Suurennuslasin alla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskettavat aiheet. Haluatko mukaan kirjoittajaksi sateenkaariluuppi-blogiin? Ota yhteyttä ylläpitoon.
Varhaiset luonnontieteilijät tulkitsivat eläinten käyttäytymistä omien uskomustensa ja moraalikäsitystensä mukaan, kirjoittaa vapaa tiedetoimittaja Maija Karala Tiede-lehdessä ja Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa. Tällaiset moraaliset painolastit värittävät yhä sitä, kuinka eläinten sukupuolista ja lisääntymiskäyttäytymisestä puhutaan.
Jutussa esitellään elämän sukupuusta ihmiselle niin lähempien kuin etäisempienkin lajien lisääntymiskäyttäytymistä ja sukupuolijärjestelmiä. Eliökunnasta löytyy lintuja, joilla on kolmenlaisia koiraita ja sieniä, joiden sukupuolet lasketaan tuhansissa.
Nyt kolmeakymmentä vuottaan juhlistavaa Vinokino-festivaalia esittelevässä jutussa Voima-julkaisussa tulee esiin ns. turvallisen tilan käsite. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatut tapahtumat noudattavat usein ns. turvallisen tilan periaatteita, joissa kielletään esimerkiksi homo- ja transvihamielisenä ja rasistisena nähty sisältö.
On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ryhmätoiminta, erityisesti vertaistuki-toiminta noudattavat tiukasti turvallisen tilan periaatteita. Julkisemmissakin yhteyksissä osallistujia tai yleisöä on syytä joskus muistuttaa käytöstavoista ja muiden kunnioittamisesta. Sen sijaan esimerkiksi tieteen, taiteen tai yhteiskunnallisen keskustelun rajoittaminen samoilla periaatteilla johtaa siihen, että käsittelyä kaipaavat asiat eivät voi tulla asiallisesti käsitellyiksi.
Pahimmillaan keskustelun rajoittamispyritykset johtavat siihen, että keskustelu työntyy piireihin, joissa julkisuudelta piilossa leviäviin ennakkoluuluisiin käsityksiin ei pystytäkään ottamaan kantaa perustelluilla tiedoilla. Tällainen johtaa kahtiajaon ja vastakkainasettelun syvenemiseen.
Vuonna 2019 Vinokino poisti ohjelmistostaan Adam-elokuvan. Kritiikkiä oli annettu niin näyttelijöiden kohtelusta kuin elokuvan juonestakin. Etenkin loppuratkaisun perusteella sen ei nähty sopivan sateenkaarivähemmistölle suunnattuun tapahtumaan. Esittelytekstin mukaan "se on erilainen kasvutarina, jossa teinipoika ihastuu tyttöön, joka virheellisesti luulee pojan olevan transihminen". Poistamiseen päädyttiin, koska "Turun seudun Seta haluaa, että Vinokino on festivaalina kaikille turvallinen tila".
Nyt asiaa on ilmeisesti ajateltu tarkemmin. Vinokinossa periaatteita mietitään Voima-julkaisuun haastatellun festivaalin koordinaattori Antti Tiaisen mukaan elokuva kerrallaan.
- Toimimme vähän eri periaatteilla kuin esimerkiksi vertaisryhmät. Vinokino esittää myös sellaisia elokuvia, jossa on eksplisiittistä väkivaltaa ja ‘epäkorrektia’ terminologiaa, jos se on tarinan tai kokonaisuuden kannalta perusteltua.
- Oletamme, että katsojat tutustuvat etukäteen siihen, millaista elokuvaa ovat tulossa katsomaan. Tarjolla on monenlaisia elokuvia.
Hänen mukaansa on hyvä nähdä, millaista 90-luvulla oli, eikä omaa historiaa kannata lakaista pois.
- Toivoisin, että ihmiset katsoisivat näitä elokuvia aikansa kontekstissa ja kokonaisuutta osien, esimerkiksi tiettyjen termien, sijaan.
Vinokinon verkkosivuilla todetaan, että kaikki elokuvat eivät välttämättä ole helppoja katsottavia. Tätä perustellaan halulla nostaa esiin ajankohtaisia ja vaikeitakin aiheita.
Suomen ainoa hlbti-elokuvafestivaali
Turun seudun Setan koordinoima Vinokino on Suomen ainoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarinoihin keskittyvä elokuvafestivaali. Nykyään hlbti-teemaisia elokuvia esitetään yhä enemmän suurelle yleisölle suunnatuilla elokuvafestivaaleilla sekä niin elokuvateatterien perustarjonnassa kuin televisiossakin. Vinokino-festivaalien käynnistyessä 1990-luvun alussa tilanne oli vielä erilainen, ja Vinokino oli ainoita mahdollisuuksia nähdä tuolloin marginaalia edustanutta aihepiiriä valkokankaalla.
