Scherzo-journalism

Modernia hi-fi teknologiaa! Tosin muutaman vuosikymmenen takaa... ;-)

Ja terveisiä myös Raumalta :-)

Nauvon supermarketista saa kaikkea makkarasta naulaan :-)

Terveissi Suame Turust!

Töissä jälleen, arvatkaa onko motivaatiota?
Saatte kolme arvausta....
Noh, tämän viikon jälkeen pääsen kolmen viikon kesälomalle ja sen jälkeen onkin vain kaksi viikkoa jäljellä ennen kuin karistan tämän firman pölyt jaloistani.

Talvella oli hanin kanssa puhetta, että tehtäisiin Keski-Euroopan turnee, mutta se taitaa jäädä kyllä väliin, ei nyt innosta vaan... Mutta Länsi-Suomen turnee tehdään... Turku-Nauvo-Rauma ja mahdollisesti Tampere. Ja sitten jos innostuisi muutaman päivän Euroopan reissun tekemään. Wien tai Budapest, tai sitten Barcelona/Madrid. Mutta sen näkee sitten miten innostutaan.

Viikonloppuna oli isän puolen sukukerääntyminen meidän mökillä, melkein 40 meitä oli koolla, mummon ja ukin jälkeläisiä ja puolisoita. Kolmasosa vielä tosin puuttui. Mutta sen huomasin, että aika rentoa porukkaa on suku... vai mitä sanoisitte alastomasta valssista laiturilla ja suvun naisten yhteiskuvasta saunassa, jossa kaikki korostivat rintojensa terhakkuutta ja nuoruutta käsin :-D
Siveellisyyssyistä en laita tätä kuvaa näkyviin :-D

Porvoon kirkon parkkipaikalla seisoo unelmien kesäauto :-)

Hmm... täällä Savonlinna, kuuleeko sivistys!?!?!?!

Melkein viikko on täälläkin jo mennyt, kovasti olen jo harkinnut takaisin kotiinlähtemistä, pitää nyt varmaan vielä pari päivää ainakin täällä äidin ilona pyöriä nurkissa.
Noh, olenpa ainakin päässyt pois betoniviidakosta. En oikein nyt tunne olevani sen enempää kotona maalla kuin kaupungissakaan. Pitäisi ilmeisesti keksiä joku välimuoto elinpaikaksi. Toisaalta tämä nykyinen käytäntö sopii minulle vallan mainiosti. Voi käydä maalla aina välillä vierailulla ja toteamassa, että deep down olen sittenkin kaupunkilaistunut, vaikka maalaispoika olenkin. En kyllä ikinä ole, edes penskanakaan, pitänyt ihmeemmin maalla asumisesta, liian yksinäistä ja liian kaukana kaikesta.
Mutta joskus on hyvä päästä sentään luonnon helmaan maalle, tosin ei täällä jaksa liian pitkään olla... se kyllä saattaisi auttaa asiaa jos tuo mamma ei olisi hötkyilemässä koko ajan jossain taustalla. Jos saisi pitää ihan omaa huushollia niin se jopa voisi toimiakin, tosin lumenluonti talvisin olisi se erittäin suuri miinus....

Ja mun on ikävä mun halinallea, lämpöpatteria, stressilelua, unikaveria... hania!
On aivan kamalaa herätä yksin sängystä, niin ettei voi antaa aamuhalia ja -pusua. (okei... cheesy.. mutta on ikävä...)

Vielä tämä viikko sairaslomaa. Ensi viikon maanantaina jälleen lääkärille jutustelemaan, josko olen kunnossa menemään töihin jo.
Verenpaine ei ota kyllä asettuakseen ja tänä aamuna sain taas ahdistuskohtauksen kun yhtäkkiä rupesin ajattelemaan työasioita.

Kävin kotopuolessakin juhannuksena, rauhallinen juhannus taas kerran. Kotosalla kyllä pääsi loistavasti irti kaikista työasioista, jotka mylläsivät mielessä. Mutta ei siellä silti olisi pidempään jaksanut viipyä. Vaikka kyseessä onkin "koti" se ei ole ollut sitä minulle enää moneen vuoteen, jotenkin on aina sellainen olo että olisi kylässä. Varmaan se vanha sanonta pitää paikkansa "Siellä koti missä sydän".

