Kulissin takaa

Eilen oli tyttärellämme odotettu päivä: esikouluun tutustuminen. Molemmat vanhemmat ottivat työstään iltapäivän vapaaksi, tyttö haettiin nykyisestä hoitopaikastaan ja askelsimme naapurikortteliimme. Emme tarkalleen tienneet, mihin meidän pitäisi mennä, mutta onneksi näimme muita lapsi-vanhempi-yhdistelmiä ja seurasimme heitä. Lapset kerättiin luokkaan ja vanhemmat lähetettiin ruokasaliin informoitaviksi.

Rehtorin juttelua kuunnellessa minulla alkoi kihota hiki otsalle: voi saatana, me ollaan ihan väärässä paikassa, ei näiden lapset ole menossa esikouluun vaan eka luokalle oikeaan kouluun.

Kirjoitin vaimolleni lapun: "Tää puhuu ekaluokkalaisille".
Vaimo vastasi: "Ammattitauti".
Minä siihen: "Me ollaan ihan väärässä paikassa".
Vaimo vastaa ymmärtäväisesti hymyillen.
Parin minuutin päästä vaimo viestittää minulle: "Nää on ekaluokkalaisten vanhempia".
Minä vastaan ymmärtäväisesti hymyillen.

Supattaen sovimme strategian: vaimo poistuu ruokasalista, hakee lapsemme, menee oikeaan paikkaan, minä jään istumaan "informoitavaksi".
Näin teemme.

Lasken minuutteja. Tilaisuus ohi. Minä kadulle. Hävettää. En muista, milloin olisi nolottanut näin paljon.

Nyt tälle voi jo nauraa. Eikä lapsikaan tiettävästi saanut traumoja. Puolisukua tietää jo tapauksesta.

Illalla sain balsamia kärsineelle itsetunnolleni. Menin uimaan samaan paikkaan, jossa olen käynyt kohta parikymmentä vuotta. Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen kassalla kysyttiin minulta, olenko opiskelija. Kiitin imarreltuna kysymyksestä, johon minun täytyi vastata kielteisesti. Tätä se uusi kampaus teettää: lauantaina leikkautin yhdeksän millin kesätukan.

Suomalaisista Euroopan parlamentin jäsenistä Alex Stubb, Piia-Noora Kauppi, Satu Hassi ja Lasse Lehtinen kuuluvat parlamentin seksuaalista tasa-arvoa ajavaan verkostoon. Stubb on verkoston varapuheenjohtaja.

Täytyy kyllä myöntää, että herra Sarkozy ei oikein innosta, vaikka häntä todennäköisimmin olisin ranskalaisena äänestänyt. Hänessä on jotain niinistömäistä, josta en myöskään ole innostunut, vaikka häntäkin olen äänestänyt.

Katsoimme vaalivalvojaisia Ranskan tv:stä yhdessä anoppini kanssa. Anoppini on kiihkeä frankomaani, josta on vanhoilla päivillään tullut vielä salonkisosialisti, joten keskustelumme sai välillä varsin ranskalaisia sävyjä.

Stockmannin uuden "kuponkilehden" kannessa on aivan järkyttävän kaunis nuorukainen. Ei edes yhtä kauneuspilkkua, jotta saisi silmiään hetken lepuuttaa.

Miksi vappua vietetään?

Olen niin syrjäytynyt luonnon kiertokulusta, etten tunne tarvetta juhlia vuodenaikojen vaihtumista, varsinkaan kevättä palellen.

Ainoa yhteyteni akateemiseen maailmaan on yliopistoni alumniyhdistyksen passiivijäsenyys. Opiskelevan nuorison (onpa setämäinen määritelmä) juhlimisen toki ymmärrän: olinhan siellä minäkin. Ei siis akateeminen vappukaan houkuttele, ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen en viitsinyt ylioppilaslakkia kaivaa kaapista. (Ihan pakko kommentoida vielä, että muutenkin minusta ylioppilaslakki on juhla-asuste, jota ei käytetä tuulipuvun tai muun vastaavan kanssa.)

Työväenliikekin tuntuu varsin kaukaiselta, vaikka ammattiyhdistyksessä aktiivisesti toiminkin. Porvari ei marssi eikä maksa, sanoo jo vanha viidakon sananlasku.

Meidän perheen vappukaava on viime vuosina noudattanut linjaa aattona Vartiovuorelle, Liljan patsaan kautta kotiin, seuraavana päivänä takaisin Vartiovuorelle piknikille. Tänä vuonna kaava ei toteutunut tyttäremme vatsataudin takia.

Aloitin aamun kuuntelemalla radiosta Ylioppilaskunnan laulajia Ullanlinnasta, jatkoin Akademiska sångföreningin kanssa Kaisaniemestä. Sitten alkoi Todellinen Vappuohjelma: työväen musiikkia Ylen ykköseltä, eilinen Agit prop-konsertti videolta, lopuksi vielä se tv-uusinta poliittisesta laululiikkestä kakkoselta.

Onhan se komeaa kuulla Reijo Frankin kajauttavan Marseljeesin. Monen laulun sanat voi hyvin allekirjoittaa: Oppimisen ylistys ja Balladi Pohjois-Savosta esimerkkeinä ja Natalian Ukrainakin on jälleen vapaa.

Taisi kuitenkin tulla yliannostus tätä herkkua. Olenkin päättänyt, että omassa pikku maailmassani vietän vappua marxismin vastaisen taistelun muistopäivänä.