Huiskun takaa

Niin täysin sekaisin odotuksesta oon....tänään pääsen sit lopultakin kattoon yhtä suurinta suosikkiini Britneytä :)))) Mun duunipaikalla niin ymmärtäväisiä oltiin kun selitin miten tärkeestä asiasta mulle olis kyse että työvuorojakin suostuivat viime hetkillä vaihtamaan :)))

Mun yks kaveri eli hän josta kampaajana oon puhunu Ruotsiin lensi keikkaa katsomaan ja oli ostanu semmosen törkeen kalliin 500 euroo maksaneen lipun jolla pääs tapaamaan Britneytä 30 sekunnin ajan....Siinä ei ees ehdi sanoa oikein mitään vaan ottaa se valokuva ja lähtee pois :// Tavallaan mua jäi harmittaan että olin niin pihi etten tommosta summaa päättäny kuitenki maksaa ja mennä kans Ruotsiin vaikka meneehän mulla biletykseen, vaatteisiin, rafloihin ynnä muihin aikamoinen summa rahaa pienessäki ajassa...

Hän oikein mun kotiovelle tuli sitä kuvaa näyttämään ja se vähän tuntu siltä ku olis tahallaan herkutellu sillä kun hän ties kyllä että mua harmitti se että pihistelyyn sorruin... Mut sanonpa vaan että hän ei edes mikään erityinen fani ole eikä Briitun tekemisiä niin tarkkaan seuraile eikä biisien sanojakaan ulkoa osaa....hän vaan halus näyttää että hänellä rahaa riittää ja voi elää vaan itselleen ku ei hänenkää tartte perhettä elättää ://

Mut sanonpa senkin että jos haluu maailmalle kuuluttaa että tommosen glamour reissun tekee niin silloin ei nuku missään hostellissa ja varsinkaan dormissa missä voi olla kymmenenki likaista ja haisevaa köyhempää ihmistä piereskelees samas pienes huonees ...Jokaine joka joskus on hostellissa käyny niin tietää miten siinä on glamour kaukana...

Muutenkin hän antaa ymmärtää että varallisuutta olis ja että elämä sujuis mut hyvää makua ei rahallakaan hän taida osata ostaa....Vaikka hyviä merkkejäkin hän usein käyttää niin valitsee kyllä semmosia asukokonaisuuksia jotka ei hänen vartaloonsa, ryhtiinsä ja tyyliinsä mitenkään sovi. Siskoni kanssa tästä eilen juttelinkin ja vähän vihjaisin hänelle että joskus lähiaikoina ystävälleni lahjoitan muutaman muotilehden jotta hän vähän käsitystä sais siitä mikä hyvältä näyttää kenenkin päällä...

Mut en anna kenenkään pilata tätä mun iltaa vaan olen jo monta tuntii täs valmistellu sitä että itseni kuntoon laitan sitä varten että ihanan Britneyn pääsen näkemään lavalla ja hänen nimeään kiljumaan meidän kaikkien tosi kovien fanien kanssa :))) Mä toivotan teille kaikille jotka myös menette sinne tosi ikimuistosta ja ainutlaatusta keikkaa! It's Britney, bitch!

Salaattilautasen äärellä eilen kuulumisia vaihdoin vanhan koulukaverini kanssa. Hän vähän hämmentynyt oli siitä öisestä puhelinsoitosta ja siitä etten sitä ennen ollu mitään yhteyksiä pitäny vähään aikaan :// Niin se elämä vaan heittelee eli sitä jotenkin vaan keskittyy siihen mitä sillä hetkellä on eikä ajattele mitään muuta...

En varsinaisesti kertonu että mulla oli nopea suhde toiseen mieheen koska ajattelin että se tieto häntä vois masentaa...jos hänellä siis jotain tunteita vielä jäljellä minuun olis. Ja enhän mä tässä vaiheessa hänelle oo tilivelvollinen kun ystäviä vaan ollaan. Mut aikamoisen komea ystävähän hän on, sen taas huomasin ;))))

Häntä selkeesti jotenkin ujostuttaa terapiasta ja lääkityksestä puhuminen kun hänen katseensa vaeltelee muualle kun ne asiat puheeks tulee...samalla mun oma katse vaeltelee ja ihailee hänen hyvin trimmattua vartaloaan ;))) Mä sitä mieltä olen että hänen tulis jo nyt vähentää hänen omien ajatusten ja tunteiden vatvomista koska nyt hänellä on hyvä työpaikka, tasainen elämä ja tämmösiä hurmaavia ystäviä ;))) Hän vaan kaipais lisää semmoista iloisuutta...