Tämän kylän homopoika -blogistaan tunnetuksi tullut Eino Nurmisto haluaa herättää keskustelua häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta myös homomiesten keskuudessa. Ylen haastattelussa Nurmisto kertoo havahtuneensa asiaan #metoo-ilmiön myötä.
Nurmisto puhuu homojen kesken elävästä normista: "kun on seksiseuran hakuun tarkoitetussa ympäristössä, niin on saatavilla kaikille ilman erillistä kyselyä". Seuranhakuympäristöjä voivat olla esimerkiksi baarit, dark room -tilat, seksibileet ja ulkoilmakin, sekä nykyään erityisesti verkon deittailusovellukset - joista Nurmisto erityisesti nostaa esiin pyytämättä lähetettävät kuvat sukupuolielimestä, kalukuvat eli dickpicit. Hän kertoo saaneensa niitä runsaasti Grindr-sovellusta sinkkuaikoinaan käyttäessään runsaasti. Nurmisto on kirjoittanut Homopojan opas -nimisen kirjan, joka käsittelee homosuhteita ja -seksiä.
Jutussa kommentoi myös Mikko Ala-Kapee, nykyään Sinuiksi-tukipalvelun toiminnanjohtaja. Hän toteaa, että myös anonyymeissä kohtaamispaikoissa, kuten seksikauppojen dark room -tiloissa, saunoissa ja seksibileissä on huolehdittava suostumuksellisuudesta, vaikka juuri halu seksiin on tuonut kaikki koolle. Syksyllä 2020 Sinuiksi-palvelu julkaisi nettideittioppaan hlbti-vähemmistöihin kuuluville.
Vaikka homomiesten deittikulttuuriin liittyy suoraviivainen seksuaalinen toiminta, ei se ole kaikille mieleen.
Yle kertoo homomiesten terveysjärjestö GMFA:n selvityksestä, jonka mukaan 62 prosenttia brittiläisistä homoista on kokenut ilman suostumusta tapahtuvaa koskettelua ja kourintaa yökerhossa. Saman järjestön mukaan 40 prosenttia yhdysvaltalaisista homomiehistä ja 47 prosenttia biseksuaaleista miehistä on kokenut suoranaista seksuaalista väkivaltaa.
Nurmisto ottaa esiin deittisovellukseen liittyvät "vanhojen setien limaiset lähestymiset" sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja viittaa "valtarakenteisiin".
- Se on historiasta kantautuva ajatus, että kaiken pitää olla nopeaa ja tehokasta toimintaa ja tapahtua niin, että kukaan ei saa tietää. Vaikka meillä on Pride-kulkueet ja muut, niin perinne siitä elää. On niin paljon ihmisiä, jotka syystä tai toisesta joutuvat elämään salaisesti tai häpeissään, kommentoi Nurmisto.
Ala-Kapee kertoo tulleensa "sateenkaariskeneen" mukaan parikymppisenä homomiehenä ja transvestiittinä 1990-luvulla. Hän kuvailee toisten fyysistä koskemattomuutta rikkovia toimintatapoja "pelin hengeen" sisäistämiseksi ja hyväksynnän janoamiseksi.
- Kun huomasin, että joku hipaisee pakarasta, luin sen hyväksyntänä. Mä kelpaan, mä riitän, mä kuulun tänne, mua halutaan. Se oli kipeyttä tulla hyväksytyksi, että kelpaisi edes jollekulle tai jopa tähän joukkoon, kertoo Ala-Kapee.
Hän toteaa, ettei suostuisi tänä päivänä sellaisiin satunnaissuhteisiin, joihin silloin suostui. Historiassa ja vielä 90-luvullakaan ei puhuttu suostumuksesta.
Ala-Kapee toteaa, että muu yhteiskunta vielä piti huolen siitä, että homot joutuivat tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi ja oudoiksi. Monelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvalle on opetettu kouluissa toiseuttavaa, ohittavaa, häpeää ja itseinhoa lisäävää seksuaaliterveystietoa, jonka fokuksessa on ollut yksiavioinen heteroseksi. Esimerkiksi kun 1980-luvulla alkaneen hiv-epidemian myötä alettiin puhua suojautumisesta ja turvaseksistä, homoseksi näyttäytyi "teknisenä toimenpiteenä". Seksuaalivalistuksessa ei puhuttu turvataidoista ja suostumuksesta.
