"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Tiedän, tällaisia asioita on todella ajankohtaista pohtia 22 -vuotiaana, mutta minkäs teet. :D

Meillä oli tänään siis orientaatiotentti tähän opintokokonaisuuteen, joka käsittekee ikääntyneitä ja ikääntymistä. Tenttikirjoja lukiessa tulin samalla pohtineeksi omaa tulevaa vanhuuttani ja mitä siltä odotan. Ennen kaikkea haluan, että saan olla kotona mahdollisimman pitkään oman rakkaani kanssa. Ja kun emme enää pärjää kotona, haluan muuttaa samaan palvelutaloon (tai vanhainkotiin). Tietenkin voi käydä niin, että ei ikääntyminen tapahdu ihan samassa tahdissa, mutta tuo olisi se ideaali, en halua kuormittaa puolisoani turhaan, mikäli päätän höpsähtää nopeammin.

Kirjassa käsiteltiin myös vanhusten seksuaalisuutta. Se onkin "jännä" aihepiiri. Siis siinä mielessä, että käsittääkseni siihen ei nykyään pahemmin kiinnitetä huomiota vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa. Ja sehän on tietysti sääli, koska kyllähän vanhanakin voi olla tarpeita tällä saralla. Gerontologian kirjassa (eli tässä tenttikirjassani) sanottiinkin, että vanhukset ovat yhteiskunnan "seksuaalisesti riistetyin" ryhmä.

Mutta sitten se tyhmä juttu. Koko kirjassa ei ollut edes mainittu sanaa "homoseksuaalit" tai "homoseksuaalisuus" tai mitään muutakaan siihen viittaavaakaan. Etnisistä vähemmistöistä kyllä oli pitkät sepustukset. Kysynpähän vain, milloin se homppeleiden oma vanhainkoti on tulossa? En todellakaan halua joutua jonkun typerän hoitajan armoille vanhoilla päivilläni!

Stressi + minä = v-mäinen narttu!

Nyt on kyllä semmoinen olo, että ei jaksaisi tehdä mitään. Huonompi homma, kun nyt jos koskaan pitäisi saada vaikka mitä aikaiseksi. Perjantaina tulee muuttofirma hakemaan kamoja, jotenka siihen mennessä pitäisi saada kaikki pakattua! Ja ensi viikolla on kuitenkin kouluakin käytävä, niin ei sitä luppoaikaa just nyt oikein ole. Plääh!

Pitää vaan nyt koittaa ruoskia itsensä liikkeelle. Eilinenkin meni about kokonaan harakoille kun ei pyykkiäkään saanu kunnolla pestyä.

Ärsyttää, kun en ikinä löydä sopivia farkkuja. Siis en mistään, ikinä, koskaan!!

Mä vaan oon jotenkin muodoiltani sellanen. Lyhyt, mutta... öö... en tukeva, enkä lihava enkä muutakaan sellasta. En siis ole täysin ihannemitoissani keskivartalon seudulta, sanotaanko vaikka niin.

Tänään kävin kauppoja vähän kiertelemässä ja en löytänyt sopivia farkkuja. En millään. Tai ainakaan sellaisia kuin olisin halunnut. Kaikki vyötäröltään sopivat farkut on aina liian pitkiä! Ärsyttävää!

Pakko aloittaa liikunta! Massu on liian iso ja peffa lässähtänyt. :P

Ihanaa, kun aurinko taas paistaa kunnolla! Heti tuntee olonsakin paljon pirteämmäksi, kun on niin valoisaa! :)

Meillä oli tänään koulussa käytännöntunnilla hoitoelvytystä. Eli siis käytännössä kokeiltiin nukella elvytystilannetta siten kuin se sairaalassa tehtäis. Ei kyllä muuta voi sanoa kuin että onneksi ei ollut tosi kyseessä. :P Saisi kutsua ruumisauton paikalle. Toisaalta, eka kerta kyseessä, joten aikamoinen luonnonlahjakkuus pitäisi olla jos olisi nappiin mennyt. :)

Periaatteessa ei mitään isompia virheitä tehty. Lähinnä siihen tilanteeseen liittyviä (esim. kaverini luuli että vaihdetaan rooleja ja nyppäs juuri asetetun kanyylin pois -> viivästyi hieman "adrenaliinin" anto) ja kokemattomuuteen (kukaan ei selkeästi johtaa).