Mä oon kyl sitä mieltä että parasta terapiaa on semmonen ihanan komee mies jonka kanssa aikaa viettäis niin että ne omat murheet siitä pois mielestä jäis;))) Kun mäkin häntä nyt katselin taas niin tuntu aika oudolta se miten toi toinen mies mun pään sai niin pyörälle. Koska kumpikin heistä on omalla tavallaan komeita ja tyylikkäitä ....eikä kenenkään varmaan kannata takertua yhteen epäonnistumiseen ku miehiä on maailma täynnä ;))

Musta jotenkin tuntuu että mä tämmösenä romanttisena höpsönä voisin mun ystävälle tarjota just sitä mitä hän eläämänsä kaipaa eli semmosta vauhdikasta säpinää jotta hän sais iloisempaa ajateltavaa ja ehkä vielä joskus ne romanttisetkin tunteet sieltä esiin uskaltais tulla ;)))

Eilinen olis varmaan niitä päiviä jotka jälkikäteen haluis jättää väliin jos vois kelata taaksepäin....Eikä koskaan pitäis suruunsa juoda liikaa. Kuvittelin et olisin sen jo tähän vaiheeseen elämää oppinu...

Pitkin päivää itseäni peilistä katselin ja valokuvia otin ja mietin mikä mussa vikana on ku en pysty pitämään hyvännäköistä miestä itselläni vaan se jättää mut ja siirtyy seuraavaan...Vertailin itseäni edellisiin kuviin ja mietin oonko lihonu tai muuten rupsahtanu vai vaatteistako se taas kiinni olis. Kärräsin roskikseen läjän semmosia vaatteita joita ei päällään julkisesti enää kehtaa pitää...

Meikkasin varmaan tunnin ja sitten lähdin mieltäni parantelemaan klubille. Valmiiks olin jo muutaman drinksun itselleni kotona tehny jotta en niin hermostunu olis ja vähän parempaan fiilikseen pääsisin... Sisällä sitten jatkoin samaa rataa ja huomaamattani olin juonu jo aika monta. Tuntu että olisin päässy jo nollaamaan sen mitä viikon aikana oli tapahtunu...

Siinä mä sitten kellon edetessä ja ihmisten juopuessa yritin tehdä tuttavuuksia ja tuntu että kaikki komeet oli vaan jossain porukassa eikä olleet kiinnostuneita paitsi sitten nää epätoivoiset tapaukset jotka oli niin luontaan työntävii etten itse taas halunnu tutustuu....Niinpä mä jäin yksin murjottamaan ja katselemaan ku muut piti hauskaa...

Humalluin siinä huomaamattani lisää ja sit aloin kelailemaan omia murheitani ja itkeskelemäänkin....ja otin puhelimen ja soitin keskellä aamuyötä mun vanhalle koulukaverille. Hän oli tietenkin jo menny nukkumaan ja unisena heräs mun kanssa puhumaan :// Mä epätoivoisena itkin puhelimeen ettei kukaan välitä musta ja halua mua....ja että mä oon varmaan maailman hirvein ja rumin kun aina joudun olemaan yksin...

Hän niin kärsivällisesti ja lohduttavasti mua siinä sit kuunteli vaikken siitä enää niin paljon muistakaan....mut varmaan puol tuntia pidin häntä hereillä siinä ja valitin mun elämää :// Ja hän kyseli multa mitä mulle on tapahtunu ku en oo soittanu tai viestitelly aikoihin....kun meidän piti mennä yks päivä syömään ja sit mä vaan olin kadonnu. Mun elämä vaan on ollu aikamoista sotkua viime aikoina..

Niin innoissani lähdin lauantaita viettämään. Olin ostanu päivällä aivan järkyttävän kalliit uudet kengät jotka oli vähän jopa ahtaat mut halusin ne joka tapauksessa koska isompaa kokoa ei enää ollu....

Mun ihastukseni saapui tunnin myöhässä klubille ja mukana hänellä oli kaks mulle ihan tuntematonta miestä joita en ollu ikinä ennen nähny ja heillä tuntu olevan kovasti puhuttavaa yhdessä:// Jotenki tuli semmone ulkopuolinen olo vaikka keskusteluun yritin siitä huolimatta osallistuu ja myös ehkä vähän mustasukkaiseks tulin koska ainakin toinen heistä oli kaikesta päätellen mun seuralaisen exä...

