"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Ennen tätä vuotta en syönyt ainuttakaan hampurilaista kolmeen vuoteen! Tämän vuoden puolella olen syönyt jo kaksi! Ou nou!!

Pitkästä aikaa suihku johon mahtuu kaksin! <3

Suoraan sanottuna odotin hieman toisenlaista kantaa piispoilta. Odotin, että homopareille ehdotettaisiin siunauskaavaa vähintään. Sen sijaan en odottanut lainkaan sitä samaa vanhaa virttä heterosuhteiden paremmuudesta. PÖH!

No... yks hailee toisaalta, mitä mieltä ovat. Uskoni ei moisesta höpötyksestä kaadu!

Eivät muuten olisi voineet epätyydyttävämpää vastausta antaa. Superuskikset on tyytymättömiä, kun vapaamuotoinen siunaus on sallittua, eikä homoja lähetetä tulikivenkatkuisesti helvettiin. Toisaalta monet olisivat halunneet vähintään sen siunauskaavan.

Olen viimeiset puolivuotta potenut kausiluontoista Kuopio-ikävää. Ei Helsingissä mitään muuta vikaa ole kuin että tämä ei ole Kuopio. :P

En vain jotenkin ole ihan täysin päässyt "sisään" tähän kaupunkiin. En edes tunne oikeastaan muita kuin koulukavereita (heissä ei tietenkään ole mitään "vikaa"). Kuopiossa olin mukana paikallisen Setan toiminnassa ja muutenkin yhditystoiminnassa, täällä en jotenkin ole jaksanut aktivoitua. Sitä paitsi, täällä esim. Setalla ei ole samanlaista merkitystä kuin paljon pienemmässä Kuopiossa.

Helsingissä on tietysti paljon kaikkea hyvää. Keskustassa on paljon kauniita taloja (rakastan vanhoja taloja!), joukkoliikenne toimii kuin junan vessa (paitsi pahimmilla talvikeleillä). Sekin on mukavaa, että ympärillä on ihmisiä. Siitä huolimatta kaunista luontoa löytyy Helsingistä ihan riittämiin.

Kaipa suurin "ongelma" on se, että tykkään Kuopiosta vaan niin äärimmäisen paljon. Olen asunut siellä lapsuudessa ja sitten vielä rakkaan kanssa muutaman vuoden ennen Helsinkiin muuttamista.

Kuopiossa tykkään Kallavedestä, torista tuomiokirkosta, ihmisistä... Kuopio on aika sopivan kokoinen kaupunki, hieman isompikin saisi kieltämättä olla. Kuopiossakin on toki omat huonot puolensa esim. keskustassa on _melkein_ liikaa rumia taloja (mm. Anttilan rakennus, hyi!).

Viihdyn kyllä Helsingissäkin ihan hyvin, että eipä siinä mitään, mutta saattaa olla niin että jossain välissä tulee muutettua takaisin Kuopioon.

Olen onnistunut ottamaan jo kolmet verinäytteet onnistuneesti. Ihan outoa. Varsinkin kun en ole epäonnistunut kertaakaan. Alkaa olla jo karmivaa. Jotain on pakko mennä kohta pieleen, kun tässähän ylpistyy melkein liikaa. :D

Mulle iski nyt kyllä pienen pieni eksistentiaalinen kriisi. Kaikki varmaankin johtuu eilen katsomastamme leffasta. Katsoimme 17 Again -leffan, josta muuten tykkäsin. Leffan idea on itse asiassa vaikea selittää lyhyesti, koska se on loppujen lopuksi monisyinen. Päähenkilönä on keski-ikäinen mies, joka muuttuu takaisin 17-vuotiaaksi, jotta voi tavallaan aloittaa elämänsä alusta ja siten korjata tekemänsä väärän valinnan, mutta lopussa hän kuitenkin tajuaa, että valinta olikin ihan oikea ja muuttuu takaisin omaan oikeaan ikäänsä. Leffassa siis aika pysyy koko ajan samana, joten hän käy koulua omien lastensa kanssa.

Tästä asiasta periaatteessa sainkin tämän oman kriisini. Alkoi suorastaan kammottamaan, kuinka kaikki elämän valinnat vaikuttavat koko loppuelämään enemmän tai vähemmän. Ja vielä enemmän kammottaa se, että jos nyt kuitenkin tekee jonkun väärän valinnan. Oikeassa elämässä kun ei taida ollaa mahdollisuutta nollata tilannetta. Pitää nyt vielä tähdentää, että ei minua tulevaisuus pelota, enkä nyt pelkää tehdä valintoja, mutta kyllä se elokuva pisti vähän miettimään ihan vakavasti.

