"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Minua häiritsee yksi juttu. Nimittäin aamulla herätessäni mieleeni vain putkahti joku texasilainen mies, joka on jostain elokuvasta tai todennäköisimmin sarjasta. Ongelma on vain se, että en millään saa päähäni, että mistä sarjasta on kyse. Ensin mieleeni tuli Täydelliset naiset, mutta pikaselaamalla IMDb:tä en löytänyt ketään vastaavaa. Ulkonäöllisesti lähinnä oli se Gabriellen pormestarimies. Mutta tämä mieleni "kummajainen" puhuu oikkeen levveetä texassii ja on vähän tanakampi. Sinänsä sopisi hyvin Gabriellen mieheksi, kun muistan, että jotain hämäräperäistä siihen liittyi.

Outoa, miten näin mitätön pikkuasia voi häiritä näin paljon!

Vihdoinkin saatiin joku asunto, mutta siinäkin vapautuminen vasta 1.9. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ja paikkakin vaikuttaa ihan mukavalle, Oulunkylä nimittäin. Vuokra on ihan kohtuullinen ja siihen kuuluu sähkö, vesi ja netti. Oikeastaan ainoita huonoja puolia on se, että ei ole pesukoneille paikkaa. Pitää käyttää siis talon omaa pesulaa ja alkaa taas tiskaamaan tiskit käsin. Mutta eiköhän senkin kestä. Jospa siellä selviäisi sentään opiskelujen ajan.

Linja-autokuskilla meni perjantaina hermot yhden rollaattorimummon takia. Sillä mummolla oli selvästi vähän häikkää päässä ja muutenkin aika huonokuntoinen ja sillä kesti tosi pitkään nousta linja-autosta (vähintään viisi minuuttia) vaikka siinä oli kolme rouvaa auttamassa sitä. Ja aikaisemmin se mummo kävi rollaattoristaan hakemassa ostamiaan mansikoita ja jätti sen rollaattorinsa keskelle bussin käytävää. Ja kaiken muun lisäksi siinä rollaattorissa oli tosi huonot jarrut ja se puokkoili ympäri bussia. Mutta siis se bussikuski aloitti hirveän papatuksen sen jälkeen, kun se mummo oli vihdoinkin saatu turvallisesti ulos. Aika outoa oli, kun me oltiin ainoat matkustajat. Mutta olihan se bussikuski kyllä kieltämättä oikeassa. Semmoisten mummojen pitäisi käyttää Palia, joka soitetaan hakemaan ja maksaa saman verran kuin normaalitaksalla Kuopionliikenteelläkin.

Uppista! Satuin pääsemään sisälle erääseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitoa! :) Olen parina viime päivänä ollut onneni kukkuloilla.

Muistinko sanoa, että koulu on Helsingissä? En varmaan... Siinäpä se ongelma tavallaan onkin. Puutarhurikoulun olen totaalisen valmis jättämään taakseni. Ei ole todellakaan minun juttuni se ala. Harrastuksena mainio, mutta muuten ei minua varten. Itse ongelman muodostaa muutto. Nimittäin satun istumaan parin paikallisen yhdistyksen hallituksissa. Mutta eihän sille mitään voi. "Pakko" meidän on sinne Helsinkiin muuttaa, kun olen halunnut opiskella sairaanhoitajaksi jo kauan. Enhän minä arvannut, että tällainen tilanne tulee eteen. Totta kai odotin ja toivoin sisään pääsyä, mutta viime syksynä (kun hallituksiin tulin valituksi) minulla ei ollut hajuakaan tulevasta. Enkä todellakaan ala lykkäämään opiskelua parin yhdistyksen takia!

Yksi ongelma - tavallaan - on se, että mistä saa asunnon. Olen pistänyt jo hakemuksia vähän joka puolelle, niin jospa jonkun saisi jostain. Mutta sellaisen periaatepäätöksen olen tehnyt, että ihan minne vain ei kyllä tulla muuttamaan! Voi kuulostaa nirsolta, mutta kaikkein ankeimmat lähiöt eivät ole minun juttuni.