Kulissin takaa

Ihanan aurinkoinen ja lempeä päivä, jonka olen pääosin viettänyt sisällä erään järjestön vuosikokouksessa. Ulos putkahtaessani tuntui kuin olisin hypännyt vuodenajan yli suoraan kesään.

Nyt ylös, ulos ja henkiselle lenkille katselemaan miehiä (t-paidat ovat näköjään saapuneet, shortsit vielä antavat odottaa itseään)!

No, niin, nyt olen palannut kotiin taas. Lukaisin loppuun Outi Pakkasen dekkarin Ruohonleikkaaja. Se oli hieman epätavallinen outipakkanen. Tavallisen töölöläisen ylemmän keskiluokan puuhailun lisänä kirjassa oli annos psykologista jännitystä: ei lainkaan huono. Kirjan rakenteesta juolahti mieleeni Liza Marklundin Studio sex, jossa päiväkirjajaksot oli muovattu nerokkaasti ja ne heivasivat lukijan mielikuvat uuteen uskoon viime sivuillaan. Marklundista muistin myös Leena Lehtolaisen, jonka kirjoista en juurikaan pidä, paras opus Rivo satakieli, joka sai minut muuttamaan mielipidettäni prostituution laillistamisesta.

Kylläpä minä olen hyvä! Tai me! Siis Kärppä-fanit. Tai siis niinku Kärpät... tai tota ne jotka pelaa Kärpissä.

Joka tapauksessa on kiva, että "Poika" matkasi jälleen rakkaaseen synnyinkaupunkiini Ouluun.

En ole järin urheilullisesti orientoitunut henkilö, mutta lehden urheilusivuilta katson aina, miten Kärpät on pärjännyt (plus vähäpukeisten uimarien ja yleisurheilijoiden kuvat). Tänä vuonna katselu on ollut sangen jännityksestöntä.

Kärppä-matsin olin viimeksi katsomassa ehkä noin muutama vuosikymmen sitten. Yhdeksäntoista Turun vuoteni aikana olen käynyt kaikkiaan yhdessä jääkiekkomatsissa, silloin pelasivat Blues ja TPS.

Pääsiäislomalla luin loppuun Juan Pedro Gutierrezin romaanin Etelän peto. Kirja kertoo kuubalaisen kirjailijan rommin, sikarin ja kiiman tuoksuisesta elämästä Havannassa ja Tukholmassa. Hyvä kirja: veävästi kirjoitettu, kiinnostava tapahtumapaikka. Päätin lukea hänen toisen suomennetun kirjansa Likainen Havanna - trilogia. Mainostekstien mukaan se kertoo kuubalaisen kirjailijan rommin, sikarin ja kiiman tuoksuisesta elämästä.

Lomalla luin myös Sofi Oksasen kirjan Stalinin lehmät. Kirja kertoo suomalaisen isän ja virolaisen äidin tyttären kasvusta Suomessa, äidin ja isän suhteen alkuvaiheista Tallinnassa ja äidin perheen elämästä Virossa. Erittäin hyvä kirja. Olen pitänyt Sofi Oksasta mediailmiönä, nyt pidän häntä kirjailijana.

Molemmissa kirjoissa käsitellään myös prostituutiota. Olen hämmästynyt! Luulin, että Kuuba on pikku-ddr, jossa alles on Ordnungissa, eikä tällaista länsimaista hapatusta siellä siedettäisi. Luulin myös, että Neuvosto-Virossa moinen olisi kitketty juurineen pois.

Tänään juhlimme kristikunnan suurinta juhlaa. Hristós voskrjésje-voiístinnu voskrjésje.

Lisää vaan hienoja juhlajumalanpalveluksia ja prelaateille kultaa vaatteisiin, niin tällainen pakanakin voi alkaa uskoa.

Vietän pääsiäistä perheeni kanssa anoppini luona pienessä Pohjanmaan rannikkokaupungissa. Hyvää ruokaa ja juomaa ja kiihkeitä keskusteluja!

Jesse ståndas dödesta - totta Mooses. (Eipä olisi uskonut että turkulainen kirjoittaa tällaista.)

Hyvää pääsiäistä! Hristós voskrjésje!

Voi, että minä rakastan kaikkia seremonioita, rituaaleja, etikettejä ja protokollia.