Huomenna olisi kiva lähteä jonnekin esimerkiksi elokuviin tms. mutta ei varmaan ehdi, kun muutto työllistää. Mutta jotakin muutakin on kyllä pakko tehdä!

Mä oon ihan liian isi-ihminen. Ja sillä tarkoitan valitettavasti liiallista konditionaalin käyttöä elämässä. Keskitys liikaa miettimään asioita tyyliin "pitäisi aloittaa kuntoilu", "pitäisi tehdä opiskelujuttuja". Ja sit kuitenkin jätän tekemättä. Paitsi sitten viimeisenä iltana teen hikihatussa kaiken valmiiksi, ainakin kouluhommissa.

Itse asiassa välillä olen onnistunut ruoskimaan itseäni suhteellisen ajoissa tekemään jotain koulutehtävää, siis paria päivää ennen deadlinea. Mutta yleisesti ottain en vaan "osaa" aloittaa ajoissa. Tai esim. kuntoilun ollessa kyseessä, en ole aloittanut käytännössä lainkaan. Jos ei olisi koiraa, en varmaan liikkuisi sitäkään vähää! Kamalaa!

Ja pahinta on, että haluaisin tehdä kaikki asiat ajoissa ja muutenkin tehdä vaikka mitä, mutta koskaan ei vaan saa aikaiseksi! Onkohan olemassa jotain kurssia minunlaisilleni lusmuille?

Töissä olen onneksi ihan erilainen. Oikea peto! :D

Töistä puheen ollen... huomenna tulee palkka! Vihdoinkin! JEE!!! Ja sitä tuleekin sitten ihan kunnolla. Olin nimittäin joulusta loppiaiseen töissä. Uuteenvuoteen mennessä kertyneet palkat sain jo, mutta nyt tulee kaikki lisät ja viimeisen viikon palkka. Viikonloppuna shoppaamaan!! :) Jippii!

Menee kohta hermot erääseen opiskelutoveriin. Minusta on tullut jostain kumman syystä hänelle jonkinlainen auttavapuhelin. Tosin lähinnä Facebookin kautta. Aina kun satun olemaan Naamakirjassa yhtä aikaa hänen kanssaan, hän alkaa chattaamaan ja kysyy kamalan kysymystulvan. Ja ne kysymykset ei ole edes silleen mitään kaverillisia, vaan ihan sellaisia yleisneuvoja yms.

Esimerkiksi nyt hän on hakemassa kesätyöpaikkaa ja minun piti neuvoa häntä sen hakemuksen täyttämisessä. Ja muutenkin olen muka jokin ihmeen mikro/opiskelu/elämätukihenkilö hänelle. Sinällään se ei haittaa, mutta kun niitä kysymyksiä tulee aina niin kamalasti. Jos auttaisin häntä niin paljon kuin hän ehkä haluaisin, tekisin varmaan jo kaikki hänen paperityönsä ja hakemukset.

Periaatteessa minua ei haittaa, mutta kun se kaikki on välillä niin kovin yksipuolista. Hän kysyy ja minä vastaan. Ihan niin kuin joku auttavapuhelin.

Aussiebumilta on taas tullut uudet ystävänpäiväalusvaatteet. Hulvaton video:

:DDDDDDDDDD

Tänään oli lääkelaskennan tentti. Oli melkein tylsän helppo. Viisi tehtävää, jotka oli laskettu alle 15 minuutissa. Piti puoli tuntia vaan istua tyhjänpanttina. :P

Parempi kai se toisaalta on niin päin, että ne laskee helposti, kuin että ne olisivat vaikeita. Jo ihan potilasturvallisuudenkin kannalta. :D

Ja älkää uskoko lääkäreiden myyttiä, että sairaanhoitajaopiskelijoille riittäisi vain puolet lääkelaskuista oikein. Kyllä se niin on, että kaikki pitää olla just oikein viimeistä pilkkua myöten, että läpi pääsee. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä. :)