseen, miksei hän ole allekirjoittanut ILGA-Europen vetoomusta.

Ärrkoopee tarjoaa näissäkin vaaleissa edustavimmat nuorukaiset äänestettäväksemme: Carl Haglund, Axel Hagelstam, Charly Salonius-Pasternak. Mutta omassa rankingissani Sirpa Pietikäinen johtaa tällä hetkellä.

Ranska, Ruotsi, Bosnia, Viro ja Britannia.

Suomi ei ollut huono.

Saksan poika oli visuaalisesti kiinnostava.

Ei Venäjäkään ole huono.
Norjan humppaa en yhtään ymmärtänyt.

Viro oli kaunis.
Ruotsi oli euroviisumainen.

L'Estonie douze points.

Aamulla luin lehdestä, että kaksi puolueeni kansanedustajaa oli osallistunut tomerasti eduskuntakeskusteluun hallituksen esityksestä perheen sisäisestä adoptiosta. Lähetin Timo Heinoselle ja Sampsa Katajalle kannustavat terveiset sähköpostitse.

Europarlamenttivaaleissa kärkinelikkoni ehdokkaista on:

Eija-Riitta Korhola
Risto Penttilä
Sirpa Pietikäinen
Niina Suomalainen.

Näistä Pietikäinen ja Suomalainen ovat allekirjoittaneet ILGA-Europen tasa-arvovetoomuksen. Penttilältä kysyin kantaa homoseksuaalien oikeuksien turvaamiseen nettisivuitse ja sain toivomani vastauksen. Korholalle lähetin juuri kysymyksen ILGA-Europen vetoomuksesta.

Ihanaa päästä taas käyttämään kansalaisoikeuttaan äänestää.

MTV:n vaalikone valikoi muuten kärkiehdokkaakseni Umayya Abu-Hannan ja Hesari Sofia Vikmanin.