Sateenkaariluuppi

Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö piiskasi liberaaleja arvoja blogikirjoituksessaan. Siinä yhteydessä hän tuli kyseenalaistaneeksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeutta olla olemassa.

Blogi aiheutti kohun ensin sosiaalisessa mediassa. Sitten siitä ärähtivät sekä kirkon edustajat että Puolustusvoimat. Kenttäpiispa poisti bloginsa, mutta minkä kerran laittaa nettiin, ei sieltä lähde pois. Kenttäpiispa pahoitteli sitä, että on kirjoituksellaan loukannut.

Piispa ei todennäköisesti halunnut loukata ketään. Yleensä lienee niin, että omaa ihannemaailmaansa kuvailevat ja peräänkuuluttavat eivät ajattelekaan loukkaavansa ketään. Ei vain tule ajatelleeksi kypsästi ja erilaisten ihmisten näkökulmasta. Tulee unohtaneeksi, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin itse on. Kenttäpiispa ehkä muisti rakkauden kaksoiskäskyn, mutta ei ymmärtänyt lähimmäisten tarpeineen olevan eri asia kuin mitä itse on.

Puolustusvoimat kertoo twitter-viestissä, että kenttäpiispan blogiteksti on nyt käsitelty. Samoin käsitellyksi on kuitattu siitä saatu palaute. Pääesikunnan päällikkö on puhutellut Särkiön, joka saa jatkaa kenttäpiispan tehtävässä. Puolustusvoimien mukaan Särkiö on sitoutunut Puolustusvoimien arvoihin ja toimintatapoihin.

Onko siis tasa-arvo käskemällä valmis?

Voivatko Puolustusvoimien palkkalistoilla olevat nyt luottaa siihen, että vaikkapa hlbti-vähemmistöön kuulumisen paljastuminen ei ole jatkossa ongelma. Ja etenkin voivatko pakolliseen varusmiespalvelukseen astuvat luottaa siihen, että he tulevat kaikilta osin yhdenvertaisesti kohdelluksi, vaikka kuuluisivat avoimesti hlbti-vähemmistöön? Että mahdollinen asiaton kohtelu on kitketty tai tulee ainakin jälkikäteen käsitellyksi siten, että asiaton kohtelu loppuu siihen? Että kukaan ei joudu vaikkapa silmätikuksi hlbti-vähemistöön kuulumisensa vuoksi?

Tuskin näin on.

Virallinen linja voi olla tasa-arvoinen, yhdenvertainen ja syrjimätön. Elämänmeno ei kuitenkaan ole sellaista, oikeasti. Vastaavanlaisia hlbti-vähemmistöihin kohdistuvia asiattomuuksia putkahtelee esiin aika-ajoin.

Särkiön tapaus tuli nopeasti käsitellyksi. Onnistuisiko vastaava ripeys laajemminkin?

Puolustusvoimien piiriin tarvitaan toimija tai toimintaa, joka erityisesti tukee asepalveluksessa olevia ja Puolustusvoimissa työtä tekeviä hlbti-ihmisiä. Tarvitaan ohjelma, jossa selvitettäisiin yhdenvertaisuuteen liittyvät instituution kipukohdat ja ratkaistaisiin ne. Esimerkiksi Setasta saa varmasti apua.

Vain asioihin tarttumalla luottamus on mahdollinen. Puolustusvoimissa sietäisi ymmärtää se, että yhdenvertaisuutta edistävä toiminta lisää maanpuolustustahtoa.

Keskisuomalaisessa blogia pitävä Tapio Puolimatka mainostaa kirjoituksessaan kirjaansa Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe ja kertoo siinä kuvaavansa "aktivistien kampanjoita niitä vastaan, jotka puolustavat lasten perustavia ihmisoikeuksia, oikeutta isään ja äitiin ja oikeutta sukupuoliseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen".

