"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että äänioikeuden pitäisi myös lakata olemasta jossain vaiheessa. Esimerkiksi nimeltä mainitsemattomassa helsinkiläisessä vanhainkodissa, jossa olen juuri tällä hetkellä työharjoittelussa oli viime viikolla äänestyspaikka ja sinne sukulaiset veivät äänestämään muun muassa sellaisen mummon, joka ei ole tässä hetkessä millään tavalla kiinni. Tiedän hänen tilanteensa varsin hyvin, koska olen suhteellisen paljon hoitanut häntä. Hän elää käytännössä koko ajan menneisyydessään ja on monesti luullut minua esimerkiksi tyttärekseen.

Toinen asukas, joka käytettiin omaisten toimesta äänestämässä oli alzheimer plussaa sairastava mies, joka pystyy kommunikoimaan vain örisemällä ja uskokaa vain, että joo:lla ja ei:llä on todella pieni ero ja sen kuulee vain parempina päivinä. Lisäksi hänen sukulaisensa kävi vieläpä etukäteen "katsomassa sopivia ehdokkaita"! Lieköhän kyseessä kenelle sopiva ehdokas! En nyt väitä, että kaikkien sukulaiset ovat oman etunsa tavoittelijoita tai muuta, mutta kyllä siinä on väistämättä tiettyjä ongelmia!

Meidän koiralla on anturatulehdus. Torstaina käytiin eläinlääkärillä (maksoi aika paljon) ja saatiin iso kasa lääkkeitä (antibiootteja kahdeksi viikoksi, jotain voidetta ja desinfioivaa shampoota) ja kauluri. Mistäköhän se on sen tulehduksen hommannut? Eläinlääkäri ei osannut sanoa, että mistä sellaisen voi saada. Aiheuttajia voi olla kaiketi monia allergioista lähtien.

Kun tämä tästä paranee, niin toivottavasti ei uusiudu (on kuulemma mahdollista). On aika ikävä tauti nimittäin. Koirakaan ei pahemmin tykkää siitä kaulurista. Se ei oikein osaa kävellä se kauluri päässä, vaan törmäilee joka paikkaan. Siis esim. jonnekin ovenkarmiinkin se vaan kävelee suoraan, eikä edes yritä väistää.

Vihdoinkin viikonloppu! Koko viikko on ollut melkoista kiirusta. Maanantaina oli yhden suhteellisen laajan kirjoitustehtävän palautus, keskiviikkona oli ensiavun tentti, eilen ruotsin esseen palautus ja tänään ruotsin tentti. Ihan alkoi jo stressaamaan! Onneksi ne on nyt kuitenkin ohi ja luulen ja toivon, että kaikki menee ihan hyvin.

Ensi viikolla alkaa ensimmäinen harjoittelu! :) Ihan kivaa. On tosin aika lyhytkestoinen, kun kolme viikkoa. Kaikki tänä syksynä aloittaneet sairaanhoitajat menevät jonnekin pitkäaikaissairaalaan. Minä menen vanhainkotiin, joka on ihan mun naapurissa. Kerrankin mukavan lyhyt työmatka! Mulla menee varmaan korkeintaan viisi minuuttia kävellä sinne. :)

Mukavaa opiskella sairaanhoitajaksi. :) Meillä on nyt sellainen kirjoitustehtävä, jossa pitää muutaman kirjan ja lehtiartikkelin (ruotsinkielisen :P) pohjalta pohtia sairaanhoitajan ammatin historiaa ja hoitotyötä. Alussa ajattelin, että plääh taas kirjoitettavaa. Nyt, kun olen ryhtynyt töihin olen huomannut, että tehtävä on tosi mielenkiintoinen. :)

Oikeastaan hyvä, että tässä alussa on tälleen sopivanmittaisia kirjoitustehtäviä, että pääsee opiskelemiseen paremmin mukaan. Puutarhakoulussa ei pahemmin kirjoiteltu ja tentit oli niin lässyjä, että ei pahemmin tarvinnut lueskella niin on opiskeleminen päässyt unohtumaan. Ja sitten, kun nämä aiheet eivät ole kuitenkaan niin "vakavia", niin on oikeastaan aika "rentouttavaa" paneutua. Ja nyt kun taas alkaa muistamaan, miten opiskellaan, pystyy paremmin opiskelemaan myös "vakavampia" juttuja.

