Sateenkaariluuppi

Eräässä toisessa keskusteluryhmässä keskustellaan mahdollisuuksista majoittaa sateenkaaripakolaisia. Kirjoitin sinne kommenttini, jonka kopioin myös tänne.

*****

Kuinkahan moni sateenkaaripakolainen ilmoittaa heti uuteen maahan tultuaan kuuluvansa johonkin sateenkaarivähemmistöön?

Sotaa paenneet ihmiset tarvitsevat turvallista ja pitkäkestoista majoittumista ja muutakin tukea.
Nuo ihmiset voivat olla pahoin fyysisesti ja/tai henkisesti haavoittuineita. He tarvitsevat kaikenlaista tukea ja apua, myös taloudellista. Voi olla, ettei ole edes yhteistä kieltä.
Majoitusta tarjoavan on hyvä miettiä, olenko valmis majoittamaan ihmisiä pitkiäkin aikoja luonani, joustamaan ja tukemaan heitä monella tavoin, vaikka kultturelliset ja elämäntavat saattavat olla hyvin erilaiset. Olenko valmis kohtaamaan pakolaisen ahdistuksen ja tuskan?

Viranomaiset ovat varoittaneet, että tuollaiset lyhytaikaiset majoitukset saattavat olla pakolaisen sopeutumisen kannalta jopa haitallisia.

****

Itselläni on Karjalan evakkona kokemuksia toistuvista lyhytaikaisista majoittumisista. Meitä siirreltiin paikkakunnalta toiselle. Se oli jatkuvaa epävarmuuden aikaa, joka oli henkisesti erittäin raskas kokemus. Lopulta uusi oma koti löytyi ja elämä rauhoittui.

****

Me olemme antaneet rahalahjoituksia sellaisille auttamisjärjestöille, joilla on valmiiksi osaamista pakolaisten avustamisessa. He tietävät oikeat tavat.

Televisioruutuihin on tulossa Marko Björs - Rakkauden seikkailu -deittailureality. Päätähtenä nähdään kouluratsastajana vuosikymmenien mittaisella urallaan tunnetuksi tullut Marko Björs, 52, jonka seksuaalinen suuntautuneisuus on ollut “julkinen salaisuus” ja jonka tämän tositelevision myötä voi ajatella saavan vahvistuksen. Joissain haastatteluissa. Björs on vihjannut suoranaisesta kaapistatulosta: hän kertoo tehneensä nyt sen - ja johon hän kokee itseään vuosikymmenet painostetun.

Ohjelmaan liittyvissä haastatteluissa Björs availee omaa suhdehistoriaansa ja suhdettaan seksuaalisuuteensa. Hän mainitsee yhä vellovat ennakkoluulot - ja viisaasti hän toteaa, että kukaan ei voi synnynnäiselle suuntautumiselleen mitään.

Sarja perustuu norjalaiseen Jan Thomas søker drømmeprinsen -konseptiin. Suomalaisversio nähdään TV5-kanavalla ja Discovery+ -palvelussa. Etelä-Afrikassa kuvatussa sarjassa Björs kohtaa kymmenen sinkkumiestä, joiden joukosta hän etsii itselleen kumppania. Kumppaniehdokkaat ovat monenkirjava joukko erilaisia ja erilaisista taustoista olevia miehiä. Jokaisessa jaksossa heistä jonkun kohtalona on lähteä kotimatkalle.

Sarjaa kuvataan ensimmäiseksi suomalaiseksi deittailurealityksi, jonka keskiössä on yksinomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Deittailusarjojahan on Suomenkin televisiossa nähty vuosikymmenten mittan jos jonkinlaisia, ja joissain niiden jaksoista paria on etsitty samaa sukupuolta olevistakin.

Haastatteluissa Björs sanoo, että ohjelmaan mukaanlähteminen ei ollut itsestäänselvyys. Tuotantoyhtiö oli taivutellut häntä puoli vuotta ja vakuuteltuaan ohjelman tärkeyttä. Björsin mukaan ohjelma on ennen kaikkea seikailu, ei rakkauden kohteen metsästäys: suhde tulee, jos on tullakseen. Hän kertoo runsaan 50 vuoden iässään, että olisi jo kivaa jakaa elämä jonkun kanssa.

Ei tietenkään ole väärin etsiä kumppania vaikka julkisesti - ei päähenkilönä tai niinä kymmenenä ehdokkaana. Jokaiselle kuuluu oikeus oman onnen tavoitteluun.

Mutta onko tuollainen tosi-tv tärkeä?

Tuotantoyhtiö esittää, että on: rikotaan ennakkoluuloja ja kerrotaan rakkauden kuuluvan kaikille.

Seksuaalivähemmistöteemainen tosi-tv-deittiohjelma olisi ollut merkityksellinen pari vuosikymmentä sitten. Vuoden 2022 Suomessa se on sitä lähinnä tuotantoyhtiön ja televisiokanavan kassavirtojen suhteen. Voiko parisuhteiden ja rakkauden karnevalisointi suorastaan synnyttää ennakkoluuloja siellä, missä seksuaalivähemmistöt vielä nähdään nurjasti?

Seksuaalivähemmistöille tämä ohjelmakonsepti tuskin tässä ajassa on millään tavoin hyödyksi. Ollaan vuosikymmen jos toinenkin myöhässä tämän suhteen.