Jossain vaiheessa iltaa sit kuiskuttelin mun ihastuksen korvaan kaikkee romanttista ja sitä miten kova ikävä mulla taas häntä oli ollu. Ja että jos me vaikka voitais kohta yhdessä lähteä jomman kumman luokse jatkamaan iltaa...Siinä vaiheessa se mies kääntyi kohti mua ja sanoi että sori jos hän loukkaa mun tunteita mutta että mä olisin ehkä ymmärtäny jotain väärin. Hän kun ei kuulemma etsi mitään suhdetta eikä haluu sitoutuu ollenkaan vaan pitää pelkästään hauskaa...

Mä siinä en sit oikein tienny miten olisin ollu vaan ihan muina miehinä sanoin hänelle että mä taas en oo mikään halpa hutsu ollenkaan vaan oletin että hänellä olis tyyliä ja makua vähän enemmänkin ettei kiertelis ympäri maailmaa uutta saalista etsimässä... Niinpä sanoin hänelle että omahan on häviönsä jos ei osannu arvostaa sitä mitä olisin ollu hänelle valmis antamaan ja että onnea vaan paremman etsimiseen jos semmosen luulee löytävänsä... Siitä sitten lähdin ovet paukkuen ulos ja hänen numeronsa pyyhin puhelimen muistista...

Eilisen päivän ihan verhojen takana apaattisena istuin, nyyhkyleffoja tuijotin ja suklaata mussutin jotta paha mieleni siitä edes vähän paremmaks tulis... Sen siitä kai sitten saa kun on tämmönen romanttinen höpsö joka aina toivoo ihmisiltä enemmän mitä ne on valmiita antamaan....

Eilen meidän liikkeeseen tuli uskomattoman komea mies. Mä olin jo heti aluks ihan poissa tolaltani enkä oikein tienny miten mä olisin siinä kun piti häntä samalla asiantuntevasti palvella...

Hän sitten sovittamaan meni housuja ja lopulta kysyi multa mielipidettä ;))) En vaan silmiäni saanut pois hänen lihaksikkaista reisistä...ku aina oon heikkona ollu semmosiin treenattuihin urheilullisiin tyyppeihin ;) Siinä on aina vaan ollu se etten pidä urheilijoista koska ne on yleensä jotenkin tyylittömiä ja ihmisinä vähän semmosia juntteja :// Mut tää kaveri olikin semmonen lihaksikas, fiksu ja tyylikäs uros :)))

Mä siinä sit hyörin ja pyörin ja ihan hölmönä yritin löytää vielä uusia malleja ja kokoja joita hän vois siinä sovittaa ja multa neuvoa kysyä ;))) Lopulta siihen alko muodostua jo vähän jonoa ja ihmiset katteli vähän happamana kun mä ihastelin siinä miten hyvin ne kaikkein parhaiten istuvat housut hänen piirteitään myötäili :D

Mentiin sitten kassalle ja mä häntä siinä silmiin katsoin ja sanoin että ottaa muhun heti yhteyttä jos kaipaa vielä lisää mun asiantuntemusta siinä tai jossain toisessa asiassa ;))) Hänen huulilleen siinä sitten hymy ilmestyi ja hän selvästi ymmärsi et aika lailla samalla aaltopituudella oltiin siinä ;))) Ja niinpä hän mun työajan loputtua tuli mua ritarillisesti hakemaan ja me drinkkien jälkeen mentiin hänen kotiinsa :))))

Aamulla mä hänen luotaan heräsin ja samalla muistin että mun olis pitäny illalla soittaa tälle mun entiselle koulukaverille josta teille kertonu olen ja sopia hänen kanssaan illalliselle menosta :// Mä hetken aikaa tunsin huonoa omaatuntoa mutta samalla tajusin ettei me mikään pariskunta koskaan olla oltukaan ja että mun on turha hävetä sitä että mua vastaan tuli tämmöinen valioyksilö :)))

Pitkästä aikaa taas innolla odottelen että viikonloppu vauhtiin pääsis ja perjantai-iltakin etenis kun mulla semmosta aikamoisen komeaa illallisseuraa tulee tänään olemaan ;))

Parin tunnin kuluttua mun vanha koulukaveri täällä mun kanssa iltaa viettää ja avoimin mielin muhun on valmis tutustumaan ja lievittämään sitä semmosta yksinäisyyttä mikä mullakin on ollu jo pitkän aikaa vaikka en sitä ehkä kehdannu oo kaikille ees myöntää...

