Nyt kolmeakymmentä vuottaan juhlistavaa Vinokino-festivaalia esittelevässä jutussa Voima-julkaisussa tulee esiin ns. turvallisen tilan käsite. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnatut tapahtumat noudattavat usein ns. turvallisen tilan periaatteita, joissa kielletään esimerkiksi homo- ja transvihamielisenä ja rasistisena nähty sisältö.
On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ryhmätoiminta, erityisesti vertaistuki-toiminta noudattavat tiukasti turvallisen tilan periaatteita. Julkisemmissakin yhteyksissä osallistujia tai yleisöä on syytä joskus muistuttaa käytöstavoista ja muiden kunnioittamisesta. Sen sijaan esimerkiksi tieteen, taiteen tai yhteiskunnallisen keskustelun rajoittaminen samoilla periaatteilla johtaa siihen, että käsittelyä kaipaavat asiat eivät voi tulla asiallisesti käsitellyiksi.
Pahimmillaan keskustelun rajoittamispyritykset johtavat siihen, että keskustelu työntyy piireihin, joissa julkisuudelta piilossa leviäviin ennakkoluuluisiin käsityksiin ei pystytäkään ottamaan kantaa perustelluilla tiedoilla. Tällainen johtaa kahtiajaon ja vastakkainasettelun syvenemiseen.
Vuonna 2019 Vinokino poisti ohjelmistostaan Adam-elokuvan. Kritiikkiä oli annettu niin näyttelijöiden kohtelusta kuin elokuvan juonestakin. Etenkin loppuratkaisun perusteella sen ei nähty sopivan sateenkaarivähemmistölle suunnattuun tapahtumaan. Esittelytekstin mukaan "se on erilainen kasvutarina, jossa teinipoika ihastuu tyttöön, joka virheellisesti luulee pojan olevan transihminen". Poistamiseen päädyttiin, koska "Turun seudun Seta haluaa, että Vinokino on festivaalina kaikille turvallinen tila".
Nyt asiaa on ilmeisesti ajateltu tarkemmin. Vinokinossa periaatteita mietitään Voima-julkaisuun haastatellun festivaalin koordinaattori Antti Tiaisen mukaan elokuva kerrallaan.
- Toimimme vähän eri periaatteilla kuin esimerkiksi vertaisryhmät. Vinokino esittää myös sellaisia elokuvia, jossa on eksplisiittistä väkivaltaa ja ‘epäkorrektia’ terminologiaa, jos se on tarinan tai kokonaisuuden kannalta perusteltua.
- Oletamme, että katsojat tutustuvat etukäteen siihen, millaista elokuvaa ovat tulossa katsomaan. Tarjolla on monenlaisia elokuvia.
Hänen mukaansa on hyvä nähdä, millaista 90-luvulla oli, eikä omaa historiaa kannata lakaista pois.
- Toivoisin, että ihmiset katsoisivat näitä elokuvia aikansa kontekstissa ja kokonaisuutta osien, esimerkiksi tiettyjen termien, sijaan.
Vinokinon verkkosivuilla todetaan, että kaikki elokuvat eivät välttämättä ole helppoja katsottavia. Tätä perustellaan halulla nostaa esiin ajankohtaisia ja vaikeitakin aiheita.
Suomen ainoa hlbti-elokuvafestivaali
Turun seudun Setan koordinoima Vinokino on Suomen ainoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarinoihin keskittyvä elokuvafestivaali. Nykyään hlbti-teemaisia elokuvia esitetään yhä enemmän suurelle yleisölle suunnatuilla elokuvafestivaaleilla sekä niin elokuvateatterien perustarjonnassa kuin televisiossakin. Vinokino-festivaalien käynnistyessä 1990-luvun alussa tilanne oli vielä erilainen, ja Vinokino oli ainoita mahdollisuuksia nähdä tuolloin marginaalia edustanutta aihepiiriä valkokankaalla.
1 kommentti
human
24.10.2021 11:07
Yhdenvertaisesti samat säännöt puolin ja toisin, niinhän sen olla pitää.
Sillä esimerkiksihän toksisen feminiinisyyden melko useinkin harrastama rasismi _kakkia cis-miehiä_ kohtaan ei toki ole mitään muuta kuin "sitä itteään", rasismia.
Ja etenkin kun Suomessakin on ikävän paljon rasisti-naisiakin, transfoobikko-naisiakin. Eivätkä kaikki trans-ihmisetkään ole vapautuneet rasismin harrastuksistaan muita seksuaaleja ja sukupuolia kohtaan - sehän ilmenee silloin tällöin myös trans-aiheisissa filkoissakin.
Ja dokumentit eivät ole hyvien tapojen opetuselokuvia, vaan dokumentteja.
Vinokinoissa on esitetty lukuisa joukko filmejä, joissa homoja on kohdeltu äärimmäisenkin kaltoin. Homokansa on ymmärtänyt ne dokumentteina, ihmisten kohtelun ikävästäkin moninaisuudesta.