"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Täällä sitä nyt ollaan -korvessa. Eli Alapitkällä. Eli anoppilassa. On aika hiljaista verrattuna kaupunkiin, ei kuulu ulkona muuta kuin tuulen huminaa. Tänään on ollut aika tylsä päivä olen vain pessyt pyykkiä ja käyskennellyt ulkona. Siinäpä oikeastaan kaikki. Onpahan ainakin aikaa miettiä ja rauhoittua. Huomenna leikkaan varmaan nurmikon ja ensi viikolla maalataan muutamia huonekaluja. Ainakin ruokapöytä on tarkoitus maalata. Nyt onkin hyvä hetki maalata, kun niillä ei ole mitään käyttöä lähes kuukauteen, saavat kuivua rauhassa.

Kaipa tällaiseen maalaiselämään voisi taas tottua. Olenhan kuitenkin kotoisin maalta. Tai oikeastaan ehkä ennemmin kaupungista, olen kyllä viettänyt suurimman osan elämästäni maalla. Asuin nimittäin ensimmäiset kuusi vuottani kaupungissa. Ja sen jälkeen maalla, kunnes taas muutin kaupunkiin. Ehkä minä siis olen maalaistunut kaupunkilainen, joka on taas kaupungitunut. :D Molemmissa elämäntyyleissä on omat hyvät puolensa.

Koira ainakin viihtyy täällä paremmin kuin hyvin. Vuorotellen riehuu ulkona ja nukkuu. Koira ainakin tottuisi äkkiä maalla asumiseen. Kunhan vaan ei ainakaan nyt tottuisi liiaksi, "suurkaupunki" kutsuu jo parin viikon kuluttua, kun väliaikaismajailemme kolme viikkoa Espoossa. Ja sen jälkeen muutetaan "pysyvästi" Oulunkylään.

Erityisesti olen taas miettinyt uskonnollisia asioita ja "homovainoa". Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa homo"foobikoista" ovat ahdasmielisiä vain huonon koulutuksen takia. On tosiasia, että korkea koulutus vähentää yleensäottaenkin suvaitsemattomuutta.

Esimerkiksi joskus luin jostakin mielipidekirjoituksesta tai jostain sen tyylisestä jonkun paatoksellista höpinää siitä, kuinka homoseksuaalisuus on "luonnonvastaista". Kirjoittaja vetoaa siihen, että se on jotenkin häneen "sisäänrakennettu". Huoh! Sitä ole minnekään sisäänrakennettu, kyse on oppimisesta. Mielipiteitä ei rakenneta ihmisen geeneihin, joten kyse on välttämättä oppimisesta. Ja jos ko. ihminen olisi korkeasti koulutettu, hän olisi todennäköisesti jossain oppinut, että mielipiteet muodostetaan itse! Ja muutenkin hän ehkä osaisi tunnistaa syy-seuraus -suhteet vähän paremmin. Muutenhan maailma olisi paljon ahtaampi paikka! Noitaroviotkin roihuaisivat yhä.

Tai ehkä syy onkin minussa. Harrastan itsetutkiskelua varmaan vähän liikaakin.

Mä en jaksa enää pakata! Mistä kaikki tämä tavara on ilmestynyt?!

Olen usein miettinyt sitä, että ymmärtävätkö nämä antihomokiihkoilijafundamentalistikonservatiivit ollenkaan, että he puhuvat ihan oikeista tuntevista ihmisistä? Siis esimerkiksi Ajankohtaisessa kakkosessa haastateltu kemijärveläinen pappi sanoi homoseksuaaleja marginaaliseksi ongelmaksi ja että homot kärsivät jostain psykologisesta taantumasta. Eikö hänelle sattunut tulemaan mieleen, että hänen sanansa kuulee joku todellinen ihminen, muukin kuin vain edessä oleva toimittaja. Ei ihmisistä saa puhua niin kuin jostain koloradonkuoriaisista. Tai ehkä hän vain ajattelee, että homot ovat saatanan vallassa oleva tunteeton joukko, joka vain kapinoi "normaalia seksuaalisuutta" vastaan. Ja varsinkin kun hänen mielipiteilleen ei ollut minkäänlaista totuuspohjaa. Olihan siinä tietysti jotain alkeellista psykologiaa, että hänen puheensa edes kuulostaa etäisesti uskottavalta,mutta luuleeko hän todella, että jollain keittiöpsykologialla tekee yhtään mitään? Olisi edes pysynyt siinä ikuisessa sodoma ja gomorra virressä, mutta kun ei.

Samaa olen miettinyt myös muistellessani erästä kesäpäivää vanhoillislestadiolaisten suviseuroissa. Siellä oli puhumassa joku amerikkalainen juuri tästä samaisesta aiheesta. Hän tosin oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on vain joku muoti-ilmiö ja valinta. Mietin vain, että miltä mahtoi tuntua paikalla olleista ei-heteroseksuaaleista. Paikalla oli takuulla muitakin vähemmistöjen edustajia kuin minä. Ihmisiä kaiken kaikkiaan oli varmaan 30 000, joten paikalla on täytynyt olla muutamia satoja ei-heteroseksuaaleja (Helsingin yliopiston mallin mukaan). Moni heistä tunsi varmasti samalle kuin minäkin.

Samaa asiaa olen myös pohtinut homotutkimuksesta. Miksi homoseksuaalisuutta tulee tutkia, kun eihän se ole sairaus? Monet tutkijat varmaan tutkivat asiaa hyväntahtoisesti, jotta voivat todistaa sen, että homoseksuaalisuus on vain esimerkiksi ruskeasilmäisyyteen verrattava ominaisuus, mutta varmasti on pahiksiakin. Ja vaikka joku tutkiikin hyvää hyvyyttään, voidaan tutkimustuloksia käyttää väärin. Ja tulevatko hekään ajatelleeksi sitä, että he tutkivat nyt toista ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä, eivät merenpohjan sedimenttiä. Totta kai tieteellisessä tutkimuksessa on eettisiä laatuvaatimuksia, mutta silti.

Varsinkin uskonnolliset kiihkoilijat saisivat ennen suunsa aukaisemista pysähtyä hetkeksi miettimään palveleeko heidän puheensa suurenpaa hyvää. Raamatussakin sanotaan, kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Ihan hyvää varmaan tekee muuttaa silloin tällöin, kun tulee samalla heitettyä kaikki turha pois. Nytkin on kertynyt kaikennäköistä roskaa nurkista pari jätesäkillistä. Ei vaan tule käytyä kaappeja läpi, jos ei ole aihetta. Vatteitakin menee aika paljon kierrätykseen. Ja jonkun verran ihan vaan roskiin, kun on niin huonokuntoisia. Ja vitsi, mikä paperivuori tänne kätkeytyykään. Jotain mainoslehtiäkin on vaikka millä mitalla säästettynä. Ja kaikenlaista muutakin on tullut otettua talteen. Jotain, joka on joskus tuntunut tärkeältä.

Katsoin Yle Areenasta tänään sen Ajankohtaisen kakkosen, jossa oli siitä kirkon homotutkimuksesta. Minun ei pitäisi katsoa niitä ohjelmia, kun niistä tulee vain paha mieli. Tyhmät ihmiset ovat tietävinään asioista, joista heillä ei _voi_ olla minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia. (Pakko vähän hengähtää, etten räjähdä). Eräskin idioottipappi väittää, että minä olen joko insestin uhri tai kärsin jostain taantumasta. Mistä niitä törppöjä oikein sikiää?! Mutta ketäpä tämäkään ruikutus liikuttaa, olenhan vain marginaalinen ongelma muuten niin täydellisessä yhteiskunnassa...