Mulla on ilmeisesti yli kuukauden tauko opinnoissa loppuvuodesta! Siltä ainakin vaikuttaisi, kun en mitään muutakaan sille ajalle löytänyt tuolta koulun verkosta kun seuraavan syksyn opintoihin ilmoittauduin. Jippii!! Marraskuun lopulla töihin ja sit pitää ehdottomasti tehdä joku ihana matka! :) Minneköhän lähtisi?
Tänään oli koulussa "luennon" aiheena kuolema. Siksi "luento", kun enemmän oli kyse keskustelutilaisuudesta, jota luennoitsijat ohjasivat.
Oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelutuokio. Koko homma aloitettiin pohtimalla kysymyksiä "kuinka haluaisit kuolla? Millainen on hyvä kuolema?" Itse haluaisin kuolla vanhana, ns. täyden elämän eläneenä ja haluan tuntea olevani valmis kohtaamaan kuoleman. Kipua en halua tuntea (niin kuin ei varmaan kukaan). Fyysinen tila saisi mieluiten olla oma koti, mutta ei sairaalaympäristö tms. varmaan haittaisi. En halua, että elämääni pitkitetään turhaan pitämällä letkuissa tms.
Oman pohdinnan jälkeen mentiin pienempiin ryhmiin ja pohdittiin ryhmässä annettuja aiheita. Tällä kertaa kuolemaan pohdittiin ammatillisesti, hoitajan ja/tai potilaan näkökulmasta. eri pisteitä oli muutamia ja kaikissa pohdittiin kuoleman hetkeä ja sen lähestymistä eri tarpeiden/ulottuvuuksian näkökulmista. Esimerkiksi potilaan fyysisiä, hengellisiä ja sosiaalisia tarpeita. Oli äärimmäisen mukavaa, vaikka aluksi suhtauduinkin hieman skeptisesti, johtuen kylläkin toisesta luennoitsijasta.
Jossain välissä tuli puhe myös hoitotestamenteista/hoitotahdosta. Hoitotestamentti on siis asiakirja, jossa laatija kertoo omasta tahdostaan liittyen saamaansa hoitoon sellaisissa tilanteissa, joissa omaa mielipidettään ei erinäisistä syistä pysty ilmaisemaan. Periaatteessa pelkkä oma allekirjoitus riittää, mutta vahvasti suositeltavaa on pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset. Pitää varmaan itsekin tehdä sellainen. Suosittelen sellaista myös muille. Se on todella kätevä niin hoitohenkilökunnan kuin myös omaisten kannalta. Kun oma tahto on paperilla ja kaikkien tiedossa, ei omaistenkaan tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.
Tässä pari hyvää linkkiä kiinnostuneille:
http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00809&p_haku=hoitotestamentti
Olen nukkunut äärimmäisen huonosti parina viime yönä. Tavallaan nukuttaa, mutta kun sänkyyn menee, ei uni tule millään. Viime yönäkin kello oli yli neljä kun vihdoin pääsin uneen. Ja herätys oli soimassa 7.30. Tosi pirtee olen tänään kyllä ollut...
Koulussa oli vieläpä eka luento sellasessa luokassa, joka on käsittämättömän pieni verrattuna ihmismäärään. Loppui happi lievästi kesken ja päähän alkoi särkemään. :( Ihan ahterista koko päivä! Viimeinen luento menikin sitten täysin horroksessa vaikka tila olikin parempi.
---
Helmikuun alussa onkin sitten muutto Vuosaareen edessä. Enää pari viikkoa! Olenkohan edes maininnut siitä täällä? (On pää vähän "pimpom" tällä hetkellä.) Kauhea homma edessä. Loppuviikosta pitäisi alkaa jo pakkaamaan, kun on paljon tavaraa ja vain vähän aikaa. Mutta eiköhän siitä selviä. Onneksi palkattiin muuttofirma, niin ei tarvitse kantaa esimerkiksi pyykinpesukonetta rappusia. :D
Nyt odottelemaan nukkumatin vierailua! :)
Kaikkea sitä. Kirkon sivuilla on testi, jolla voi testata, ketä Jeesuksen lähipiiristä muistuttaa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/794CC4E7AAF4133FC22576A4002A6FE3?OpenDocument&lang=FI
Mulla tuli ykkösenä Magdalan Maria ja tokana Johannes Kastaja. :D
Tämän päivän Kirkko & Kaupunki -lehdessä oli "laatikko" lehden alussa, jonka otsikko on "Iankaikkisesti" ja itse teksti menee näin: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teillekin annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." Ko. katkelma on Luukkaan evankeliumista.
Minusta tämä liittyy erittäin läheisesti tähän suuren suuren "homokeskusteluun", jota on käyty kirkossa ja sen ympärillä jo vuosikausia. Eivätkö nämä Jeesuksen sanat tarkoita sitä, että koko tämä "keskustelu" on turha, koska asiassa ei ole mitään ihmisten päätettävissä olevaa. Ko. kohtaahan voisi vaikka jatkaa vaikka niin, että siunatkaa, jotta teidätkin siunataan (vink vink)?
Periaatteessahan kyse on ihan vain siitä, mitä kohtia Raamatusta haluaa käyttää. Kiinnostaako enemmän tietyt Mooseksen kirjojen kohdat (ei tietenkään ne kaikki, vain sopivin osin). Vai onko kenties kiinnostuneempi yleisemmistä ohjenuorista, joita voi periaatteessa soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla ja mihin tilanteeseen vain.
