"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Taas näitä päiviä, jolloin ei oikein tiedä, minkä hymiön valitsisi... Päädyin sitten tuohon, kun olen kuitenkin ihan hyvällä tuulella.

Viikkoon on taas mahtunut kaikennäköistä. Reilu viikko sitten oli siis puutarhapäivä (perjantaina) ja ne meni ihan hyvin kokonaisuutena. Rankkaahan se tietenkin oli, kun koululla piti olla 6.30 ja pois pääsi vasta 19.30. Ihan hyvin siellä kuitenkin jaksoi olla, vaikka välillä vähän väsyttikin. Jalat ainakin oli illalla niin kipeät, että ihan koski kun käveli. Eipä sitä kai mitään muuta olekaan odotettavissa, kun en juurikaan sinä päivänä joutanut istuskelemaan. Samalla meillä oli messurakentamisen näyttö. Opettajat antoivat aika negatiivista palautetta, mutta numerot onneksi olivat tosi hyviä kaikilla.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ilman kultia. Kulta nimittäin oli piäkaapunnissa maantieteen valintakokeessa. Sain nukuttua yllättävän hyvin, vähän vain tuntui oudolta, kun jäin ilman hyvänyönsuukkoa. Saipahan kerrankin piehtaroitua yön aikana kunnolla. Minä olen aika levoton nukkuja yleensä. Aamulla tuntui oudolta herätä yksin. Tai siis olihan minulla koira seurana, mutta sen kanssa juttelu ei ole niin antoisaa kuin kullan. :D Illalla oli mukava mennä koiran kanssa kultia vastaan juna-asemalle. :) Tove oli innoissaan kun isäntä tuli takaisin.

Tiistaina mulla oli kasvihuoneviljelyn, asiakaspalvelun ja sidonnan näytöt. Niissä oli yllättävän rento meininki. Opettajat eivät nipottaneet yhtään. Ja apuakin sai, jos tarvitsi. Tosin yhdessä vaiheessa opettaja oli jossain muualla ja tietysti katastrofi sattui juuri silloin. Olin laskemassa tomaatteja ja narun kiinnitysmekanismi hajosi. Jouduin kannattelemaan kamalan painavaa tomaattia ja samaan aikaan yrittää saada mekanismia jotenkin korjattua. Onneksi siinä oli APuja (aikuisopiskeiljoita), jotka pystyivät auttamaan.

Sidonta meni myös ihan hyvin, samoin asiakaspalvelu. Sidonnassa olisin tieysti voinut onnistua paremmin, mutta jännitti niin kamalasti. Ja tilannetta ei helpottanut yhtään se, että olin vuorossa viimeisenä ja oli kiire bussiin. Mutta olen kaikkiin näyttöihin ihan tyytyväinen.

Keskiviikkona oli sen haimasyöpäkoulukaverin leikkaus. Leikkaus meni hyvin, saivat leikattua koko kasvaimen pois ja jos etäpesäkkeitä ei ole, niin toipuminen on erittäin todennäköistä. Leikkaus ei ollutkaan mikään kovin lyhyt, 10 tuntia siinä meni. koulukaverini joutuu loppuelämänsä pistämään insuliinia, kun leikkauksen takia haima ei sitä pysty tuottamaan. Mutta mikäs siinä, jos saa kuitenkin leikkauksen ansiosta todennäköisesti useita vuosia elinikää lisää. Ja hän varmasti osaa piikin itselleen antaa, kun on sairaanhoitaja.

Ensi viikon olen lomalla, ihanaa! :) Tuntuukin ihan siltä, että loma tulee tarpeeseen. :)

Huomenna on meidän koulun puutarhapäivät, joka on osa valtakunnallista kokonaisuutta. Onneksi meillä puutarhapäivät kestävät vain yhden päivän, mutta siitä tulee sitäkin pidempi.

Koululle pitää huomenna aamulla mennä puoli seitsemään mennessä ja pois pääsee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa klo. 18. jälkeen. Ja todennäköisesti koko päivä on pelkkää seisomista. Olen osastolla, jossa myydään koulun vihanneksia ja kesäkukkia. Aamulla koko homma alkaa sillä, että kannetaan kamala kasa kukkia luokasta ja laitetaan ne esille jotenkin järkevästi telttaan. Kaikki kukat eivät kerralla mahdu, joten niitä pitää laittaa varastoon jonnekin teltan taakse ja käydä sieltä sitten hakemassa. Eli suomeksi sanottuna, jo heti aluksi on tiedossa ainakin n. tunniksi luokan ja teltan välillä juoksemista.

Toivotaan, että on hyvä sää. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. Eikä vettäkään saisi sataa. Tällä hetkellä säätiedotus lupaa hyvää säätä., mutta eihän se tietenkään olisi ensimmäinen kerta, kun ne arvaa väärin.

Eniten minua huolettaa se, että miten muistan kaikkien kukkien nimen. Tänään, kun vähän tutkailin, niin kaikki vaikutti jokseenkin tutulta, mutta eihän sitä tiedä, miten hyvin kaiken muistaa paniikissa. No, toivotaan parasta. :)

Ranteisiin koskee.