Oman seksuaalisuuden salaamien ja häpeän kokemukset jatkuvat yhä. On koulukiusaamista, loukkaavaa vitsailua ja suoranaista syrjintääkin. Pelko syrjinnästä voi vaikeuttaa avun hankkimista, sillä tarvittavassa luottamuksessa viranomaisiakin kohtaan voi olla yhä puutteita.
Ylen julkaisemassa poikiin tai miehiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa käsittelevässä jutussa puolestaan kerrotaan miehiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan raskaasta miehen mallin taakasta, joka estää monia puhumasta. Kun mies sitten joutuu seksuaaliväkivallan kohteeksi, voi helposti käydä, että oma miehisyys kiistetään: en olekaan riittävän maskuliininen, miehekäs, mies, poika. Häpeä ja syyllisyys elävät vahvana. Myös pelko homoudesta on yhä läsnä. Juttuun haastateltu Helsingin Poikien Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava työntekijä Tommi P. Pesonen kertoo esimerkiksi, että 13–14-vuotiaiden parissa kisaillaan yhä siitä, miten toisen maskuliinisuus saadaan kiistettyä. Homottelua käytetään haukkumasanana, vaikka homous itsessään olisikin nuorelle neutraali asia.
Alkoholi
Lisäksi sateenkaariympyröissä paljon asioita on tapahtunut ja tapahtuu yhä runsaankin alkoholinkäytön siivittämänä. Etenkin menneinä aikoina oman sosiaalisen estoisuuden vähentäminen alkoholin avulla on voinut olla hetkellisesti hyvinkin helpottavaa. Lisäksi järjestäytynyttä sateenkaariaktiviteettia on esimerkiksi Suomessa lähes koko sen olemassaolon ajan rahoitettu alkoholin myymisestä saatavilla voitoilla. Sen lisäksi tai ehkä jopa osittain sen johdosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen on ollut hyvinkin viinahuuruista. Se taas ei ole välttämättä edistänyt muita huomioon ottavaa seksuaalikäyttäytymistä.
Entinen moottoripyöräjengiläinen Mika Ilmén valottaa Immu – vanki numero 1861 -kirjassa (toim. Sami Lotila, Bazar 2021) homoudesta vankilamaailmassa Iltalehden haastattelussa. Hän torjuu joidenkin ajatukset siitä, että vankiloissa vietettäisiin loppumattomia homo-orgioita. Ilménin mukaan homot pysyvät suomalaisessa vankilakulttuurissa piilossa, ja vankilat ovat pullollaan miehiä joilla on homoseksuaaleista "70-luvun" käsitykset. Iltalehden jutussa hän kertoo viiden vuoden aikana törmänneensä yhteen tapaukseen, jossa suuseksin hinnalla mies antoi narkomaaneille nappeja.
Mika "Immu" Ilmén ja eläkkeelle jäänyt rikosylikonstaapeli Kalevi Puonti tekevät alamaailman asioihin liittyvää podcastia Rosvo & Poliisi.
Vankilassa samaa sukupuolta olevia suljetaan samaan paikkaan ja heiltä riistetään mahdollisuus toteuttaa seksuaalisuuttaan (eri sukupuolta olevien kanssa). Aikanaan homoseskuaaliset suhteet olivat myös rikos, joka saattoi johtaa vankilaan. Samalla oli yleinen ajatus siitä, että homous oli lähinnä "teko", joka johtui siitä, ettei syystä tai toisesta voi toteuttaa "tervettä" seksuaalisuuttaan. Toki tiedetään, että seksuaalisuutta käytetään joskus vallan välineenä ja häpäisemiseen. Ehkä noissa on selitystä sille, miksi vankilaan joskus yhdistetään homoseksuaalisuus.
Lääkäritaustainen kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustaja Päivi Räsänen ja hänen kannattajakuntansa ovat nostattaneet meteliä siitä, että uskonnonvapaus ja sananvapaus olisivat Suomessa vakavasti uhattuna, koska Räsäsen vakaumukseen perustuviksi katsottuihin sanomisiin ja kirjoituksiin on puututtu.
Lääkärikoulutuksen saaneen ihmisen puheet ihmisen geeniperinnön rappeutumisesta tai seksuaalisuuden epäterveistä muodoista ovat kiistatta ja yksiselitteisesti väärän tiedon jakamista ja puoskarointiin verrattavaa toimintaa. Jostain syystä lääkärien ammattikuntaa Suomessa edustava lääkäriliitto ole näkyvästi puuttunut tällaiseen toimintaan.