Suurten kirkollisten juhlien aikana upeat kirkon menot ja kirkolliset musiikkiteokset saavat minut haluamaan uskomista. Usko syntyy kuulemisesta, taitaa Iso kirjakin sanoa. Eivätkö ortodoksitkin kuvaa taivaan riemua liturgiassaan.

Tämän päivän musiikkiohjelmaani ovat kuuluneet Jeesuksen seitsemän viimeistä sanaa ristillä ja Stabat mater dolorosa.

Tänään kävi eräs merkittävimmistä asiakkaistamme uhkailemassa minua yhteistyömme lopettamisella, viesti oli toki kääritty pehmeään ja ymmärtäväiseen kääreeseen.

Minun tuli sääli viestin tuojaa. Hän sai samaan lauseeseen eläkkeelle jäämispäivänsä ja huolensa jatkosta. Olikohan hänen huolensa enemmän omassa navassaan vai työssä?

Samapa se. Olen jotenkin hahmottanut asian siten, että osa palkastani tulee asiakkaidemme peppujen nuolemisesta. Olisipa tässä tapauksessa edes ollut nätimpi peppu ;-)

Tänään Helsingin Sanomissa journalistiliiton lakinainen havainnollistaa poliitikon yksityisyyden rajoja seuraavasti:

jos olisi varma tieto siitä, että Matti Vanhanen olisi biseksuaali, sitä ei saisi julkaista, sillä tieto ei vaikuttaisi hänen asemaansa.

Kuka enää yllättyisi, jos tällainen varma tieto tulisikin Suomen seksikkäimmästä miehestä julkisuuteen? Oma bi-tutkani ei tosin värähdä heilutettaessakaan.

Sitä paitsi olen varma, että hymypoikapääministerimme rakastaja olisi Aboan luokituksen mukainen touhupeppu ja vielä erityisesti sweetie. Jos naismausta jotakin voi päätellä.

Mutta ketä se sitten kiinnostaisi, sillä eihän se vaikuttaisi pääministerimme asemaan. Eipä niin, ei.

Minuun on iskenyt oikein mahdottoman kamala kevätväsymys. Aamulla ei tahdo millään jaksaa nousta sängystä. Olen nukkunut pommiin useammin kuin koskaan. Eilen otin jopa torkut töistä tultuani.

Kävinpä kuuntelemassa yhden biisin. Aika kovaa euroviisukamaa jo kolmatta sataa vuotta.

Kyseessä on Bachin Matteus-passio, joka esitettiin katedraalissamme hiljaisen viikon aluksi. Kokoonpanossa Tallinnan ja Riian barokkiorkesterit, Chorus Catedralis Juniorum, Adastra ja Tuomiokirkon nuorisokuoro, solisteina muiden mukana Jorma Hynninen Jeesuksena ja Pia Komsi.

Vaikuttava teos, esitys oli hieman vaisuhko (vai olivatko kirkon penkit liian kovat yli kolmen tunnin sessioon).

Ei voi kuin ihmetellä noita CCI:n eli siis Turun tuomiokirkon poikakuoron peruskouluikäisiä pikkukundeja, jotka lauantai-iltansa ratoksi vetäisevät saksaksi passion. Eikö niiden kuuluisi leikkiä videopeleillä kotona tähän aikaan?

Eikö tämä ole sitä todellista eurooppalaisuutta?

Keskiviikkona en ehtinyt, koska oli työmatka. Torstainakin meni aika muuhun. Tänäaamupäivänä tunsin jo hieman ylemmyyden tunnetta, mutta sitten kaikki romahti. Yhdeltä napsautin tietokoneeni kiinni, marssin lähimmälle bussipysäkille, silmissäni kiilui jotain keltaista.

Ensimmäiseen sileään, kiiltävään pussiin liukui hieman Bossia ja Sandia, seuraavaan ihanan sinistä Burberryä ja asiallinen Eton, kolmanteen pari pakettia siitä kassan vierestä, neljänteen Pedro Juan Gutiérrezin Etelän peto. Näin syntyy jakovaraa kansantalouteen.

Kotiin päästyäni rankaisin itseäni tilaamalla kolmeksi kuukaudeksi Vihreän langan.