Eilen kävi pari kultsin tätiä tuparikahvilla. :) Oli mukavaa, kun kävi vieraita. Muuten olisi vaan tullut istuskeltua tuijottamassa seiniä. :P Ja illalla kävin koiran kanssa oikein pitkällä kävelyllä Käpylässä. :) Oli tosi ihanaa! Käpylässä on tosi kivoja vanhoja puutaloja (siellä Käpylän kirkon suunnilla). Minusta jotenkin tuntuu, että täällä on vähän enemmän kiinnitetty huomioita asuinalueiden ulkonäköön kuin Kuopiossa. Kaikkialla on kivoja puita ja jotenkin on tosi viihtyisää. Kuopiossa on taidettu alkaa vasta ihan viime vuosina ajattelemaan katujen viihtyisyyttä. Sen huomaa siitä, että monet tienvierustojen puista on tosi nuoria. Vanhoja ei ole kovinkaan monessa paikassa.

Käväisin eilen siinä rakennustenvalaisuhommelissa (Guiller Lightning tms.) ja petyin. Tuntui ihan siltä, kuin koko hommaa ei olisi suunniteltu lainkaan. Homma alkoi Havis Amandalta, josta siirryttiin jonnekin Katajanokalle ja siellä valaistiin joku rakennus, kunhan vaan ensin varmaan 15 minuuttia oli säädetty, että kuka menee minnekin ja valaisee mitäkin. Tuli kylmä, kun piti vain seisoskella kamalassa tuulessa. Sen jälkeen siirryttiin Kolera-altaalle ja taas piti seistä (vielä kovemmassa tuulessa, kun tuuli suoraan mereltä). Kun valot viimein oli paikallaan petyin sen verran, että häippäsin (kuten moni muukin) paikalta.

Tapahtumalla olisi ollut tosi hyvät mahdollisuudet, mutta aika pahasti floppasi. Odotin näkeväni jotain tosi hienoa, koska käsittääkseni taustalla on ammattilaisia, mutta olisin itse pystynyt parempaan. Olisivat edes suunnitelleet (myös liikkumista) etukäteen vähän paremmin. Pöh!

Unohdinkin jo haasteen... Siihen oli tarkoitus vastata jo edellisessä merkinnässä. :)

Tällaiset ovat säännöt:Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on
tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita
tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Elikkäs viisi kappaletta, josta tällä hetkellä pidän (eivät ole missään järjestyksessä):

1. Robert Post: New Born
2. Abba: Fernando
3. PMMP: Tässä elämä on
4. Elton John: Tinderbox
5. Egotrippi: Matkustaja

Listaan toki mahtuisi paljon muutakin. Olen nyt kuunnellut tosi paljon musiikkia, kun ostin n. kuukausi sitten iPodin ja sinnehän mahtuukin huisisti musiikkia. Siitä syystä onkin varmaan tullut aika paljon kuunneltua myös vanhempia kappaleita. Ne kun ovat soittimessa yhtä helposti saatavilla kuin mikä tahansa muukin.

Ja rikon kyllä nyt sääntöjä sen verran, että haastan kaikki ne, joita ei vielä ole haastettu (en nimittäin tiedä, ketkä kaikki ovat jo saaneet haasteen).

Nyt teen sen. Rikon jääkannen, joka on syntynyt blogiini tämän tauon aikana. En jaksanut enkä oikein pystynytkään pahemmin blogailemaan muuton aikana (en lukenut sähköpostiakaan ja oli tosi "kiva" kuukauden tauon jälkeen siivota postilaatikkoa) ja jotenkin tuli tavallaan kirjoituskammo. tai ei oikeastaan kammo, vaan semmoinen, että ei vaan jotenkin pystynyt kirjoittamaan. Aloitin kyllä uuden merkinnän monta kertaa, mutta en kirjoittanut kuin muutaman lauseen ja sen jälkeen vain suljin selaimen. Mutta tämän aion laittaa kaikenkansan nähtäville.

Hassua kyllä tämä blogaaminen. Sitä vaan kirjoittaa jotain jostain syystä ja jostain syystä muut lukee, mitä _juuri minä_ kirjoitan. Miksiköhän minä edes blogaan. Kaipa tämä on jotenkin psykologista. Siis saa purkaa ajatuksiaan jonnekin ja kaiken lisäksi saa ehkä jotain "palautetta".

Tässä osittain tahattoman tauon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Opiskelut uudessa paikassa ja kaupungissa on alkanut. Ja kaikennäköistä juttua on pitänyt tehdä. Muun muassa sellainen kirjoitustehtävä, jossa piti pohtia yhteiskunnan ja elämäntavan muutoksia ja verrata niitä omaan/oman suvun elämään yms. Ja sitten piti vähän pohtia myös sitä, miksi on hakeutunut juuri tälle alalle yms. Kirjoitustehtävä oli kyllä TOSI kiva. Ja siihen liittyneet luennot oli myös kivoja. Varsinkin kun luennoitsija oli tosi mukava ja innostava. :) Ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että tämä on todellakin minun ala. :) Nautin opiskelusta. :) Ja on tosi kiva, että kultakin on alalla, joka on hänen omansa. :)

Kaikki on kivaa! :)