Eilinen olis varmaan niitä päiviä jotka jälkikäteen haluis jättää väliin jos vois kelata taaksepäin....Eikä koskaan pitäis suruunsa juoda liikaa. Kuvittelin et olisin sen jo tähän vaiheeseen elämää oppinu...
Pitkin päivää itseäni peilistä katselin ja valokuvia otin ja mietin mikä mussa vikana on ku en pysty pitämään hyvännäköistä miestä itselläni vaan se jättää mut ja siirtyy seuraavaan...Vertailin itseäni edellisiin kuviin ja mietin oonko lihonu tai muuten rupsahtanu vai vaatteistako se taas kiinni olis. Kärräsin roskikseen läjän semmosia vaatteita joita ei päällään julkisesti enää kehtaa pitää...
Meikkasin varmaan tunnin ja sitten lähdin mieltäni parantelemaan klubille. Valmiiks olin jo muutaman drinksun itselleni kotona tehny jotta en niin hermostunu olis ja vähän parempaan fiilikseen pääsisin... Sisällä sitten jatkoin samaa rataa ja huomaamattani olin juonu jo aika monta. Tuntu että olisin päässy jo nollaamaan sen mitä viikon aikana oli tapahtunu...
Siinä mä sitten kellon edetessä ja ihmisten juopuessa yritin tehdä tuttavuuksia ja tuntu että kaikki komeet oli vaan jossain porukassa eikä olleet kiinnostuneita paitsi sitten nää epätoivoiset tapaukset jotka oli niin luontaan työntävii etten itse taas halunnu tutustuu....Niinpä mä jäin yksin murjottamaan ja katselemaan ku muut piti hauskaa...
Humalluin siinä huomaamattani lisää ja sit aloin kelailemaan omia murheitani ja itkeskelemäänkin....ja otin puhelimen ja soitin keskellä aamuyötä mun vanhalle koulukaverille. Hän oli tietenkin jo menny nukkumaan ja unisena heräs mun kanssa puhumaan :// Mä epätoivoisena itkin puhelimeen ettei kukaan välitä musta ja halua mua....ja että mä oon varmaan maailman hirvein ja rumin kun aina joudun olemaan yksin...
Hän niin kärsivällisesti ja lohduttavasti mua siinä sit kuunteli vaikken siitä enää niin paljon muistakaan....mut varmaan puol tuntia pidin häntä hereillä siinä ja valitin mun elämää :// Ja hän kyseli multa mitä mulle on tapahtunu ku en oo soittanu tai viestitelly aikoihin....kun meidän piti mennä yks päivä syömään ja sit mä vaan olin kadonnu. Mun elämä vaan on ollu aikamoista sotkua viime aikoina..