Uskonnollisissakaan yhteyksissä väitteiden esittäminen homoseksuaalisuuden patologisuudesta ei ole uskonnon harjoittamista.
Raamatun teksteistä ei ole millään tavoin luettavissa mainintoja genetiikasta tai geeniperinnön tyyppisestä ilmiöstä. Näin ollen hänen ajatuksensa "geeniperinnön rappeutumisesta" ovat lähtöisin jostain aivan muualta kuin Raamatusta. Yhtä vähän Raamatun teksteistä voi johtaa ajatuksen tietyn seksuaalisen suuntautuneisuuden sairaalloisuudesta. Synnistä ja häpeästä siellä tekojen osalta ehkä puhutaan, mutta Räsäsen esittämä ajatus homoseksuaalisuuden olemisesta jollain tavalla ei-tervettä on peräisin jostain muusta kuin uskonopista. Ne eivät ole kristilliseen vakaumukseen perustuvia käsityksiä, joita erityisesti tarvitsisi Räsäsen sanoin jollain tavoin leimata miksikään. Ne ovat vähintäänkin kyseenalaisia puheenvuoroja.
Räsänen tukijoineen ovat masinoineet kansainvälisiäkin uskonnollis-konservatiivisille ajatuksille myönteisiä tahoja tuekseen ja luomaan painetta Suomen oikeuslaitosta vastaan. On kristillisdemokraattisen puolueen minkäänlaisen uskottavuuden kannalta kyseenalaista, että sen piiristä lietsotaan tällaista ulkomaisten tahojen vaikuttamispyrkimyksiä suomlaiseen yhteiskuntaan ja sen oikeusjärjestelmään. Puolueen piirissä Räsäsen toiminta on noussut suurennuslasin alle aivan viime aikoina.
Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on yhdysvaltalaislähtöinen vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International ja sen piiristä lähetetty vetoomuskirje Räsäsen puolesta osoitettiin USCIRF:lle eli Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle. Kirjeen mukaan Räsäsen toiminnan tutkintaa vaatinut Suomen valtakunnansyyttäjä rikkoisi kansainvälisiä perusoikeuksiin, kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin ikeuksiin liittyviä sitoumuksia - ja siinä on vaadittu valtakunnansyyttäjälle ynnä muille oikeudenkäynnin syyttäjille viisumikieltoa yhdysvaltoihin sekä talouspakoitteita. Maailmalla kiertää myös esimerkiksi huhu siitä, että Räsäsen uhkana olisi kuuden vuoden vankeusrangaistus - vaikka kyse tämänkaltaisista (ajattelemattoman ihmisen, allekirjoittaneen huomio) teoista on pieni sakkorangaistus.
Väite uskonnonvapauden ja sananvapauden uhattuna olemisesta on perinteinen olkiukko. Projektiin kuuluu kesäkuussa 2021 perustettu Sanan- ja uskonnonvapaus ry. Ylevien periaatteiden keppihevosen vetämänä on vaatimus siitä, että valikoituja Raamatun kohtia pitää saada käyttää lyömäaseena omien mielipiteiden tukena. Erityisesti omia hlbti-kielteisiä tosiasioihin perustumattomia käsityiksiä tulee saada ryydittää uskonkappalein.
Kristillisdemokraattien piirissä on ollut huolta heikosta menestyksestä kuntavaaleissa. Puolue on muutenkin ollut ns. pienpuoluiesta pienimpiä, mutta valtakunnan politiikassa se on päässytä vaikuttamaan silloin, kun porvaripuolueet ovat tarvinneet niukan enemmistön tueksi vastapainoa vasemmistolle.
Suomen Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä kirjoittaa KD-lehdessä julkaistussa kolumnissa puolueen imago-ongelmista otsikolla "Kissa pöydälle". Puolueen jäsenistöltä on kyselty näkemyksiä heikosta menestyksestä. Suurimmiksi negatiivisiksi seikoiksi nousivat hänen mukaansa Päivi Räsäsen oikeudenkäynti ja uskontopuolueen brändi. Hän mainitsi myös kirkon pyrkimyksen tehdä pesäeroa kristillisdemokraatteihin yhdistyvän Räsäsen tavasta saarnata kristillisiä arvoja.
