On niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin maanantaiolo.
Lisäksi tuntuu, että nykyisin krapulat kestävät kaksi päivää. Vieläkin ihan nuutunut olo, oikeastaan melkein pahempi olo kuin eilen. Tai siis lähinnä väsyneempi olo.
Krapulaparanoia on hävinnyt, tai ainakin melkein. Yhdessä vaiheessa eilen minulle jäsähti päähän mikä aiheutti tuon krapulaparanoian ja muun kamalan tunteen. Kerroin hanille suoraan asiasta, sillä hän teki eilen aamulla jotain, eikä katsonut asiaa minun kannaltani. Asiasta puhuttiin pitkäänkin, hän ymmärsi näkökantani ja pyysi lopulta anteeksi, tosin vasta pienen vinkin jälkeen :P
Nyt lähinnä päässäni pyörii ajatus, että onko tuo mies se mies, kenen kanssa haluan viettää kenties loppuelämäni?
Or is there anybody else out there?!?