Mä oon kahta erilaista piirakkaa leiponu ja kuoharipullo on kaapissa viilenemässä jotta pieni jännitys lähtis heti alussa jo pois jos semmosta vielä olis ;)) Musta tuntuu että tänä iltana meillä vois olla aikamoisen hieno tilaisuus päästä pitemmälle siinä meidän toistemme tuntemisessa....jotta tää meidän ystävyys vieläkin syvemmälle tästä vois jonain päivänä lähtee...

Eilen äidilläni mä selailin hänen vanhoja valokuviaan ja sieltä esille tuli kuvia jossa hän oli juuri mun isän kanssa onnellisena häiden jälkeen....ja isäkin niin komealta näytti vaikka mulla hänestä juuri mitään muistikuvia ei enää ookaan :// Äiti multa kysyi että miten niin haaveellisen näköisenä siinä sohvalla istuin ja vihjas että ehkä kohta meillä suvussa olis mun toimesta samanlainen iloinen tapahtuma ;)))

Siinä mä äitiä sitten halailin, vähän kyynelehdittiin ja me haaveiltiin että ehkä jonain päivänä meillä täällä Suomessakin mullakin vois olla ihan oikeet kirkkohäät jossain vanhassa kauniissa kirkossa ettei tarttis jossain virastossa vaan kylmästi nimiä papereihin laittaa. Tai sitten minä ja se mun tuleva sulhanen mentäis vaikka Englantiin ja siellä semmoset tosi tyylikkäät kirkkohäät järjestettäis koko suvulle ja sen jälkeen hääpari vois vaikka pitkin Thamesia lipua jossain upeassa häälaivassa ;)))

Haaveitahan nää kaikki vielä on mutta mulla vähän on semmoinen olo nyt että ne haaveet vois nyt ihan vähän lähempänä olla ku miltä kaikki vielä hetki sitten näytti....

Aika monen huonosti nukutun yön jälkeen päätin sitten viestin kuitenkin laittaa rakkaalle vanhalle koulukaverilleni ja pyytää hänet tapaamiselle jotta voitais vielä jutella asioista kahden kesken....

Siinä häntä kahvikupin ääressä sitten katselin silmiin ja sanoin olevani tosi pahoillani jos hän mun takia oli aikoinaan joutunu kärsimään mutta että ajat ja ihmiset on täysin muuttuneet. Musta on aika kohtuutonta pitää mua vieläkin vastuullisena teoista joita ehkä tein sillon kun olin kaikkea muuta ku kypsä aikuinen....eikä hänkään ollu muuta kuin hontelo finninaamane lukiolainen jolla oli sairaalloisen huono itsetunto....

Hän sanoi mulle hämmentyneenä että tiedänkö kuinka monen vuoden terapian tulos on se että hän nyt pystyy kohtaamaan mut silmästä silmään ja ihminen ihmisenä....mä sanoin hänelle että hän on selkeästi nyt upeesti päässy elämässään eteenpäin ja että hänen tyylikäs esiintyminen ja hyvä itsetunto on kyllä tehny hänestä aikamoisen komistuksen....ilmeisesti hän on salillakin paljon käynyt kun niin lihaksikkaalta könsikkäältä vaikuttaa ;)))

Hän selkeesti hämmentyi mun kehuista ja huomasin kuinka hän vähän punoitti kasvoistaan....ja siinä sitten pyöritteli puhelintaan etsiskellen sieltä jotain uusia viestejä ku niin hämmentyi ;))) Toi kaikki vaikuttais vähän siltä etten mä ole hänelle kuitenkaan ihan mikään yhdentekevä vaan että hänellä vois ehkä olla siellä omassa mielessä semmosia käsittelemättömiä tunteita mua kohtaan joita hän ei oo terapiassa vielä ulos saanu ;)))

Me sitten sovittiin että voidaan taas jossain vaiheessa uudestaan nähdä ja selvitellä että voisko meistä vielä ehkä ystäviäkin tulla kun hänkin ilmeisesti nyt tasapainoisemmalta ja vähemmän kaunaiselta vaikuttaa :)))

Aikamoisen hyvä nyt on olo kun oon päässy uudessa duunissa alkuun. Paljon se näköjään myös riippuu porukan hengestä joka on nyt paljon parempi ku mitä edellisessä putiikissa. Ehkä se taas tästä lähtee ja mä voin keskittyä myymään teille mussukoille kaikenlaisia ihania vaatteita joilla voitte hurmata mut ;)))

Silti tuntuu et mun elämästä puuttuu jotain. Kaipa se on sit se turvallinen olkapää josta aina puhutaan... Olis aika mieletöntä jos olisin jolleki niin tärkeä että se haluis olla mun rinnalla koko ajan ja pitää musta huolta tapahtu mitä tapahtu....No ainahan tämmösiä haaveita saa olla ja ehkä ne joku päivä toteutuu?