Mietin vielä blogiani eilen ja siitä tuli mieleen oikeastaan henkinen kasvu. Olen nykyään ihan eri ihminen kuin kolme vuotta sitten aloittaessani blogin pitämisen. Kaikkea mahdollista on tapahtunut ja kaikki tapahtunut on muuttanut minua enemmän tai vähemmän. Ja koko elämän ajanhan tapahtuu henkistä kasvua, joten olisi kai melkein surullista, jos olisin edelleen samanlainen kuin ennen.
Surullista lähinnä siksi, että olen omasta mielestäni muuttunut parempaan suuntaan. Silloin joskus nuorempana olin kai aika höhlä. Ja ehkä hieman rasittavampi. :D Maailma oli kamalan mustavalkoinen. Ihan oikeasti kaikki oli vain hyvää/pahaa/huonoa... Nykyään on ehkä helpompi nähdä asiat monelta kantilta. :)
---
Puhuin erittäin hyvän ystävän kanssa eilen puhelimessa. Oli ihanaa taas pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia paremmin. :) Ei olla pitkään aikaan nähtykään, ollaan vaan viestitelty silloin tällöin.
Terve taas kaikille! Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella blogiani. On taas pieni tauko ollut kirjoittamisessa, mutta sellaista se välillä kai on. Kesä meni töissä syksy, opiskellessa. Nyt vaan tuntuu siltä, että olisi mukava kirjoitella enemmänkin.
Olen miettinyt taas, miksi alunperin aloitin blogin kirjoittamisen. Kai se oli enemmänkin päähänpisto vain. En jaksa edes selata blogiani niin kauas, kun sivuja on niin monta. :D Kun tässä loman aikana mietin taas bloggaamista tulin älynneeksi, kuinka tärkeä tämä blogini minulle onkaan. Varsinkin ihan aluksi tuli pohdittua kaikenlaista blogin avulla. Ehkäpä blogi auttoi minua rakentamaan jopa omaa identiteettiäni. Kuulostaako ihan hullulta?
---
Tänään oli lukukauden ensimmäinen koulupäivä. Voi kauhistus sentään, kun taas on niin kamalasti hommaa tulossa!
Odotan kyllä todella valmistumista! Eihän se opiskelu ja oppiminen siihen lopu, mutta vähenee huomattavasti. En kai loppujen lopuksi ole opiskelijatyyppiä. Ei varmaan riittäisi jaksaminen jos pitäisi opiskella vielä muutama vuosi pidempään. Ei ainakaan ilman välivuosia! :P
Mutta eihän sitä tiedä, jos sitten vanhempana jaksaa taas opiskella enemmän. En kiellä, etteikö olisi aika houkuttelevaa olla joskus osastonhoitaja. Tai vaikka ylihoitajakin. :D
Mikähän siinä on, että haluaisin asua Turussa? Olen jostain kumman syystä rakastunut siihen kaupunkiin! En ole edes käynyt siellä kuin pari kertaa ja ensimmäistä kertaa kun kävin, en tykännyt koko kaupungista yhtään. En edes tunne ketään sieltä. :p
Tykkään asua Helsingissä, mutta aina välillä tulee vaan mieleen, että olisi niiiiin kiva asua Turussa. En edes tiedä, mikä siinä kaupungissa on niin erityisen viehättävää. Varmaankin aurajoki ja tuomiokirkko ja Turun linna. Ja pakkohan siellä on olla jotain muutakin kiehtovaa.
Minua hämmästyttää yksi asia. Nimittäin se, että monesti ns. lihansyöjäheteromiehet kuvittelevat olevansa jotenkin uhanalainen laji. Olen törmännyt monilla keskustelupalstoilla siihen, kun "puolustetaan" omia ennakkoluulojaan sillä, että on "uhanalainen valkoinen heteromies". Ja se on kyllä outo luulo. Mitähän muuta lajia löytyy eniten johtoportaasta, kuin näitä mukamas uhanalaisia hetskuja?
Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Kun he ovat sellaisia yrmyjä, heidän pitää sitten käyttäytyä sen mukaisesti. Ehkä tietyntyyppinen valkoinen heteromies on loukussa oman olemuksensa ja muiden odotusten kanssa.
Hyvänä esimerkkinä toimii oma isäni. Hän on aina "pilkannut" olkalaukkuani ja kutsunut sitä käsilaukuksi. Samoin kuin kaikkia muitakin olkalaukkua käyttäviä miehiä. Nyt sitten äiti kertoi, että isänikin haluaisi olkalaukun, mutta ei nyt kehtaa hankkia/käyttää sellaista, kun on vuosia pilkannut niitä. :p
En siis missään nimessä tarkoita, että kaikki keski-ikäiset heterot olisi jotain Oinosia, mutta ainakin tietyntyyppiset ehkä.
Olen juuri harjoittelussa eräässä Helsingin kaupungin pitkäaikaissairaalassa ja kuulin kyllä semmoisen kommentin, että huh! Ko. osastolla on asiakkaina pelkkiä naisia(lähinnä vanhuksia) ja kun ohjaajani kertoi asiasta ensimmäisenä harjoittelupäivänä, menin kyllä melkein sanattomaksi. Hän sanoi jo alkuun "meillähän on täällä onneksi vain naisia". Mietin siinä vaiheessa jo, että miten niin "onneksi", mutta seuraava lause oli jo kyllä todellakin "huh huh". :P Nimittäin hän sanoi "Sirkka-Liisa inhoaa miesten hoitamista". Ja sitten hän vielä jatkoi "ei siitä meillä tykkää oikein kukaan muukaan, kun se on niin *semmosta*".
Olin kyllä lievästi monttu auki. Siis eikö tässä uskalla enää vanheta tai sairastua, kun noin inhottaa joitakin! Että se siitä myyttisestä naisten "hoivavietistä". :P