Sateenkaariluuppi

Emeritus arkkipiispa John Vikström käsitteli tammikuussa Kanava-lehden puheenvuorossa evankelis-luterilaisen kirkon avioliitto-ongelmaa. Teksti julkaistiin myös Suomen kuvalehdessä. Vikstyröm esittää ratkaisuja avioliittoasian hoitamiseksi. Vikström toimi arkkipiispana 1982–1998.

Emerituspiispa Eero Huovinen osallistuu keskusteluun, vastaamalla Suomen kuvalehdessä Vikströmille. Hänen näkökulmansa on miehen ja naisen avioliiton erityisluonne - ja huoli sen sivuuttamisesta. Helsingin piispana vuosina 1991-2010 toimineen Huovisen mukaan olisi omituista, jos kirkko ei osaisi sanoa, miksi se vihkii miehiä ja naisia. Hän viittaa ja vetoaa Raamatussa esitettyyn luomiskertomukseen sekä "kahden eri sukupuolen vastavuoroiseen perusrakenteeseen", jonka hän näkee pysyneen muuttumattomana.

Raamatun tekstien historialliseen syntyprosessiin on tässä tarpeetonta ottaa kantaa. Teologinen näkökulma toki luonnollisesti kuuluu kirkolliseen peitsentaittoon. Sen sijaan voi perustellusti pohtia emerituspiispan ymmärrystä hahmottaa avioliiton olemuksellista luonnetta ja rakenteellista erityislaatua osapuolten sukupuoleen katsomatta: avioliiton solmineet lupaavat pitää yhteisvastuullisesti toisistaan huolen.

Huovinenhan ei edes kytke - ainakaan suoraan - Raamattuun pohjaavaksi esittämäänsä avioliittokäsitystä lasten hankkimiseen ja maan täyttämiseen. Onko tuo ulottuvuus jäänyt pois vahingossa, tarkoituksella vai mistä syystä? Ja onko se merkityksellistä vai ei? Juuri lasten hankintaan eli lisääntymiseen on kuitenkin usein viitattu, kun avioliiton sukupuolirajausta on perusteltu.

Kun ihmisiä kuitenkin ajavat yhteen myötäsyntyiset syyt - uskonnollisesta näkökulmasta korkeampien voimien asettama tarkoitus ja luonnontieteellisestä näkökulmasta kumpuava käsitys suvullisen lisääntymisen sekä evoluution synnyttämistä syistä seurauksineen - niin onko oikeastaan mielekästä huolehtia tällä tavoin juuri miehen ja naisen avioliiton erityisluonteen sivuuttamisesta? Eikö liiton luonne ole lopulta olemassa ihan itseisarvonaan?

Mikäpä ei kiinnostaisi armeijan käyneitä enemmän kuin tarinat omista ja kavereiden inttikokemuksista. Nyt YLE on tilannut audio-ohjelmasarjan Inttistoorit, joka kuuntelulaskurin mukaan kiinnostaa valtavasti.

Ohjelma esitellään seuraavasti:

Inttistoorit-podcastissa juuri sinun inttitarinasi voi saada siivet! Yle Kioskin toimittaja ja reservin alikersantti Lloyd Libiso kokoaa yhteen kuulijoiden legendaarisimpia armeijakokemuksia viikoittain ilmestyvässä podcastissa.

Kaksi ensimmäistä jaksoa on ilmestynyt. Ne ovat riemastuttavia. Uusin jakso on otsikoitu:

Runkkareita ja seksiviestejä

. Heterojuttua. Tarinat on toimitettu sujuvasti ja aika roiseja. Oletan idean löytyneen Antti Holman Radio Sodoman tarinoista.

https://areena.yle.fi/audio/1-50725317

Sinne voisi tarjota myös tarinoita sattumuksista homomiehen ja lesbonaisen armeijakokemuksista.

Olen varusmiesvuosikertaa 1964. Silloin oltiin tiukasti kaapissa. Homouteen liittyvät asiat olivat joko ikäviä tai epämiellyttäviä. Pääsääntöisesti niistä ei puhuttu mitään. Muistan yhden tapauksen. Upseerikerholla joku kantahenkilökuntaan kuuluva oli aikamoisessa hiprakassa. Hän loihe lausumaan kaikkien kuultavaksi: "Kaikki homot pitäisi tappaa!" Eipä tullut mieleeni avata suutani aiheesta.

Olin siihen aikaan tarinankertojan maineessa. Minulla oli mittava varasto erilaisia kauhutarinoita, lähinnä kummituksiin, ufoihin ja mystisiin tapahtumiin liittyen. Kerroin niitä tupakavereilleni hiljaisuuden jälkeen. Joskus eläydyin tarinoihini niin, että kun ennen nukkumista olisi pitänyt käydä pitkän käytävän päässä keventämässä, en uskaltanutkaan.

