Ihanan aurinkoinen ja lempeä päivä, jonka olen pääosin viettänyt sisällä erään järjestön vuosikokouksessa. Ulos putkahtaessani tuntui kuin olisin hypännyt vuodenajan yli suoraan kesään.
Nyt ylös, ulos ja henkiselle lenkille katselemaan miehiä (t-paidat ovat näköjään saapuneet, shortsit vielä antavat odottaa itseään)!
No, niin, nyt olen palannut kotiin taas. Lukaisin loppuun Outi Pakkasen dekkarin Ruohonleikkaaja. Se oli hieman epätavallinen outipakkanen. Tavallisen töölöläisen ylemmän keskiluokan puuhailun lisänä kirjassa oli annos psykologista jännitystä: ei lainkaan huono. Kirjan rakenteesta juolahti mieleeni Liza Marklundin Studio sex, jossa päiväkirjajaksot oli muovattu nerokkaasti ja ne heivasivat lukijan mielikuvat uuteen uskoon viime sivuillaan. Marklundista muistin myös Leena Lehtolaisen, jonka kirjoista en juurikaan pidä, paras opus Rivo satakieli, joka sai minut muuttamaan mielipidettäni prostituution laillistamisesta.