Ajoin tänään koulussa muutaman tunnin ruoholeikkurilla ja pidin ranteita varmaan jotenkin huonosti ja nyt tuntuu tosi ikävältä. Olen koittanut tässä päivän aikana venytellä, mutta siitä ei saa ainakaan mitään pika-apua. Toivottavasti huomenna on parempi. Mulla on joskus aikaisemminkin koskenut ranteisiin, tosin sen takia, kun olen kirjoittanut liian paljon tietokoneella.

Pitäisi muistaa aina venytellä.

Tämäkö nyt on muka sitä kevättä? Aamulla, kun heräsin, satoi lunta taivaan täydeltä. Eikä kaikki ole vielä edes sulanut pois! Ärsyttävää. Minä jo toivoin, että vihdoinkin olsisi taas lämmintä ja ihanaa!

Kun katsoo ulos, tulee ensimmäisenä mieleen syksy, koska kaikki lehdet ovat jo alkaneet kellastua. toivottavasti ensi viikolla olisi jo lämpimämpää. Ainakin perjantaina, koska silloin on puutarhapäivä koululla. Pitää seistä 10 tuntia teltassa ja myydä kukkia ja vihanneksia vierailijoille. Toivotaan, että tulee lämmintä, niin ei ehkä ole ihan niin ikävää.

keskiviikkona oli oikea suurten ilmoitusten päviä. Ja nimenomaan koulussa. Ensin koulukaveri ilmoitti, että hänellä on haimasyöpä. Aluksi lääkärit luuli, että hänellä on sappikiviä, mutta ultraäänessä tulikin ilmi, että kyseessä on pitkälle edennyt haimasyöpä. Ensiksi sanottiin, että ei voi leikata, koska syöpä on kietoutunut tosi isojen valtimoiden ympärille. Elinaikaa annettiin korkeintaan muutama kuukausi. Nyt lääkärit kuitenkin onneksi leikkaavat parin viikon kuluttua. Leikkauksessa on tietenkin tosi isoja riskejä.

Sädehoitoa ei voi antaa, koska se saattaisi tehdä syövästä vielä agressiivisemman ja saada sen levittämään etäpesäkkeitä.

En voi kuin ihmetellä ystäväni rohkeutta. Hän uskalsi mennä luokan eteen ja kertoa asiasta. Itse olisin varmaan käpertynyt kuoreeni ja lopettanut koulun kertomatta syitä sen paremmin.

Toivon todella, että ystäväni selviää leikkauksesta ja paranee. Hänellä on ollut todella vaikea vaihe elämässään muutamana viime vuonna. Ensin avioero ja sitten vielä oman lapsen itsemurhayritys. Nyt kaikki kuitenkin menee hyvin, hänellä on uusi kumppanikin elämässään. Hän, jos kuka ansaitsee mielestäni uuden mahdollisuuden.

Toinen ikävä ilmoitus on se, että meidän koulumme muuttaa ehkä jopa koko Kuopiosta pois todennäköisesti Siilinjärvelle. Se tietää monelle luokkatoverilleni pahoja vaikeuksia koulun jatkamiseen, koska matka pitenee niin paljon. Suurin osa opiskelijoista on aikuisia ja monella on lapsia. Ainakin se vaatii isoja ponnistuksia.

Koulu muuttaa sen takia, kun luokkatilamme menivät käyttökieltoon. Tutkimuksissa (joista koulussa ei kukaan tiennyt oikeastaan mitään) on todettu, että luokissa on hometta tms. ja ilmanvaihto on tosi huono. Tilojen vuokraaja, Senaattikiinteistöt, ilmoitti heti, että se ei ainakaan aio tehdä mitään asian eteen. Tosi mukavaa, että siellä ollaan niin "avuliaita". Koulu yrittää etsiä nyt kohtuuhintaisia luokkatiloja lähistöltä, mutta sellaisia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt. Ärsyttävää!

Kohta on jo kesä, kivaa! Vapun aikana luonto koki ison mullistuksen, kun koivujen lehdet kasvoivat. Nyt ulkona on kivan hailakan vihreää. :) Nyt kun tulisi vielä tulisi kunnon sade ja lisää lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, niin alkaisi joka paikka oikein kunnolla vihertämään!

Taidan parin viikon kuluttua käväistä savisaaressa ostoksilla. :) Ostan parvekkeelle kaikkea kivaa! Sain sinne 50 euron lahjakortin, kun olin ilman palkkaa työharjoittelussa. Epäreilua, kun muualla (siis etelämmässä) pääsee aikaisemmin ostoksille. Meille on koulussakin opetettu, että arimmat kesäkukat kannattaa hommata vasta kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kauppojen tietysti kannattaa täällä aloittaa myynti aikaisin, että ihmiset ostaa kukkia, jotka sitten kuitenkin paleltuvat ja tulevat sitten ostamaan uudet kukat.

Mutta en kyllä taatusti odota kesäkuuhun asti, kun minun parvekkeeni on tosi lämmin. :)