"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Tässä tämä kuva nyt sitten on. Ai että, kun olen ylpeä itsestäni. :)

Vielä kun nuo viillot olisivat onnistuneet vähän paremmin...

Jälleen kerran olen leipomispuuhissa. :) Olen ihan totaalisesti hurahtanut. Leivon taas ruispatonkia. Se oli viimeksi niin hyvää, että pakko on taas leipoa lisää. Ja kultakin oikein vaatimalla vaati.

Tällä kertaa onnistuivat huomattavasti paremmin. Ovat vielä uunissa, joten vielä on pieni epäonnistumisen mahdollisuus, mutta kyllä minä luulen, että en saa niitä poltettua ainakaan ihan syömäkelvottomaksi.

Näin sitä aina vaan kehittyy. :)

Olen parina viime päivänä ollut tosi paljon marsujen kanssa. Otan marsut lattialle ja luen itse lehteä tai piirtelen tai kirjoitan jotain. Marsut on aina niin innoissaan. :) Pepe oli tänään oikein tomera ja kuskaili pellettiä pitkin olohuonetta. <3 Meidän pikkuiset. :) Eilen pikkuset riehaantuivat ihan totaalisesti. Ne juoksenteli ympäriinsä ja uikutti ja muutenkin olivat niin innoissaan. :)

Pitää mennä ottamaan patongit uunista, että eivät pala... :)

Viikonloppu oli oikein mukava. :) Lauantaina oltiin Pohjois-savon Vihreiden kampanja-avajaisissa. :) Kaikki ehdokkaat oli paikalla. Siellä jaettiin ilmapalloja ja paleltiin. :D Avajaisten jälkeen oli kahvilassa keskustelu tilaisuus "voiko nainen äänestää miestä". Tosi hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja tuli esille.

Sunnuntaina tuli ystäväpariskunta käymään, kun olimme heidät kutsuneet. :) Aamupäivä meni siivotessa ja iltapäivällä vieraat saapuivat. Oli tosi mukavaa kun kävivät. Ottivat meiltä Trans American lainaan. On muuten tosi hyvä elokuva ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Tänään oli nuortenilta. Siellä oli poikkauksellisesti melko tylsää. Mutta ei onneksi kuollettavaa. Täydelliset Naiset pelastivat päiväni.

Kerään rohkeutta sen krisitiilisen ryhmän aloittamiseen. Sille on varmasti tarvetta, mutta minua jännittää. Pitäisi lähettää sähköpostia eräälle henkilölle ja kysyä, että milloin ja miten sen kannattaisi aloittaa ja kysyä, että milloin toimistoa saisi käyttöön. Jännä, kun toinen puoli on innolla mukana ja toinen haluaisi juosta karkuun.

Olen koko viikonlopun miettinyt, että mistä saisi revittyä sopivasti rahaa, jotta saisi sitten parvekkeen hienoksi kesällä. Haluan laittaa sinne joitain yrttejä, mansikoita ja kukkivia kukkia. Jotain mukavan värikästä. Niin ja tomaattia ehdottomasti. :) Ja sitten tarkoituksena olisi ostaa sinne pöytä ja pari tuolia. Ah, aamukahvit aurinkoisella parvekkeella. :)

Kamalaa metsästystä kirkon piirissä nykyään. Jos joku "vahingossa" uskaltaa osoittaa lähimmäisen rakkautta, niin heti on pää pölkyllä. Missä on kirkon todellinen sanoma? Raamatussa sanotaan Jeesuksen sanoneen (Joh.13:34-35) "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." Totetuttaako kirkon tämän hetkinen toiminta tämän? Ei minusta. :(

Testaa vihreytesi. :) Kannattaa osallistua myös arvontaan. :) http://vihrea.net/

Jännää, kuinka johonkin biisiin voi sitoutua niin suuria tunteita. Minulle yksi tärkeä ja tunnepitoinen musiikkikappale on Annien My Heartbeat (tuli eilen Voicelta, siitä syystä tämänkin tänne kirjoitan). Minulle tulee aina tuon kappaleen kuullessani kulta ja viime kesä mieleen.

Olimme sukuni mökillä Kallaveden rannalla. Valvoimme koko yön. Käveltiin ympäristössä, käytiin juomassa lähteestä vettä ja istuttiin kallansiltojen takana hiekkarannalla. <3 Kävellessä kuunneltiin aina välillä tuo My Heartbeat kultin kännykästä. Aamulla sitten käytiin kahvilla Sorsasalon Nesteellä. <3 <3 <3 (Ja loppupäivän sitten väsytti kamalasti.)

