Aikamoisen hyvä nyt on olo kun oon päässy uudessa duunissa alkuun. Paljon se näköjään myös riippuu porukan hengestä joka on nyt paljon parempi ku mitä edellisessä putiikissa. Ehkä se taas tästä lähtee ja mä voin keskittyä myymään teille mussukoille kaikenlaisia ihania vaatteita joilla voitte hurmata mut ;)))
Silti tuntuu et mun elämästä puuttuu jotain. Kaipa se on sit se turvallinen olkapää josta aina puhutaan... Olis aika mieletöntä jos olisin jolleki niin tärkeä että se haluis olla mun rinnalla koko ajan ja pitää musta huolta tapahtu mitä tapahtu....No ainahan tämmösiä haaveita saa olla ja ehkä ne joku päivä toteutuu?
Oon huomannu ajatelleeni viime viikkojen ajan sitä mun vanhaa koulukaveria josta joku viikko sitten kerroin teille. Hän jotenkin niin täydellisesti näytti sen että ihminen voi muuttua ja tehdä elämässään semmosen täyskäännöksen joka tekee hänestä aivan toisenlaisen ja myös tosi paljon kiinnostavamman ja haluttavamman... Nyt kun hän itsestään oli selvästi huolta pitäny ja elämässään edenny paljon pitemmälle niin samalla hänestä oli kehittyny aikamoisen seksikäs uros ja kuka hänet sitten ikinä omakseen saakin voi olla aika tyytyväinen ;)))
Oonkin nyt viime päivät miettiny uskallanko ja kehtaanko vielä häneen ottaa uudestaan yhteyttä kun hän niin päättäväisenä sanoi ettei meidän enää kannattais tekemisissä olla vanhojen muistojen takia.... Mikä musta tuntu jo silloin vähän kummalliselta ajatukselta koska meillä kuitenkin on pitkä yhteinen historia. Ellei sitten hänellä olis vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen tunteita mua kohtaan joita hän ei olis valmis myöntämään..
