Hmm... täällä Savonlinna, kuuleeko sivistys!?!?!?!
Melkein viikko on täälläkin jo mennyt, kovasti olen jo harkinnut takaisin kotiinlähtemistä, pitää nyt varmaan vielä pari päivää ainakin täällä äidin ilona pyöriä nurkissa.
Noh, olenpa ainakin päässyt pois betoniviidakosta. En oikein nyt tunne olevani sen enempää kotona maalla kuin kaupungissakaan. Pitäisi ilmeisesti keksiä joku välimuoto elinpaikaksi. Toisaalta tämä nykyinen käytäntö sopii minulle vallan mainiosti. Voi käydä maalla aina välillä vierailulla ja toteamassa, että deep down olen sittenkin kaupunkilaistunut, vaikka maalaispoika olenkin. En kyllä ikinä ole, edes penskanakaan, pitänyt ihmeemmin maalla asumisesta, liian yksinäistä ja liian kaukana kaikesta.
Mutta joskus on hyvä päästä sentään luonnon helmaan maalle, tosin ei täällä jaksa liian pitkään olla... se kyllä saattaisi auttaa asiaa jos tuo mamma ei olisi hötkyilemässä koko ajan jossain taustalla. Jos saisi pitää ihan omaa huushollia niin se jopa voisi toimiakin, tosin lumenluonti talvisin olisi se erittäin suuri miinus....
Ja mun on ikävä mun halinallea, lämpöpatteria, stressilelua, unikaveria... hania!
On aivan kamalaa herätä yksin sängystä, niin ettei voi antaa aamuhalia ja -pusua. (okei... cheesy.. mutta on ikävä...)