Nyt kristillisdemokraatit näyttävät haluavansa "brändäytyä" uudelleen - ja kenties se vaikuttaa Päivi Räsäsenkin asemaan. Vuonna 2015 Räsänen putosi puolueen puheenjohtajan paikalta ja tilalle valittiin vähemmän suuna päänä esiintyvä Sari Essayah - joka arvoiltaan ja käsityksiltään tuskin on kuitenkaan juuri Räsästä avarakatseisempi. Räsänen on ollut puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, mutta sen suhteen jatko ei ole eneää kirkossa kuulutettu.
Ulkopuolelta KD näyttäytyy lähinnä naisten aborttioikeutta vastustavien sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisutumista vastustavana keskittymänä. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa puolue "omistaa" nämä teemat. Samojen teemojen nostoa on kuulunut vuosien saatossa myös varsinkin perussuomalaisten suunnalta, mutta katoliseen uskoon ja sen aborttinäkemyksiin sitoutuuneen edellisen puheenjohtajan Timo Soinin syrjäänsiirtämisen jälkeen myös aihe siirtyi ytimestä syrjään. Se oli vahvasti henkilöitynyt Soiniin. Samoin hlbti-vähemmistöjen asemaan kohentamisen vastustus on näyttäytynyt vähäisempänä; sitä ei enää suoranaisesti julisteta ylintä johtoa myöten, vaikka mitään radikaalia muutosta sallivampaan suuntaan tuskin on tapahtunut. Myös keskusta ja piskuinen Liike Nyt kallistuvat selvästi ns. arvokonservatiivisuuden puoleen.
Maanselän mukaan kristillisdemokraattien puoluekokoukseen on tuotu lukuisia aloitteita, joissa kysytään strategian perään. Hänen mukaansa KD Nuoret haluavat tutkia seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan kovasydämisyyden vaikutuksia puolueen kannatukseen.
- Meillä on vain kaksi tietä. On inhimillisemmän otteen kristillisdemokratia, jossa lähimmäisyyttä korostetaan. Se brändilinja ei voi menestyä nykymaailmassa kivikovilla asenteilla seksuaalivähemmistöjä kohtaan, vaikka puheenjohtajana olisi kuka, kirjoittaa Maanselkä KD-lehdessä.
Maanselkä peräänkuuluttaa avointa keskustelua tällaisista asioista puoluekokouksessa. Hän koettaa viedä kirjoituksensa lopussa vielä huomiota perussuomalaisten toiminnan suuntaan - että siellä vasta etevämmin osaavatkin olla kovasydämisiä.
Päivi Räsäsen ulostulojen ympärillä käytävä keskustelu jatkuu.
Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puolueen entinen puheenjohtaja on ollut poliisitutkinnassa valtakunnansyyttäjän päätettyä siitä, että Räsäsen vanhoista kirjoituksista tulee suorittaa poliisin esitutkinta ja viedä asia oikeuteen.
Syntyneessä keskustelussa on vedottu uskonnonvapauteen ja sananvapauteen - ja mitä ilmeisimmin juuri Päivi Räsäsen tueksi on perustettu Sanan- ja uskonnonvapaus ry, joka pyrkii valjastamaan keppihevosiksi oikeutukselle käyttää Raamattua välineenä näkemyksille, joiden mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien elämää ja olemista ei tulisi nähdä yhdenvertaisena näihin vähemmistöihin kuulumattomiin verrattuna. Perjantaina KD-lehti kertoi, että Räsänen vastaanotti 100 000 Norjan kruunun (noin 10 000 euroa) suuruisen Kåre Kristiansen -palkinnon Oslossa, ja että hän lahjoittaa koko summan tälle kesällä perustetulle "sanan- ja uskonnonvapausyhdistykselle". Palkinto jaetaan "kristillisten arvojen puolustamisesta".
Iltalehti kirjoittaa, että varatuomari Esko Nurmisen mielestä ei ole laillista ottaa Päivi Räsästä varoittavaksi ennakkotapaukseksi ja jättää muut tapaukset poliisitutkinnan ja syytteiden ulkopuolelle. Nurminen nostaa kantelussaan esiin Ylen Ajankohtaisen Kakkosen islam-illan 29. lokakuuta 2013, jossa tuli esiin islamin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen: Helsingissä imaamina toimiva Abbas Bahmanpour totesi, että islam suhtautuu homoseksuaalisuuteen moraalisena paheena ja rangaistus siitä on kuolemantuomio, mikäli homoseksuaaliselle aktille on vähintään neljä todistajaa. Bahmanpourin sanomisia on selvitetty Helsingin poliisilaitoksella, mutta poliisi on päättänyt olla suorittamatta esitutkintaa asiassa. Samoin Nurminen ottaa esiin muitakin yhä saatavilla oleviea uskonoppiin vetoavia homoseksuaalisuutta vastustavia kirjoituksia ja kannanottoja.