Oon huomannu ajatelleeni viime viikkojen ajan sitä mun vanhaa koulukaveria josta joku viikko sitten kerroin teille. Hän jotenkin niin täydellisesti näytti sen että ihminen voi muuttua ja tehdä elämässään semmosen täyskäännöksen joka tekee hänestä aivan toisenlaisen ja myös tosi paljon kiinnostavamman ja haluttavamman... Nyt kun hän itsestään oli selvästi huolta pitäny ja elämässään edenny paljon pitemmälle niin samalla hänestä oli kehittyny aikamoisen seksikäs uros ja kuka hänet sitten ikinä omakseen saakin voi olla aika tyytyväinen ;)))

Oonkin nyt viime päivät miettiny uskallanko ja kehtaanko vielä häneen ottaa uudestaan yhteyttä kun hän niin päättäväisenä sanoi ettei meidän enää kannattais tekemisissä olla vanhojen muistojen takia.... Mikä musta tuntu jo silloin vähän kummalliselta ajatukselta koska meillä kuitenkin on pitkä yhteinen historia. Ellei sitten hänellä olis vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen tunteita mua kohtaan joita hän ei olis valmis myöntämään..

Tänään pitäis tuntua siltä että mun elämä on taas kulkemassa parempaan suuntaan. Sain nyt sen uuden duunipaikan mitä olin tässä koko ajan odotellu. Määräaikainenhan se on aluks vuoden loppuun mut ehkäpä mä saan jatkaa jos heillä on varaa pitää mut senkin jälkeen....

Jotenkin vaan mun pitäis olla iloisempi mitä olen. Nyt ei enää tartte lainata loputtomasti rahaa mutsilta ja yrittää selitellä sitä siskolle joka kateelliseks niistä rahoista tuli. Eikä mun tartte ees miettiä että voinko lähtee kaupungille jos mun lempparituoksu on päässy loppumaan tai meikin sävy on liian vaalea tähän vuodenaikaan et pitäis uutta ruveta ostelemaan. Lyhyesti sanottuna mä voin taas kuluttaa...

Mä vaan jotenkin tunnen oloni tällä hetkellä aika yksinäiseks vaikka mun asiat on paremmin mitä ne on olleet moneen kuukauteen :/

Jotenkin tuntuu et oon taas pikku hiljaa vajoomassa semmoseen itsesääliin ja alakuloon....en ees eilen lähteny Rihannaa kattomaan vaikka olin sitä keikkaa odottanu melkein koko kesän. Kun pitkin päivää vettä satoi niin aloin miettimään miltä mä näytän ihan läpimärkänä märissä vaatteissa ja tukka sekasena. Hietsun rannassa ku tuuli ja sade kyl voi olon aika epämielyttäväks tehdä...eikä silloin oikein voi fiilikseen päästä kun ei voi ees pukeutua niinku tommoseen tilaisuuteen haluis...

Harmittaa kyl koska noitten lippujen ostohetkellä mä ihan rahaton olin ja jouduin diilin tekemään mun kaverin kanssa jotta mä rahat tohon saisin. Koska hän suunnilleen samaa kokoa on niin annoin hänen valita mun vaatekaapista semmosta kivaa mitä hän halus ja hän kortillaan mulle ton lipun vastineeks osti. Hän yhdet mun suht käyttämättömät d&g farkut halus ja muutaman tosi vähän pidetyn paidan. Myöhemmin hän vielä yhdet kengät kävi hakemassa. Se lippu tuli mulle vähän liian kalliiks...

Kun mun fiilikset tohon konserttiin meni niin kavereilleni tota lippua tarjosin ja yks mun frendeistä löyskin jonkun tuttunsa joka siitä mulle muutaman kympin maksoi. Niinpä sit semmonen aika köyhän näköinen tosi mauttomattomasti pukeutunu mies kävi sen multa hakemassa....ja kaiken lisäks sadekin loppu sen jälkeen :((( Joskus sitä vaan ihmettelee mitä mun pitäis tehdä jotta mun huono onni joskus loppuis...