Ne tunteet, jotka koen tuon kappaleen kuullessani ovat niin vahvoja, että en voi hetkeen tehdä mitään muuta kuin hymyillä hölmön rakastuneesti ja ehkä melkein pillahtaa onnesta itkuun. Tunnen voimakasta rakkautta kultia kohtaan, tunnen ikävää, vaikka kulti olisi ihan vieressä, tunnen itseni niin mahdottoman onnelliseksi. <3 :)

Tänä iltana tuli kakkoselta Fst:n dokumentti "Planeetta". Se on kallein pohjoismaissa tehty dokumentti ja sen oikeastaan huomasi. On nimittäin järkyttävän laadukas dokumentti. Siinä ei keskitytty vain yhteen näkökulmaan, vaan asioita oli pohdittu mukavan laajasti. Osittain siitä syystä tuli ahdistava olo. Dokumenttiin oli haastateltu jotain kiinalaista miestä. Hän sanoi jotenkin että nyt ei vielä tarvitse huolehtia ilmastonmuutoksesta, että sen voi hoitaa sitten myöhemmin. Minulla melkein tuli oksennus. Siis oikeasti, jos ihmiset on tuota mieltä, niin olemme hukassa. En oikein ymmärrä, että miten ilmastonmuutoksen voi jotenkin "hoitaa sitten myöhemmin".

Eilen kävimme sitten siellä "potentiaalisen ystäväpariskunnan" luona. Meillä oli tosi hauskaa. Aivan kuin olisimme tunteneet jo pitkään. Kultahan kai onkin tuntenut, mutta minulle olivat suhteellisen uusia tuttavuuksia, mitä nyt muutamia sähköposteja on tullut vaihdettua. Varmasti näemme vielä uudestaan. :) Heillä on kolme kissaa. Valitettavasti emme nyt nähneet kuin niistä kaksi, kun yksi oli poissa. Tosi ihania kisuleja. :)

Kävimme tänään taas nuortenillassa. Siellä oli (yllätys yllätys) tosi mukavaa. Yllättävän paljon oli ihmisiä eksynyt paikalle kovasta pakkasesta huolimatta. Syöpöteltiin älyttömät määrät vaahtokarkkeja ja patonkia. :) Sattuihan siellä taas jotain hauskaa. :D Pelasimme nimittäin Aliasta. Yhdessä välissä selityksenä oli "Sitä tarvitaan lisää" ja vetäjä heti huudahti "ydinvoimaa". Eikä se ollut edes vitsi. :D Tiulanteen hauskaksi tekee se, että tämä vetäjä on Kokoomuslainen. En tiedä ymmärtävätkö kaikki, mutta minä repesin. :)

Tänään en tee enää yhtään mitään. Eilen mietin, että pitäisikö siivota, mutta enpäs siivoakaan. Pidän tänään vapaapäivän ja huomenna siivotaan.

Saimme kutsun tulla syömään sunnuntaina. :) Kutsujina olivat potentiaalinen ystävä pariskunta. Mukavaa. :)

Kannatti kyllä muuttaa Kuopioon. Minulla ei ole ikinä ollut näin paljon ystäviä. Kummallista, miten paljon homoja minä nykyään tunnen. Luulin yläasteella ja lukiossa, että olen suunnilleen ainut homo maailmassa. Luulin, että kaikki homot ovat jo paenneet Helsinkiin ja minä olen jäänyt tänne korpeen ihan yksin. Sitten onneksi löytyi ihana mies elämään rinnalleni. :) Ja nyt minulla riittää ystäviäkin.

Muistan, kun kuulin joskus lukiossa, että Suomessa on homokirjailijoitakin. Olin ihan puulla päähän lyöty. :D Olisin ollut pulassa, jos Z-lehteä ei olisi kirjaston hyllyssä ollut. Se oli suunnilleen ainut kontaktini homomaailmaan.

Tänään leivoinkin sitten pullaa. Nyt taas pursuilee pakastin. Kokeilin pitkästä aikaa pullapitkon tekoa. Olivathan ne hieman muotopuolia, mutta muuten ihan onnistuneita. Olen suorastaan ylpeä itsestäni. :) Olen viimeksi leiponut pullapitkon joskus lapsena mummon kanssa. Mummo onkin sitten jo aika pitkomestari. Osaa tehdä niitä neljän letin pitkoja, minä tein kolmen. Tein minä tietysti niitä pikkupullia myös, mutta vain kaksi pellillistä.

Leipominen ja ruoan laittaminen sitten ovat niin mukavaa puuhaa. :) Tein viime viikolla myöhästyneen uudenvuoden lupauksen. Nimittäin lupasin itselleni laittaa enemmän ruokaa ja leipoa. :) Ihan hyvin on tähän asti pitänyt.

Kävimme äsken kävelyllä. En meinannut tunnistaa maisemia, kun oli niin erinäköistä. Puissa oli tosi upeat lumikinokset oksilla. Tosi kaunista. Vihdoinkin tänne on tullut kunnon talvi. Eihän se ollutkaan kuin melkein kaksi kuukautta jäljessä. Täällä Kuopiossa on tänään satanut koko päivän lunta, ja maisema on sen mukainen. :) Saatiin tosi hyviä kuviakin napsittua.

Nappasin lumihiutaleita kielelle. :) Se oli pikkuisena tosi hauskaa. Ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Leivon ruispatonkia. :) Saa nähdä, että mitä tulee. En ole koskaan leiponut patonkia. En ruis, enkä mitään muutakaan. Enkä ole koskaan ruispatonkia livenä nähnyt. Mutta luulisin, että se onnistuu. Kuuluukohan taikinan olla miten kiinteää? Nyt se on aika löysää. Löysempää kuin pullataikina, mutta ei kauhean löysää. No, kokeillaan. Sillähän se selviää...