Vähemmälle huomiolle Räsäsen sanomisia koskevassa keskustelussa on jäänyt se, että taustaltaan lääkärikoulutettu Räsänen on levittänyt virheellistä informaatiota homoseksuaalisuuden patologisuudesta - eikä lääkärien ammattikuntaa Suomessa edustava lääkäriliitto ole näkyvästi puuttunut tällaiseen toimintaan.
Korjattu jälkikäteen kirjoitusvirheitä sekä selkiytetty jäsentelyä ja kappalejakoa.
Pohjalaisen dildometsän arvoitus ratkesi, kertoi Ilta-Sanomat tiistaina. Hieman humoristisella kulmalla tiistaina kirjoitettu juttu kertoo Ylistaron ja Isokyrön välissä sijaitsevasta valtatie 18:n levähdyspaikasta, josta alkuaan kirjoitti Ilkka-Pohjalainen uutisvinkin perusteella.
Jo sunnuntaina oli Ilta-Sanomat ottanut esiin asian jutussaan, jossa kerronta löydöstä oli hyvinkin kuvailevaa: "Paljon maattu patja, kovia kokeneita pornolehtiä, avattu kondomipakkaus, yksi pakkauksesta vapautettu kondomi ja kaksi punaista 30-senttistä dildoa, joka on vakiintunut nimitys hieromasauvalle". Verbaali-iloittelussa puhutaan "esinelöydöstä, joka ei ole arkeologinen, vaan pornografinen". Kun Ilta-Sanomien toimittaja pääsi paikalle, olivat "dildot olivat kadonneet kuin tuhkamuna tuuleen, kun tuon erikoisen sienen päälle astutaan".
Jutussa pohdittiin, josko "joku perin pohjalainen humoristi keksinyt rakentaa klassisista tykötarpeista pornografisen kuvaelman". Juttuun liittyi erilaisia kysymyksiä ja pohdintoja siitä, mitä kaikkea paikan tarinaan mahtaa sisältyä. Vielä tiistaisessa Ilta-Sanomien jutussa päästään jälleen suorastaan suloiseen ilmaisuun, kun kerrotaan, että "polun päästä löytyi pieni patja, jolla kyynärvarren mittaiset dildot lepuuttivat itseään". Samassa paikassa oli myös kondomeja ja puhki kuluneita pornolehtiä ynnä kaikenlaista muutakin.
Tiistaisessa jutussa todetaan olevan hyvin epätodennäköistä, että pohjalaisella levähdyspaikalla olisi nähty tilataidetta. Juttuun on haastateltu asiantuntijaa, joka kertoo, mitä valtateiden levähdyspaikoilla oikeasti tapahtuu. Vastauksia aiheeseen antaa seksuaaliterapeutti Jussi Nissinen. Oletus on, että seksilelut ovat olleet toisiaan tapaavien miesten käytössä. Anonyymiä seuranhakua varten tehdystä verkkopalvelusta selviää, että kyseinen paikka on suosittu miesten välistä lihallista iloa etsivien keskuudessa. Vastaavanlaisia paikkoja on ympäri Suomea, muuta Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Nissinen valistaa, että levähdyspaikkojen ympäristöt tällaisessa käytössä on vanha ilmiö, joka liittyy homoseksuaalisuuden historiaan. Hän kertoo, että tällainen muoto syntyi, kun miesten välisiä seksisuhteita ei hyväksytty ja ne olivat rangaistavia. Yhä vieläkin erityisesti sellaiset, jotka eivät ole avoimia omasta homo- tai biseksuaalisuudestaan, saattavat hakea anonyymiä seksiä tällaisista ympäristöistä. Jotkut saattavat kokea metsässä touhuamisen ja "metsästämisen" itsestään niin jännänä ja mukavana, että harrastavat sitä, vaikkei nykyään olisi pakkokaan. Nissinen ei näe tällaista toimintaa pahana, ja muistuttaa, että samat seksiin liittyvät terveysriskit ovat yhtä lailla olemassa sängyssä ja metsässä. Hän muistuttaa kondomin käytön tarpeellisuudesta - ja myös jälkien siivoamisesta.
- Niin kauan, kun seksi ei aiheuta haittaa ympäristölle, mikseivät ihmiset voisi iloita toisistaan tuollakin tavoin, Nissinen pohtii Ilta-Sanomien jutussa.
Seuraavan tai sitä seuraavan mutkan takana on kenties levähdyspaikka.
LISÄYS: Ja tarina jatkuu Ilta-Sanomissa vielä torstaina. On haastateltu paikallisia. Monille yllätys - mutta harvalle järkytys.
Tietotekniikkaa käsittelevät julkaisut Mikrobitti ja TiVi käsittelevät Applen ilmoitusta, jonka mukaan se alkaa skannata käyttäjien iCloud-pilveen tallentamia kuvia ja joissain tapauksissa iMessage-viestisovelluksessa välitettyjä kuvia lapsipornon varalta. Mikrobitin jutun otsikossa viitataan epäilyjen heräämiseen tulevasta ja TiVi kirjoittaa jäähyväisistä yksityisyydelle.
Lapsipornon leviämiseen ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön puuttuminen on tietysti tärkeää ja ajatus itsessään hyvä. Vastapuolella on käyttäjien yksityisyys ja riskit sellaisissa maissa, joissa ihmisten yksilövapauksia tai poliittisia oikeuksia on rajattu.
Ihmisten kansalaisoikeuksia verkossa ajava järjestö EFF nostaa huoleksi syntymässä olevan "takoven" ja vahvan salauksen murtumisen. Esimerkiksi otetaan autoritaariset valtiot, jotka saattavat alkaa vaatia, että valvontaa laajennetaan lapsipornosta myös esimerkiksi homoseksuaalisuuteen liittyvään materiaaliin, valtionhallintoa pilkkaaviin kuviin tai protestilentolehtisiin. Huoli koneoppimisjärjestelmän heikkouksista ja vääristä tulkinnoista tuodaan myös esiin.
Monissa maissa lastensuojelun varjolla on puututtu esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvään aineistoon, myös valistusmateriaaliin.
Applen skannaus koskee iCloud-pilveen siirrettävää materiaalia. Myös iMessage-viestisovelluksessa ryhdytään tarkkailemaan lapsikäyttäjien lähettämiä ja vastaanottamia kuvia alastonkuvien varalta. Skannauksessa verrataan pilveen siirrettävää materiaalia hashattuun csam-tietokantaan. Toiminnot tulevat tänä vuonna julkaistavien iOS 15:n, iPadOS 15:n, watchOS 8:n ja macOS Montereyn mukana, alkuun yhdysvaltalaiskäyttäjille, mutta myöhemmin muuallekin.
Ihmisten tekemisten kaikenlainen tekninen valvonta lisääntyy maailmalla vauhdilla. Rehellisellä ja puhtaat jauhot pussissaan olevalla ihmisellä ei pitäisi olla huolta - mutta mitä tapahtuu, jos valtaa pitämään nousee voimia, joille vaikkapa nyt aikuisten vapaaehtoispohjaisen keskinäisen kanssakäymisen suhteen rajat ovatkin kovin tiukat? Entä jos valtaapitävät eivät hyväksy sitä, että jotkut pyrkivät haastamaan heidät ja heidän arvokäsityksensä?
Aito avioliitto ry käy jälleen taistelua sateenkaariperheitä vastaan. Tällä kertaa kyse on vastineesta Keskipohjanmaa-lehden Aito avioliitto ry:tä koskevaan artikkeliin. Vastineessaan yhdistyksen puheenjohtaja ja hallitus kritisoivat esimerkiksi käytettyä käsitettä "tasa-arvoinen avioliittolaki". Yhdistyksen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole tasa-arvoinen, ja se asettaisi lapsen heikompaan asemaan.
Aito avioliitto ry:n vastineessa viitataan siihen, että yhdistyksen on sanottu jakavan epätieteellistä tietoa. Tämä ei yhdistyksen mukaan pidä paikkaansa, vaan "asia on juuri päinvastoin: harvasta asiasta on niin vahvaa tieteellistä tutkimusnäyttöä kuin eheän miehen ja naisen välisen avioliiton ylivertaisuudesta siihen syntyneiden lasten kannalta". Tässä yhteydessä väitetään tosiasana, että "niin sanottujen sateenkaariperheiden lapset saavat huonommat eväät elämään kuin heteroydinperheiden jälkikasvu". Asiasta esitetään löytyvän tieteellisiä tutkimustuloksia, joita kerrotaan lainatun muuttumattomina.
Aito avioliitto ry:n esittämässä valossa asiat voivat ilman lähempää tarkastelua näyttääkin siltä. Kyse on kuitenkin yleisestä tilastoihin liittyvästä harhautumasta: jokin ongelmaton osakokonaisuus kantaa siihen sidottujen osakokonaisuuksien ongelmia mukanaan.
Aito avioliitto ry ja siihen liittyvä kansainvälinen arvokonservatiivinen verkosto pitävät miehen ja naisen muodostamaa avioliittoa ylivertaisena perhemuotona - ja samalla kaikki muut perhemuodot tulevat esitetyksi jonain huonompana muuna, jota puolustellaan tilastoilla ja tietellä.
Ei nimittäin ole näyttöä siitä, miehen ja naisen vanhemmoimassa perheessä kasvaneen lapsen asema eroaisi vertaisessa sateenkaariperheessä kasvaneeseen lapseen, ainakaan sateenkaariperheen lapsen kannalta haitallisesti. On olemassa jopa päinvastaisia - joskin kiistanalaisia - tuloksia, joiden mukaan sateenkaariperhe veisi voiton: erityisen suuresti toivottu ja vaivalla hankittu lapsi tulee huolehdituksi erityisen hyvin.
Sen Aito avioliitto ry:n piirissä jaetan tuloksia selvityksistä, joissa sateenkaariperheitä on luokiteltu epävertaisin perustein verrattuna vastineeksi otettuihin ns. heteroydinperheisiin.
Kirjoituksesta käy ilmi myös se, että Aito avioliitto ry:n piirissä on hermostuttu yhdistyksen tulemisesta sidotuksi Trumpin kannattajiin. Samoin ovat Päivi Räsäsen kannattajat suivaantuneet siitä, että tämän kannattajien kaltaisuus Trumpin kannattajakuntaan on ollut esillä. Entiselle sankarille on käännetty selkä.
Kirkko ja Kaupunki -julkaisu esittelee uuden deittisovelluksen, joka jutun mukaan auttaa kristilliset arvot omaavia heteroita löytämään elämänkumppani − ”Pienen fast forward -oikotien se antaa sille, että kristitty voi löytää samanhenkistä seuraa”
Jutussa kerrotaan, että helluntailaistaustainen Kotisataman Valo -deittisovellus on suunnattu vain naista etsiville miehille ja toisinpäin. Samalla jutussa todetaan, että sovellus ei palvele rakkautta etsiviä kristittyjä sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjä.
- Se liittyy kysyntään ja alkuperäisen sovelluksen käyttäjäkuntaan sekä siihen, miten meidän sovelluksemme toimii. Tämä on tällainen formaatti, Kotisataman Valo -sovelluksen mediavastaava kertoo Kirkko ja Kaupunki -julkaisulle.
Kirkko ja Kaupunki kirjoittaa, että jutunteon aikana Kotisataman deitti -sivuston kysymys ja vastaus -osiossa luki, että ”kotisataman henkilökunta kannattaa ns. konservatiivisia arvoja, emmekä puolla millään tavoin sukupuolineutraaleja parisuhteita”.
Jutussa todetaan, että linkki osioon on sittemmin poistettu Kotisataman deitti -sivustolta.
Mainoslauseiden mukaan palvelussa on tuhansia kristittyjä sinkkuja ja kerrotaan mahdollisuudesta löytää arvojesi mukainen kumppani.
Esillä on myös kristillinen arvomaailma ja Kotisataman Valo -sovelluksen taustalla olevien käsitys siitä. Mediavastaavan mukaan käyttäjien profiileissa korostuu kestävämmän parisuhteen etsiminen ja perheen perustamisen ajatus - eikä kertakäyttömeininki.
Jutussa viitataan esimerkiksi Tinder-palveluun, ja siihen, miten siinä ympäristössä voi olla vaikeaa tuoda uskoaan esiin. Samalla otetaan esiin se, että markkinoila on paljon erilaisia pienempien kohderyhmien deittisovelluksia, ja tuodaan Kotisataman Valo esiin vain yhtenä tällaisista - tosin jutussa jätetään erityisesti mainitsematta se, että useimmissa palveluissa omien tietojen ilmoittamisen ja hakujen sukupuolirajaus tyypillisesti ei nykyisin ole ehdoton. Erilaisten ihmisten tarttuminen haravaan perustuu ihmisten valintoihin, ei palvelun tuottajan päätökseen.
Kotisataman Valo -deittipalvelun kerrotaan palvelevan vain naista etsiviä miehiä ja miestä etsiviä naisia.
Kirkko ja kaupunki on Suomen laajalevikkisin seurakuntalehti ja verkkomedia. Sen levikki on runsas 300 000. Lehti toimitetaan osoitteellisena jakeluna pääkaupunkiseudulla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille. Itse lehden arvomaailmaa pidetään kohtuusen avarakatseisena.
