Salaattilautasen äärellä eilen kuulumisia vaihdoin vanhan koulukaverini kanssa. Hän vähän hämmentynyt oli siitä öisestä puhelinsoitosta ja siitä etten sitä ennen ollu mitään yhteyksiä pitäny vähään aikaan :// Niin se elämä vaan heittelee eli sitä jotenkin vaan keskittyy siihen mitä sillä hetkellä on eikä ajattele mitään muuta...
En varsinaisesti kertonu että mulla oli nopea suhde toiseen mieheen koska ajattelin että se tieto häntä vois masentaa...jos hänellä siis jotain tunteita vielä jäljellä minuun olis. Ja enhän mä tässä vaiheessa hänelle oo tilivelvollinen kun ystäviä vaan ollaan. Mut aikamoisen komea ystävähän hän on, sen taas huomasin ;))))
Häntä selkeesti jotenkin ujostuttaa terapiasta ja lääkityksestä puhuminen kun hänen katseensa vaeltelee muualle kun ne asiat puheeks tulee...samalla mun oma katse vaeltelee ja ihailee hänen hyvin trimmattua vartaloaan ;))) Mä sitä mieltä olen että hänen tulis jo nyt vähentää hänen omien ajatusten ja tunteiden vatvomista koska nyt hänellä on hyvä työpaikka, tasainen elämä ja tämmösiä hurmaavia ystäviä ;))) Hän vaan kaipais lisää semmoista iloisuutta...
Mä oon kyl sitä mieltä että parasta terapiaa on semmonen ihanan komee mies jonka kanssa aikaa viettäis niin että ne omat murheet siitä pois mielestä jäis;))) Kun mäkin häntä nyt katselin taas niin tuntu aika oudolta se miten toi toinen mies mun pään sai niin pyörälle. Koska kumpikin heistä on omalla tavallaan komeita ja tyylikkäitä ....eikä kenenkään varmaan kannata takertua yhteen epäonnistumiseen ku miehiä on maailma täynnä ;))
Musta jotenkin tuntuu että mä tämmösenä romanttisena höpsönä voisin mun ystävälle tarjota just sitä mitä hän eläämänsä kaipaa eli semmosta vauhdikasta säpinää jotta hän sais iloisempaa ajateltavaa ja ehkä vielä joskus ne romanttisetkin tunteet sieltä esiin uskaltais tulla ;)))