Ehkä tärkeintä olisi tehdä sellaisia valintoja, joita ei myöhemmin joudu katumaan ja joiden kanssa pystyy elämään. Mutta on olemassa sellaisia valintoja, joiden lopputulosta on vaikea nähdä, mitäs sitten pitää tehdä. Esimerkiksi itse olen helposti juurtuvaa sorttia, joten entä jos joskus valitsen väärän asuinpaikan. Siis laajemmassa mittakaavassa, maakunnan tarkkuudella. Entä jos jään asumaan vaikka Helsinkiin ja sitten vietän lopunelämääni katuen sitä, kun jossain vaiheessa käy kuitenkin niin, että asuinpaikan vaihtamiseen ei enää uskalla eikä jaksa ryhtyä.

Ja kuitenkin nyt alkoi koko asian pohtiminen tuntumaan tyhmälle. Mutta tallennanpa tämänkin bloggauksen silti, koska yksi syy koko blogin pitämiselle on minulla se, että täällä on mukavaa "ajatella ääneen" asioita.

Nyt alkaisi olla tavaroiden purkaminen suunnilleen puolivälissä. Onneksi! Olen jo ihan poikki, kun koko ajan jotain tekemistä. Vaikka onhan tässä ehtinyt välillä rentoutumaankin.

Uusi asunto on tosi kiva. Vähän ehkä kulahtanut, mutta vuokraan nähden valioyksilö. Ja kun sähkökin kuuluu vuokraan, niin en valita. :)

Koirakin on jo kotiutunut. Ensimmäisenä yönä pikkuinen alkoi haukkumaan, kun lehti tipahti postiluukusta, mutta nyt ei ole sitäkään enää sattunut. Meidän mussukka kun ei normaalisti hauku juuri koskaan. Korkeintaan joskus toisten koirien kanssa leikkiessä, mutta silloinkin harvoin.

Ensimmäinen harjoitteluviikko meni ihan kivasti, vaikka olinkin koko ajan kamalan väsynyt, kun alkuviikosta jo tuli niin paljon univelkaa. Ihan mukava paikka on ja työkaveritkin on ihan kivoja. Ohjaaja on tosin heiman outo. Melkoinen korsteeni (ei nyt ihan ketjussa mene, mutta paljon kuitenkin) ja melko avoimesti rasisti. Ei hän asiakkaille sano mitään, eikä esim. tummille työntekijöille, mutta minulle on välillä kommentoinut muiden ihmisten ominaisuuksista. Mutta muuten ihan ok. Ja paljon tuntuu tietävän asioita ja asioista, joten eiköhän tämä ole ihan hyödyllinen harjoittelu.

Mä oon nyt ihan poikki! Oon koko viikon pakkaillu tavaraa ja eilen vielä käytiin tekemässä loppusiivous. Ja huomenna alkaa harjoittelu. Ei kyllä mitään kevyttä hommaa tämä muuttaminen.

Vaan onpahan nyt entinen kämppä siisti. On seuraavalla asukkaalla helppo muutto, kun ei tarvii alkaa siivoamaan. Toisin kuin meidän silloin kun tuonne muutettiin. Pakastinkin oli niin jäässä, että laatikoita ei saanut edes ulos...

Nyt sitten jännityksellä odotetaan, millanen uusi asunto on, kun ei päästy kattoon sitä ennen muuttoa.

Nyt alkaa olla asunto tyhjänä. Enää sohva ja muutama muu juttu lastaamatta autoon. Väsyttää ja nälättää. Onneksi on muuttofirma tekemässä raskaimmat kantamiset :)

Kohta lähdetäänkin sitten Espoosen sukulaisen luo kyläilemään muutamaksi päiväksi. Huomenna pitää vielä käydä vähän siivoamassa täällä vanhassa paikassa, mutta se on äkkiä tehty. :)

Vanhustenhuolto ja oikeastaan koko yhteiskunta on todellakin kohtaamassa erittäin perustavanlaatuisia muutoksia! Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja alkavat kuormittamaan myös palvelujärjestelmää enemmän, veropsosentin pitäisi olla 150 %, jos kaikki haluttaisiin säilyttää nykyisenkaltaisena. Jotain on siis pakko tapahtua.