Sateenkaariluuppi

Joidenkin kesälle 2021 suunniteltujen pride-tapahtumien päivämäärät on jo ilmoitettu. Lisää odotellaan. Sitä ei vielä tiedetä, miten pride-tapahtumia Suomen kesässä lopulta päästään viettämään.

Koronarajoituksia puretaan, kun rokotuskattavuus paranee, kesäaurinko houkuttelee ihmiset ahtaammista sisätiloista väljempään ulkoilmaan ja tartuntamääriä on muutenkin saatu ajettua alas. Monia jokakesäisiä festivaaleja ja muita massatapahtumia on peruttu, koska ne vaativat niin paljon ennakkojärjestelyjä ja lukkoonlyötyjä sopimuksia, ettei tapahtumia ole kuukaudessa tai parissakaan mahdollista toteuttaa, vaikka koronatilanne lopulta olisikin niin hyvä, että niiden järjestäminen olisi mahdollista. Monet festivaalit halutaan toteuttaa joko täysimittaisena tai ei lainkaan, sillä ne eivät juuri jousta laajuudessaan.

Pride-tapahtumien osalta koko, ajankohta ja muoto sen sijaan joustavat paremmin. Kesällä 2020 pride-tapahtumia järjestettiin tavallista pienimuotoisemmin, osittain verkkoon siirrettynä ja vaihtoehtoisina ajankohtina - kuten esimerkiksi Helsinki Pride.

Kesän 2020 esimerkki osoitti, että yhdenvertaisuutta on mahdollista edistää ja juhlia myös vaihtoehtoisin tavoin ja jopa kansainvälisesti.

Keväällä 2020 esiteltiin pride-lipusta entistäkin inklusiivisempi versio.

Vakiintuneen kuusiraitaisen sateenkaarilipun pohjalle tehtyyn translipun ja tummaihoisia kuvaavat värit sisältävään ns. progressiiviseen pride-lippuun on lisätty myös punainen seksityöntekijöitä kuvaava sateenvarjo. Punasateenvarjollisen version on suunnitellut seksityöntekijöiden asemaa edistävä aktivisti Jason Domino, joka on myös aktiivisesti puhunut PrEP-lääkkeen puolesta. Lippu on esitelty The Gay UK -sivustolla.

Seksityönteikijöiden symbolin lisäämistä pride-lippuun perustellaan sillä, että monet pride-liikkeen alkuun sysänneisiin tapahtumiin osallistuneista olivat prostituoituja, ja monet seksipalveluja myyvät joutuvat edelleen kohtaamaan hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.

Alkuperäisen pride-sateenkaarilipun synty on vuodessa 1978. Taiteilija Gilbert Baker (1951-2017) suunnitteli alkuaan kahdeksanraitaisen symbolin hlbti-vähemmistöjen yhteiseksi tunnukseksi. Tavoite oli symboli, joka ei sulkisi ulos mitään ryhmää; symboliikka oli peräisin yleisesti elämää ja luontoa kuvaavista elementeistä. Pian lippu vakiintui kuusiraitaisena, ja se tuli tunnetuksi ympäri maailman juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnuksena.

Erilaisten vähemmistöryhmien omia lippuja on käytetty jo vuosikymmeniä, mutta aivan viime vuosina pride-sateenkaarilippuun on alettu lisätä näiden ryhmien tunnuksia. Aiemmin sateenkaarilipun värejä on lähinnä käytetty muiden lippujen ja symbolien "sateenkaarevoittamisen" tarkoituksessa.

Kesällä 2017 philadelphialaiset aktivistit lisäsivät lippuun mustan ja ruskean raidan kuvaamaan etnisiä vähemmistöjä ja kesällä 2018 Daniel Quasar suunnitteli ns. progressiivisen pride-lipun, johon oli lisätty edellisten lisäksi myös translipun valkea, vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Muut värit oli tässä toteutuksessa aseteltu auran muotoon.

Vaikka symboliikaltaan inklusiiviseen perinteiseen sateenkaarilippuun on listätty mukaan useita ryhmäkuntaisia tunnuksia, loistavat monien asemastaan kamppailevien hlbti-ryhmien tunnukset silti poissaolollaan. On perusteltua pohtia, että kenen näkökulmasta inklusiivisuus lisääntyy, kun ryhmäkuntaisia tunnuksia lisätään mukaan valikoiden.

Tuleva Perjantaidokkari (9.4.2021 klo 21:05) on otsikoitu: Miksi romaneja yhä syrjitään.

Tuosta otsikosta nousi mieleeni tapahtuma vuosien takaa, jolloin SETAn koulutuskeikallani kohtasin samaan tapahtumaan menossa olleen naispuolisen romaniyhteisön edustajan. Hänen luentonsa oli ennen minua. Kysyin häneltä lupaa kuunnella hänen esityksensä. Lupa tuli ilman muuta.

Ehdotin, josko hän jäisi kuuntelemaan myös minun luentoni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Kerroin olevani homo. Rouva ilmoitti, ettei hän hyväksy homoja, eikä aio jäädä kuulemaan luentoani. Keskustelussa selvisi, että hän on helluntailainen.

Asenne harmitti minua joltisestikin. Jäin pohtimaan, että olisiko minulla kuitenkin velvollisuus hyväksyä hänet ja hänen yhteisönsä siitäkin huolimatta, että he torjuvat meidät.

Juttukuva: Kuvaajana Griet Dewijngaert palvelusta Pexels