Laulutaidoillaan some-julkkikseksi noussut oululainen vanhempi konstaapeli Petrus Schroderus on herättänyt keskustelua kuulumalla aborttia vastustavan kansalaisaloitteen vastuuhenkilöihin. Lokakuulle päivätyssä "Syntymättömien oikeus" -nimisessä kansalaisaloitteessa vaaditaan käytännössä täyskieltoa aborteille.

Vanhoillislestadiolaiseksi kääntyneen tenorin äänialassa laulavan poliisimiehen näkemykset pride-tapahtumistakin ovat ehtineet aiemmin herättää kummastusta.

- Oikeastaan tuo pride on niin noloa ja ylipäätään kaikki marssiminen jonkun aatteen takia. Armeijassa marssittiin kun oli pakko ja se kuuluu siihen. Nämä on huvittavia friikkisirkuksia jotka aiheuttavat myötähäpeää ja vitutusta siksi että osalla siitä porukasta ei ole minkään valtakunnan käytöstapoja ja käsitystä siveellisyydestä, on Schroderus kirjoittanut sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa.

Jokaisella on toki oikeus omiin mielipiteisiinsä ja käsityksiinsä. Toisaalta omien mielipiteidensä ja käsityksiensä ilmaiseminen laittaa ilmaisijansa sen mukaiseen valoon. Tässä tapauksessa samaiseen valoon päätyy myös poliisi instituutiona - sillä "The singing policeman" on ehditty ottaa eräänlaiseksi poliisin lemmikiksi.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP sai vaalivoiton. Sen myötä muodostettiin hallitus, jossa sosiaalidemokraattien lisäksi ovat Keskusta, RKP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Oppositioon jäivät Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt. Aluksi pääministerinä toimi Antti Rinne (sdp), mutta erinäisten vaiheiden myötä Sanna Marin (sdp) nousi pääministeriksi. Marin on kasvanut sateenkaariperheessä.

Toiveena oli, että translakiuudistus, kolmannen juridisen sukupuolen laillistaminen ja eräät sateenkaariperheiden asemaa parantavat muutokset toteutuisivat pikaisesti.

Puolessatoista vuodessa ei ole edelleenkään saatu konkreettisesti edistettyä noita asioita, vaikka translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä sai osansa tehtyä jo noin vuosi sitten. Selitykseksi on viimeksi tarjottu koronapandemian aiheuttamia kiireitä. Samoin äitiyslain ja isyyslain yhdistävään vanhemmuuslakiin asetettiin suuria toiveita. Sateenkaariperheet ry:n mukaan kaikki sateenkaarijärjestöjen tavoitteet vanhempainlain sisältöön ovat kuitenkin vesittymässä.

Paine hallitusta kohtaan puuttuu?

Avioliittolakiuudistus hyväksyttiin loppuvuodesta 2014, jolloin Alexander Stubbin (kok) hallituksessa olivat Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, RKP, Kristillisdemokraatit. Vihreät olivat tuolloin luopuneet hallitusyhteistyöstä - koska puolue ei voinut hyväksyä ydinvoimaluvan myöntämistä Fennovoimalle. Vuoden 2015 vaalien saattelemana valtaan noussut Juha Sipilän (kesk) johtama Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus vei avioliittolakiuudistuksen edellyttämät liitännäislait läpi asianmukaisesti ennen lakiuudistuksen voimaantuloa 1.3.2017. Kalkkiviivoilla eduskunta vielä torjui yhdenvertaista avioliittolainsäädäntöä vastustaneen Aito avioliitto -aloitteen.

Avioliittolakiuudistus tuotiin eduskunnalle Tahdon 2013 -kansalaisaloitteena. Valiokunnat ja eduskunta käsittelivät sen huomattavan kansalaisyhteiskunnan paineen alaisena. Paine päättäjiä kohtaan oli tarpeen ja aiheellinen. Ja lopputulos toivottu. Translakihanke taas ei ole edennyt uudistukselle suopeimmiksi mahdollisiksi voimiksi arvioitujen poliittisten ryhmien vallassaolosta huolimatta. Kun hlbti-kysymyksiä on onnistuttu menestyksekkäästi edistämään oletetussa poliittisessa vastatuulessa, niin miksi sellainen ei onnistu myötätuulessa?

Eteneekö Suomessa juridinen hlbti-yhdenvertaisuus parhaiten oletetussa vastatuulessa? Ehkä hlbti-kansalaisaktivismi ei halua kovin voimakkaasti haastaa myötämieliseksi uskottuja voimia näiden ollessa vallan kahvassa.

Oppositiossa ollessaan myötämieliset voimat kuitenkin ilmaisivat halunsa edistää nyt jäissä olevia kysymyksiä. Toisaalta hlbti-kysymyksillä näkyvästi liputtavat Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät ole tehneet hlbti-hankkeista kynnyskysymystä, vaan lähinnä toivoneet asioiden edistymistä. Äänekkyys aihepiirin suhteen on lopulta kasautunut harvoihin tällaisiin kysymyksiin profiloituihin hahmoihin.

Nykyinen pysähtyneisyyden aika on murrettava, vaikka joutuisi haastamaan poliittisina liittolaisina ajateltuja voimia.