Tavallaan täytyy vähän ihailla Puolimatkan kykyä käyttää sellaista kirjoitustekniikkaa, joka saa lukijan kokemaan huomaamatta tarvetta valita puolensa - ja tekee sen Puolimatkan haluamalla tavalla - jos ei tiedä, mistä on kyse.

Alkuun Puolimatka kautta rantain esittelee olevan henkilöitä, "jotka puolustavat lasten perustavia ihmisoikeuksia, oikeutta isään ja äitiin ja oikeutta sukupuoliseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen". Kukapa ei haluaisi lapsia puolustaa? Puolimatka ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä kerro näistä hyveellisistä sen tarkemmin, vaan kertoo näillä puolustajilla olevan taktisesti kampanjoivia vastustajia.

Kirjoituksessaan Puolimatka esittää em. aktivistien käyttävän kolmiosaista taktiikkaa.

Hänen mukaansa ensiksikin aktivistit leimaavat näitä hyveellisiä, ja esittää aktivistien käyttävän leimaamiseen "tunneilmaisuja", kuten käsitteitä homofobia ja transfobia. Toiseksi aktivistit myös Puolimatkan mukaan tuhoavat hyveellisten mainetta, esimerkiksi järjestämällä oikeusjuttuja ja pyrkimällä saada heidät erotetuksi töistään. Vasta tähän leivottuna käy ilmi, että hyveellisissä kyse on esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsäsestä (kd) ja Aito avioliitto -yhdistyksen toiminnanjohtaja Susanna Koivulasta, jolla on myös yhteys kristillisdemokraatteihin. Hyveelliset siis määritellään yksilöidymmin vasta, kun lukijalle on syntynyt tunnereaktio. Kolmantena hän esittää aktivistien käyttävän uhriutumista, kyynelehtimistä ja turvattomuuden tunteistaan kertomista työkalunaan.

Puolimatka esittää paljastavansa kirjassaan "ne epärehelliset strategiat, joiden avulla aktivistit pyrkivät tukahduttamaan keskustelua lapsen oikeudesta seksuaaliseen koskemattomuuteen". Hänen mukaansa tällaiseen ohjelmaan kuuluu ydinperheen heikentäminen ja nuorten ohjaaminen "seksuaaliseen kokeiluun perustuvaan elämäntapaan". Puolimatkan mukaan "tällainen elämäntapa altistaa nuoret hyväksikäytölle". Puolimatka kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että nuorten tietämys seksuaalisuudesta ja sen kaikenlaisesta moninaisuudesta vähentää hyväksikäytön riskiä ja myös esimerkiksi teiniraskauksia.

Puolimatkan mukaan Setassa huolestuttiin näistä "paljastuksista" ja päädyttiin mainostamaan Googlessa valtakunnallisen Setan pääsihterin Kerttu Tarjamon kirjoitusta "Puolimatka jatkaa tieteen kaapuun puettujen homofobisten ennakkoluulojen revittelyä". Tuon blogin esiinnostaminen on ihan perusteltua, koska siinä tuodaan esiin Puolimatkan agendallinen toiminta.

Puolimatka väittää, että aktivistit pyrkivät horjuttamaan lasten identiteettiä siten, että nämä jo hyvin pienestä asti "kyseenalaistavat oman sukupuolensa ja ohjautuvat seksuaaliseen kokeiluun perustuvaan elämäntapaan", ja se sitten heikentäisi vakaita ydinperheitä. Puolimatka kirjoittaa aktivistien pyrkivän mitätöimään kehon merkitystä ja sen korvaamista subjektiivisella kokemuksella. Nykyään kuitenkin on vahvistumassa käsitys siitä, että seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden taustalla on näkyviin fyysisiin ulottuvuuksiin yhtäläisesti vertautuvia biologisia ominaisuuksia, josta saadaan tietoa neurobiologian tutkimusmenetelmien kehittyessä.

Blogin kirjoittajaesittelyssä Puolimatkan kerrotaan olevan kasvatustieteen ja valtiotieteen tohtori, joka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa ja käytännöllisen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa.