Puistohomot.kirjan ulkoasuun on panostettu. Reikä etukannessa on kuin kurkistusaukko menneeseen. Ulkoasu on Timo Nummisen.
Juuri sopivasti Priden alkuun ilmestyi Valdemar Melangon kirja puistohomoista. Tapaamispaikkoja 1960-luvulla oli niukasti ja yleensä vain suurissa kaupungeissa.
1980-luvun lopulla Seta järjesti keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Kerran aiheena olivat puistoissa seuraa etsivät miehet. Olin mukana tilaisuudessa ja kuuntelin, kuinka koko miesten puistokulttuuri lytättiin maan rakoon. Kun ryhdyin puolustamaan puistoja ja sieltä seuraa etsiviä, kaikki kääntyivät yhtenä miehenä/naisena minua vastaan. Ei auttanut, vaikka yritin selittää, että sieltä minäkin olen elämänkumppanini löytänyt. Yleinen närkästys oli laadultaan moraalista.
Tänään Puistohomot -kirjan julkistustilaisuudessa asiasta puhuttiin suoraan. Valdemar Melanko haastatteli 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa paria kymmentää puistoissa liikkuvaa. Puistoissahan kävi siihen aikaan hyvin monenlaisia ihmisiä, ja hämärässä puistossa säilytti helpommin tuntemattomuutensa. Oli lääkäreitä, arkkitehteja, mediaväkeä, bussikuskeja, jne. jne. Puistoissa liikkui koko yhteiskunta pienoiskoossa. 1960-luvulla kaikki eivät tienneet puistojen olemassaolosta, mutta 70-luvulla tieto alkoi levitä paremmin.
Kirjan julkistustilaisuudessa Valdemar Melanko kertoili tästä homojen puistokulttuurista monelta kannalta. Ikäviä olivat esim. jengit, jotka kävivät hakkaamassa homoja. Ja sitten oli niitä "sivullisia", jotka "äkkäsivät", mistä on kysymys ja tekivät valituskirjeitä lehtiin.
Nyt 2000-luvulla tulee mieleen monia nostalgisia ajatuksia, kun ajaa pyörällä paikkojen ohi. Missä mahtaa olla se setä, joka olisi halunnut antaa vähän koivunvitsaa pepulle. Tai se, jota katsottiin karsaasti helluntaiherätyksen toiminnassa. Tai se, joka kertoi ortodoksisesta uskostaan ja vei kiirastorstaina kotiinsa teelle. Satoja elämäntarinoita. Melangon kirjassa on niistä muutamia.
Seuraavana on nauhoituksena Valdemar Melangon ja Oras Tynkkysen puheenvuorot. Haastatelijana on Rauno Endén Suomalaisen kirjallisuuden seurasta (SKS). SKS on kirjan kustantaja.
