"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Koulut alkoi viikko sitten. Meillä oli jo heti ensimmäisellä viikolla pari mielenkiintoista teemapäivää, ensimmäinen vähemmistöistä ja toinen uskonnoista. :) Vähemmistöpäivänä oli kouluttaja Setasta, romani ja kiintiöpakolainen/tulkki. Setankin kouluttajan esityksestä oli paljon hyötyä, vaikka tavallaan puolet asiasta oli mulle ihan henkilökohtaisista syistä tuttua. ;) Mutta se, mikä ei niin tuttua entuudestaan ollut, on sukupuolivähemmistöt. Totta kai jotain tiedän, mutta paljon pieniä tiedonmurusia sain kyllä irti! :)

Romanin pitämä luento/esitelmä olikin sitten laadullisesti suoraan sanottuna melko heikko. Ensinnäkin, ei ole kovin vakuuttavaa, jos keski-ikäinen mies saa teinixkikatuskohtauksen mainitessaan sanan "sukupuolielämä". Toisekseen, en kamalasti tykännyt kuulijoiden syyllistämisestä ja uhriutumisesta. Hyvä esimerkki: hän kysyi meiltä oikein syyttävällä äänensävyllä "kuka teistä oikeasti haluaisi romanin työkaveriksi. Ei tarvitse nostaa kättä, vastatkaa vain sydämessänne". Ja sitten vielä lisäsi loppuun painokkaan syyttävän "Niin". Vähänkö minua kiehutti! Jälkikäteen kuulin, että moni muu oli kiinnittänyt aivan samaan huomiota. Mulla on ollut suomalaisten lisäksi työkavereina mm. venäläisiä, vironvenäläisiä, virolaisia, kenialaisia ja vaikka mitä. Opiskelutovereista erilaisia taustoja vasta löytyykin, on ihmisiä Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta... Romanit eivät todellakaan olisi mikään "ongelma". Muutenkin kun on kyse nuorista, sosiaali- ja terveysalalla opiskelevista, tuskin törmää tuollaisiin asenneongelmiin.

Niin joo, myös lause "olen romani, joten homokammoinen" oli... ööh... hieman omituinen.

Tulkin/kiintiöpakolaisen luento oli myös mielenkiintoinen. Ja oli mukava kuulla tulkkipalveluiden käytöstä. :)

Toinen teemapäivä oli siis uskontoaiheinen. Ensin oli pari luentoa eri uskontoihin liittyen ja sen jälkeen vierailukäynnit kansainväliseen evankeliseen seurakuntaan ja Hare Krishna-temppeliin. Kaikenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen päivä. Ärsytti vain, kun Krishna-tyyppi käytti perusteluna liikkeen homoseksuaalivastaisuuteen epäluonnollisuutta. Eläinkunnassahan esiintyy paljon homoseksuaalista käytöstä. Muutenkin hän tuntui kovasti seksualisoivan koko asiaa, vaikka kyllähän homoseksuaalisuuteen kuuluu muutakin kuin "homoseksi". En kyllä muutenkaan tykkää luonnollisuus/luonnottomuus -argumentoinnista. Siis periaatteessa kai Krishna-tietoisuus hyväksyy homoseksuaalisen ihmisen, mutta ainoastaan jos hän ryhtyy munkiksi. Eli homoseksuaali ei saa elää edes selibaatissa parisuhteessa.

Pakko sanoa, että Hare Krishna-tyypin perustelut ja muut kuulostivat alkuun tavallaan ihan fiksuilta ja järkeviltä, mutta sitten loppua kohden taso laski. Esim. seksi on ainoastaan lastenhankintaa varten, eikä masturbointia hyväksytä, koska siemensyöksyssä katoaa jotain hiukkasia, joita ei koskaan saada takaisin. Siitä johtuu kuulema dementiat ja muut aivoja rappeuttavat sairaudet. Ja jotenkin kummastutti tapa sekoitella "länsimaisen tieteen todistamia" asioita uskomuksiin.

Tuli vaan mieleen viikonloppuna, kun olimme käymässä vanhempieni luona, että olen oikeastaan sukuni näkökulmasta jonkinlainen tabu. Erityisen hyvin sen huomasi vuosi sitten kesällä veljeni rippijuhlissa. Sain osakseni hämmästyttävän paljon tuijottelua ja pohtivia katseita, mutta kukaan ei uskaltanut kysyä minulta juuri mitään. No, en tietenkään oleta, että olisin ollut pippaloitten keskipiste, mutta eipä tuntunut ketään kiinnostavan kuulumiseni yms.

Mutta se tuijotuksen määrä! Tiedänpähän miltä Korkeasaaren eläimistä tuntuu. Ja se painostavan varovainen tunnelma.

Mitä muuta voikaan odottaa, kun suvusta 90 % on lestadiolaisia...

Tiedän, että tästä on jo jonkin aikaa, mutta vieläkin se vain jaksaa minua ihmetyttää. Ei vain mene päähän, kuinka nimenomaan KRISTILLISdemokraatit tuntuivat sympatisoivan kaikista eniten pride-iskun _tekijöitä_ ja suoraan syyttivät seksuaalivähemmistöjä iskuista.

Erityisen pöyristyttävää asiasta tekee se, kun kyseessä on kuitenkin puolue, jonka ainakin nimen perusteella voisi kuvitella tukevan Kristillisiä arvoja. Raamatussahan sanotaan, että pitää kääntää toinenkin poski, mutta sitten kuitenkin on muka ihan hyväksyttävää "provosoitua" ja käyttää väkivaltaa. Ei vaan sovi mun päähäni sellainen. Ainoa mahdollinen selitys on se, että Kristilliset arvot eivät kuitenkaan ole kaikilla samat, vaikka niin ehkä voisi kuvitella. Joillekin Kristillisiä arvoja ovat mm. lähimmäisenrakkaus, Armo ja anteeksianto, kun taas toisille tuntuu tärkeintä olevan löytää Raamatusta juuri ne _kohdat_, joita voi parhaiten käyttää lyömäaseena.

Tähän sopiikin hyvin eräs Tweetti, jonka luin: "The most anti-God people I know are the people who believe in God but use religion as a weapon for hatred"... So true!