Onneksi vanhan orjapiiskurifirman palveluksessa on jäljellä enää pari kuukautta. Lisäksi, että aloitan uudessa työpaikassa, minut myös valittiin Haaga-Helian International Business Management -koulutusohjelmaan. Nyt pitääkin sitten pähkiä pistänkö taas elämäni kerralla uusiksi, opiskelua ja uusi työpaikka, kaikki kerralla.

Decisions, decisions...

kahvia....

Jep... tällä viikolla sitten meni yli, töissä siis.
Viikon puolen välin paikkeilla alkoi tuntua fyysisesti, etten vain jaksa. Torstaina kävin työterveyshoitajalla ja jonkin aikaa juteltuani hänen kanssaan, hän totesi, että minulla on kaikki tyypilliset ylirasituksen oireet. Ahdistus, kurkun kuristustunne, voimattomuus, väsymys, rauhattomuus, jne...
Verenpainekin oli aikas mielenkiintoisissa lukemissa 135/114, kun alapaine ainakin on normaalisti minullakin siinä 80 tietämissä.

Hän käski pitää silmällä verenpainetta viikonlopun maanantaiaamuun asti, jolloin minulla on taas tapaaminen terveydenhoitajan kanssa ja keskiviikkona sitten työterveyslääkärin kanssa.

Hoitaja käski myös listata kaikki työtehtävät ja laittaa lista pomolle. Lista oli aika pitkä... karkeasti sanoisin, että listalla on ainakin sen verran tehtäviä, jotta sillä työllistäisi täysipäiväisesti ainakin kaksi ihmistä, jopa kolmekin. Ja tällä hetkellä minä olen ollut yksin vastuussa kaikista niistä tehtävistä...

Maanantaina ja keskiviikkona aion sanoa suoraan, etten yksinkertaisesti jaksa kesälomaan saakka, joka alkaa vasta 28. heinäkuuta. Kesäloman kun pitäisi olla kesäloma, ei stressiloma.
Onneksi 1.9. minun ei tarvitse välittää tuosta firmasta enää lehmänläjän vertaa.

Toki, jos jään nyt sairaslomalle, kaikki ne minun tehtäväni siirtyvät tiimikavereilleni, jotka hekin ovat ollet ylityöllistettyjä koko kevään, mutta eipä ole minun ongelmani, jos meillä on liian vähän ihmisiä. Vertailun vuoksi, muutama vuosi sitten vastaavassa projektissa oli mukana ehkä n. 150 ihmistä. Nyt meitä on n. 15 ja valmista pitäisi saada puolessa siitä ajasta mitä muutama vuosi sitten vastaavaan projektiin käytettiin.
Something is not quite right...

Mutta nyt on sunnuntai... yritän unohtaa työasiat ainakin hetkeksi ja mennä vaikka pyöräilemään hanin kera.

Huomista tuomiota odotellessa...

Tämä viikko on ollut jotenkin kaoottinen töissä.
Kamalaa hässäkkää, tuhansien rivien Exceleitä, kymmeniä puhelinpalavereja...

Olen nyt muutamalle kollegalle kertonut lähteväni elokuun lopussa ja tieto on herättänyt kaikissa aika samanlaisia reaktioita
"Et sä voi jättää meitä!!!"
"Petturi!!! :-D"
"Mitä me tehdään kun sä lähdet?!?!?"
"Sä onnellinen pääset pois tästä kaaoksesta!"

Noh... olen vain myhäillyt tyytyväisenä.
On mukavaa tietää olevansa korvaamaton, mutta samallla pelottavaa.
En nimittäin tiedä, onko tässä firmassa ketään joka tietäisi minun osaamisalueeltani enemmän kuin minä, ja tässä firmassa on sentään kuutisenkymmentätuhatta ihmistä.
Noh, ei ole minun ongelmani.

Tämän viikon jälkeen olen ansainnut drinksun!
Tai kaksi....
Tai jopa kolme!!!

Mutta ensin pitää hoitaa alta pois kaksi puhelinpalaveria....