Kuudes päivä kesäkuuta tänä vuonna mä kirjoitin blogiini "En ole erityinen. Mutta mulle on elintärkeää saada rauhassa uskoa, että olen. Muuten en ole mitään. Toisten tarjoaman hyväksynnän alla mussa ei ole mitään muuta. Älkää viekö sitä pois. Toisinaan ajattelen itselleni perustan ja vahvuutta, enkä tiedä kumpi kuva on oikeampi. Se, jossa sisälläni olen varma, mutta pinnalta herkkä, vai se, jossa kaikki on pelkkää pintaa, ja pohjaksi kuviteltu rakas ja Jumala samanlaisia kuplia kuin kaikki muukin. Omaa haluani saada olla tärkeä."
Joskus noilla main mä kadotin tiedon siitä, mikä tekee minut vahvaksi. Sen kadottua katosi pikkuhiljaa kaikki muukin tärkeä ja syntyi masennus.
Nyt mä muistan taas miten se meni. Vahvuus. Se muistui mieleen kaikkein vanhimpia blogeja lukiessani. Mä olin jo melkein painamassa muokkaustoimintoa korjatakseni siellä olevia häiritseviä kirjoitusvirheitä, kun mieleen välähti, että mä oon aikoinaan jättänyt ne korjaamatta tarkoituksella ja hetken aikaa se oli hämmästyttävä muisto.
Muokkaan usein uusinta blogia, näitä kaikkia taitaa olla muokattu, mutta kun se on mennyt ja tilalle tullut jotain muuta, mennyt saa jäädä. Joskus siellä on virheitä. Ja niissä virheissä on pointti.
Niiden pointti on juuri se, että ne voi jättää korjaamatta ja olla silti täysin tyytyväinen itseensä. Tyytyväisempi kuin se Teemu, joka pari vuotta myöhemmin huomaa samat virheet ja luulee, että ne pitää peittää.
Ei mun vahvuuteni koskaan ole ollut siinä, että olisin ollut erityinen tai edes kuvitellut olevani. Mun vahvuuteni on siinä, että epäerityisyys ei oo musta hävettävää. Vahvuuteni on siinä, että voin laulaa raikuvasti nuotin vierestä ja katsoa ihmisiä silmiin ja hymyillä, eikä mun tarvi sanoa, että tiedän, että se meni ihan metsään. Tai tarvi olla yrittämättä tosissaan siksi, että en ehkä onnistu. Tai ettei tarvi koskaan - ikinä - milloinkaan - olla itseironinen.
Mä alan taas muistaa, miksi silloin kerran Suuria ajatuksia oli musta hyvä nimi blogille. Ja tiedoksi kaikille, että se ei ole ironinen, ei tippaakaan sarkasmia sisältävä nimi. Mä olen ihan tosissani ihan juuri niin haltioissani ihan juuri niin itestäänselvistä asioista ja pidän niitä valtavan hienoina oivalluksina.
Tiedän, että kun kaikki tekopyhyys jätetään pois, te kaikki muutkin olette mielipiteinenne ja ajatuksinenne täysin tosissanne.
Tosissaan oleminen on miljoona kertaa kauniimpaa kuin yksikään selite.